lauantai 25. marraskuuta 2017

TRIB3 - Enemmän kuin vain treeni

Olen ollut hieman hiljaa täällä blogissa, hyvästä syystä. Tai tekosyitähän kaikki syyt ovat, kun kaikkeen siihen löytää aikaa ja resursseja, jota oikeasti haluaa tehdä. Mutta minulla on hyvä tekosyy, sellainen, johon on nyt ollut tarve ja halu sijoittaa aikaa, jopa tältä kirjoittamiselta.

Tuon Suomeen TRIB3-butiikkisalikonseptin, johon etsimme Suomesta, eri kaupungeista 350-450 neliön kokoisia tiloja, keskeiseltä sijainnilta, hyvien liikenneyhteyksien varrelta, jotka sopivat liikuntaliiketoimintaan. Kuvia perustetuista keskuksista löytyy täältäKuten huomaatte, nyt tehdään erityistä kuntoilutilaa ja -elämystä, perinteisen kuntokeskustoiminnan sijaan.

Ensimmäisessä vaiheessa etsimme tiloja Helsingin keskustasta ja sen tuntumasta, mutta muutkin kohteet ja kaupungit tulevat kyseeseen jo tässä alkuvaiheessakin, mikäli sijainti ja tilat ovat erityisen houkuttelevat. Jos sinulla on tiedossa toimintaan sopivia tiloja, kuulen niistä mielelläni. Tai jos sinusta on oman TRIB3 Campin pyörittäjäksi tai koet olevasi oikea henkilö meidän heimoon, niin mieti, miten haluat ottaa yhteyttä. TRIB3-valmentajalla tulee olla palava halu todelliseksi staraksi.

Butiikkisalikonseptit ovat liikunta-alan kovimmin nouseva liiketoimintamalli maailmalla. Suomessa tällaista konseptia ei vielä ole, joten olemme erinomaisessa tilanteessa. Suunnittelemme rakentavamme 15-20 TRIB3 Campiä Suomeen, viiden vuoden sisällä, neljän campin vuosivauhtia. TRIB3 International aikoo rakentaa Eurooppaan 1.000 TRIB3 Campiä, Yhdysvaltojen valloituksen lisäksi. Viimeisin Camp avautui Moskovaan ja seuraava Camp avautuu tammikuussa Barcelonaan ja sen valmistumista ihmettelen siellä ensi viikolla. Saattaa olla, että pitää lähteä ihmettelemään näitä myös Kiinaan ja Ranskaan, vielä ihan lähiaikoina.

Butiikkisalikonseptit ovat osoittautuneet erittäin tuottaviksi liikunta-alan konsepteiksi. Siksi niiden määrä kasvaa kovaa vauhtia maailmalla. Siksi minä lähdin tähän mukaan. Minua kiinnostaa tässä erityisesti hinnoittelumalli, jossa käytännössä asiakkaat maksavat aina vain kertamaksuja. Silloin olet juuri niin hyvä, kuin on asiakasmääräsi juuri nyt. Saamme olla joka päivä parhaimillamme, tehdä parhaamme. Kuntokeskusala on mielestäni laiskistunut, määräaikaisten sopimusten vuoksi. Tuudittaudutaan siihen, että asiakkaat maksavat joka tapauksessa, vaikka eivät kävisi tai kokemus ei olisikaan parhaimmillaan - joka päivä. Tässä liiketoimintamallissa pitää olla erinomainen - jokaisella treenikerralla. Se on liiketoimintaa parhaimmillaan.

Toinen erityisen kiinnostava asia on tehdä TRIB3-valmentajista todellisia tähtiä. Poiketen perinteisestä kuntokeskutoiminnasta, jossa pelätään, että ohjaajista ja valmentajista tulee liian isoja tähtiä, nyt niitä aletaan tehdä. Valmentajat ovat TRIB3-konseptin tähtiä. Me haemme ne parhaimmat ja motivoivimmat tyypit, jotka haluavat tähdiksi, jotka haluavat olla esillä ja valokeilassa, jopa jalustalla, mutta ymmärtävät palvelukulttuurin päälle.

Mikäli ensimmäiset tilamahdollisuudet toteutuvat lähiviikkoina, pystymme avaamaan keskuksen vielä maaliskuussa. Silloin sinullakin on mahdollisuus kokea uusi kuntoilun elämys. HIIT-harjoitelussa ei itsessään ole mitään uutta tai ihmeellistä, mutta miten se tehdään ja missä puitteissa - sellaista ei ole Suomessa vielä nähty eikä koettu. Hinnoittelupolitiikka mahdollistaa myös sen, että tämä harjoittelumuoto voi olla muun harrastuksen lisä, kun maksetaan vain yksittäisistä kerroista. Voit käydä, silloin kun siltä tuntuu ja maksaa vain siitä.

Kannattaa ottaa seurantaan Instagram-, Facebook- ja Twitter-tilimme, niin saa viimeisimmät tiedot minne ja koska TRIB3 Campejä valmistuu. 

Minne sinä haluaisit TRIB3 Campin?


Ei ole niin suurta merkitystä sillä, kuinka hyvä olit eilen,
kuin sillä, kuinka hyvä olet tänään


lauantai 7. lokakuuta 2017

Kun joku ihminen pysäyttää

Tiistaina pysähdyin. Ihminen pysäytti minut. Pyyhin kyyneileitäkin. Siitäkin huolimatta, että tiesin aika tarkastikin, mitä tuo ihminen on ja tekee. Silti. Nähdä jotain noin hienoa ja mahtavaa, livenä, vei täysin mennessään. Omat murheet lähtivät taas sen sileän tien, vaikka ne itselleni isoja murheita ovatkin. Miten joku voi vaikuttaa olemuksellaan noin vahvasti? Miten jollakin voi olla noin positiivinen asenne? Hatun nostan päästä.

Nick Vujicic. Nyt osa jo ymmärtää. Ymmärtää, miksi Nick pysäyttää. Vaikka olen katsonut lukuisia hänen videoitaan ja kuunnellut puheitaan sekä lukenut tarinoitaan, pysähdyin. Kun näin hänet, livenä, ihmisenä, oikeana ihmisenä. Haltioiduin. Vain kuuntelin ja ihastelin. Nick'n ohjeet kun muistaisi, ei elämässä olisi ainoatakaan hädän eikä tuskan päivää.

Nick neuvoo vain miettimään kolmea asiaa, joista voi olla kiitollinen juuri nyt. Ne kolme asiaa ovat ne kaikkein tärkeimmät elämässä. Ne joita kannattaa vaalia. Kun olet keksinyt ne kolme tärkeintä asiaa, ne kolme asiaa, joista olet eniten kiitollinen, huolehdi niistä koko sydämestä. Älä päästä niitä elämästäsi.

Älä myöskään valita siitä, mitä sinulta puuttuu, vaan iloitse siitä, mitä sinulla on. Jos ihmisellä ei ole käsiä ja jalkoja, ainoastaan pieni jalan nysä, jossa varpaita, voi siitä nysästäkin olla iloinen, sen sijaan että murehtisi niitä puuttuvia raajoja. Kyllä, niinkin voi olla ja joku pärjää ilman raajojakin. Sillä jalan nysällä. Menestyy ja on perheen isä.

Pelko estää meitä kaikkein eniten tekemästä ja saavuttamasta jotain sellaista, mitä oikeasti tarvitsisimme ja haluaisimme. Pitää pystyä päättämään, mitä voi muuttaa elämässään eikä surra sitä, mitä ei voi muuttaa. Pitää miettiä, mitä haluaa tehdä elämässään ja elämällään, mikä on oma tarkoitus tällä pallolla, omassa elämässä. Miettiä, mitkä ovat kolme suurinta estettä, jotka estävät sen, mitä haluaisi olla ja sen jälkeen korjata ne esteet, poistaa se pelko, joka estää korjaamasta.

Epäonnistuminen ei tee epäonnistujaa. Nick ei ole pitänyt 3.000 puhetta sattumalta. Joku olisi varmasti lopettanut yrittämisen jo aiemmin. Ainakin samoista lähtökohdista lähtevä - viimeistään sen viidennenkymmenennen puhelun kohdalla. Epäonnistumisista oppii. Ei niitä kannata jäädä murehtimaan. Analysoida kannattaa, mutta ei murehtia ja märehtiä.

Viisaita sanoja. Viisas mies. Jos et tiedä, mistä kirjoitan, katso tämä, mutta varoitan, sinulla voi mennä koko 45 minuuttia, kun aloitat katsomisen:


En ole koskaan tavannut katkeraa ihmistä, joka olisi kiitollinen
Enkä kiitollista, joka olisi katkera
~ Nick Vujicic

tiistai 3. lokakuuta 2017

Nordic Business Forum 2017

En ala nyt ruotimaan Nordic Business Forumin puhujia, koska ne ruoditaan monessa mediassa. Kyllä, ensimmäisen päivän Adam Grant oli loistava, kuten kirjansakin ja Sir Richardissa vaan on sitä jotain. Puutun yhteen lempiaiheistani - Asiakaskokemukseen.

Olen ollut NBF:n matkassa Jyväskylästä asti. Joka kerta NBForum on onnistunut ylittämään odotukset. Palvelu on ollut parempaa ja hienompaa. Tilaisuus on ollut isompi ja mahtavampi. Eväät yrittämiseen ovat olleet painavampia ja motivoivampia. Mutta tänä vuonna?

Onko niin, että tilaisuuden kasvaessa, pienet yksityiskohdat unohtuvat tai menettävät olevinaan muuten merkityksensä? Ei sillä, tilaisuus oli varmasti vieläkin mahtava kokemus - varsinkin ekakertalaisille, jotka eivät tiedä vieläkin paremmasta.

Viime vuonna palvelu ja varsinkin tunne siitä, että on tervetullut, oli ihan huippua. Erittäin iloiset ihmiset ottivat vastaan rivissä jo ulkona. Sai tulla sisään kuin kunniakujassa. Ei ollut nyt. Ensivaikutelman voi antaa vain kerran ja siinä tuli ensimmäinen kysymysmerkki. Mitä on tapahtunut?

Viime vuonna oli jo merkkejä siitä, että festariyleisöä pidettiin nälässä. Tänä vuonna ei ollut enää merkkejä. Jäi nälkä. Ymmärrän, että tilaisuuden yksi aiheista oli ruuan tuhlaamisen lopettaminen, mutta että oikein nälässä pitämiseen astiko sitä pitää välttää? Ymmärrän myös, että tilaisuuden kasvaessa, osallistujien ruokkimisesta tulee aina vain haastavampaa eikä laatuun ja määrään pysty panostamaan aiemman lailla. Mutta se laskee kokemusarvoa, asiakaskokemusta, elämyksellisyyttä. Onneksi asia oli korjattu toisen päivän kahvitauolle ja osasin ottaa omat eväät mukaan lounaaksi.

Ensimmäisen päivän annistakin jäi nälkä. Ymmärrän, että ilmasto on tärkeä ja sillee, mutta ei se motivoinut. Ei motivoinut olemaan maanantaina parempi työssään. Jotenkin jäin ajattelemaan, että ehkä ilmastofoorumit pitäisi olla erikseen, niille, jotka ovat siitä erityisen kiinnostuneita. Niille, jotka katsovat kieroon Q7:aani. 

Ymmärrän aiheen tärkeyden, mutta ei ole näin lähellä sydäntä, vaikka sitä ei saisi ääneen sanoa. On epätrendikästä, vaikka tavattoman moni ajattelee samoin, mutta eivät kehtaa sanoa, luonnonvihaajaksi leimautumisen vuoksi. Jätän tuon tontin niille, joille se on intohimo. Minä autan tämän pallon ihmisiä siellä, missä minä koen intohimoa auttaa. Ja sekin on paljon, ainakin omissa resursseissa. Kaikkea kun ei pysty parantamaan ja hoitamaan.

Onneksi toisen päivän kattaus korjasi tilanteen bisnesfoorumin näkökulmasta ja Rachel Botsman ja Patrick Lencioni saivat mustan kirjan sivut täyttymään kirjaimista. Nick Vujicic - Ei tarvitse sanoa mitään, nostan vain hatun. Boyan Slat - 23 ja istui siinä, muina miehinä, tyhjäämässä valtamerta muovista. Will Smith - Elävänä. Hyvä paikkaus ensimmäiselle päivälle.

Asiakaskokemuksen ylläpito on koko ajan vaikeampaa, saati odotusten ylittäminen, varsinkin jos olet ollut ylivoimaisesti paras. Uusi asiakas tyytyy aina vähempäänkin, koska uusien asiakkaiden odotusarvot ovat yllättävän alhaalla, mutta se kokenut asiakas - hänen tyytyväisenä pitäminen on haastavaa, vaikka jokainen ymmärtää asiakasuskollisuuden merkityksen.

Jotenkin sellainen olo, että ensimmäisenä päivänä mentiin pois bisnessfoorumista. Ainakin liian kauas siitä, mitä tulin hakemaan. Toisena päivänä löydettiin takaisin, mutta ensimmäinen päivä jäi vähän hampaankoloon.

Ehkä minusta on vain tullut kermaperse. Vaikea pitää tyytyväisenä. Ostin silti lipun ensi vuodelle. Annan NBForumille vielä uuden mahdollisuuden saada minusta uudelleen tilaisuuden fani. Ja kyllä puhujien viestit tulevat näkymään täälläkin. Sen verran hyviä juttuja tuli kirjattua ylös. Nyt kotiin.

Älä syytä muita pettymyksistä
Syytä itseäsi liian korkeista odotusarvoista

maanantai 2. lokakuuta 2017

15 minuuttia päivässä

Löytäisitkö sinä 15 minuuttia päivässä, jos oikeasti haluaisit? Mitä vartissa saisi aikaan?

Kysyn aina koulutuksissa, kuinka monella ei ole aikaa lukea kirjoja. Käsiä nousee enemmän, kuin pysyy alhaalla. Väitän, että on olemassa vain tekosyitä, miksi ei ehtisi lukemaan ja opiskelemaan uutta. Siihen riittää vartti päivässä. Jokaiselta löytyy vartti päivässä, esimerkiksi ennen nukkumaan menoa.

Oletetaan, että luet kirjaa 15 minuuttia joka päivä. Tai sanotaan vielä, että luet 15 minuuttia joka arkipäivä. Viikonloppuna ei tarvitse lukea, siitäkin huolimatta, että monella olisi silloin enemmän aikaa. Otetaan nyt vain 15 minuuttia jokaisesta arkipäivästä.

15 minuuttia päivässä on 1 tunti ja 15 minuuttia viikossa. Jos yhden kirjan lukemiseen menee keskimäärin neljä tuntia, kuukaudessa lukee yhden kirjan. Se tekee vuodessa siis 12 kirjaa. Vaikka olisi kaksi kuukautta lukematta, ehtii vuodessa lukemaan kymmenen kirjaa, vain 15 minuutin panostuksella, joka arkipäivä. On siis pelkkää selittelyä, että itseään ei ehtisi sivistämään.

Jos et löydä aikaa lukemiseen, löydät varmasti aikaa kuunteluun. Ala kuuntelemaan äänikirjoja, kuten minä teen, esimerkiksi autossa istuessani, kuten elokuun blogissa kerroin.

Löydämme aina aikaa sille, mille haluamme löytää aikaa. Terävöitin kohta valmistuville personal trainereille sitä, että he eivät lue päättökoetta varten, vaan sitä aikaa varten, joka alkaa valmistumisen jälkeen. Nousee aina karvat pystyyn, kun näen esimerkiksi Facebookissa, Liikunta-alan ammattilaisten ryhmässä, kuinka joku myy oppikirjojaan valmistuttuaan. Ja on vielä kirjoittanut myyntitekstiin, että kirjat lähes avaamattomia. Toivon aina, että tämä myyjä on päättänyt lähteä tältä alalta. Tosin hän ei pärjäisikään, kun ei ole kirjoja jaksanut avata edes koulussa.

Oppikirjoja tarvitsee oikeasti vasta valmistumisen jälkeen. Silloin kun tulee niitä oikeita asiakkaita, oikeiden ongelmien kanssa. Mitään ei opiskella vain kokeen vuoksi, vaan sen jälkeisen ammattiosaamisen vuoksi. Paitsi tietysti Piin likiarvoa, sitä en ole tarvinnut koskaan mihinkään. Tuskin sinäkään.

Jos opiskelet muistaaksesi, 
unohdat
Jos opiskelet ymmärtääksesi,
muistat

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Hissipuheen merkitys

Mitkä ovat sinun vahvuutesi? Entä yrityksesi vahvuudet? Miten erotut alan muista toimijoista? Oletko sinä outo?

Koulutan valmentajia myymään ja markkinoimaan itseään. Tai oikeasti koulutan heitä siihen, että asiakas ostaisi heidän palvelujaan, en niinkään heitä myymään palvelujaan. Opetan henkilöbrändäämistä. Opetan heidät löytämään omat vahvuutensa ja erottumaan joukosta, olemaan jotain uutta ja ihmeellistä. Personal trainereita kuitenkin valmistuu noin tuhat vuodessa ja jollakin tavalla pitäisi erottautua tuosta massasta, onnistuakseen.

Kysyin jokin aika sitten Facebookissa vinkkejä, missä kuntokeskuksissa minun kannattaisi käydä, erään projektin pohjalta. Kerroin hakevani erikoisia keskuksia, sellaisia, jossa on jotain erikoista, mikä kiinnostaisi suurtakin yleisöä. Historia, puitteet, sijainti, omistajat, henkilökunta, tarina, mitä tahansa, joka olisi jotain erikoista. Sain muutamia ihan loistavia vinkkejä ja erityisesti mielenkiintoisia tarinoita. Osa sai oikein ihokarvat pystyyn.

Yhteistä kuitenkin valmentajille - kokeineillekin - ja yrityksille on se, että nämä eivät oikeasti tiedä, mitä erikoista ja erilaista heissä on. Ovat kaikki samaa massaa. Katso vaikka liikunta-alan toimijoiden markkinointia. Ihan samaa soopaa joka puolella. Kuvittelevat sen "vahvuutensa" olevan jotain erikoista ja erottuvaa, kun ei vaan ole. Samaa massaa on, jonka mikä tai kuka tahansa muukin toimija voi allekirjoittaa.

Valmentajat mainostavat ja kertovat vahvuuksinaan, että ovat helposti lähestyttäviä, ammattitaitoisia, iloisia, motivoivia ja kertovat vielä saavansa kaikki hyvään kuntoon. Eivät saa! Kukaan ei saa, ei edes se maailman paras personal trainer. Jokaisella on asiakasryhmiä ja ihmistyyppejä, joiden kanssa ei vain onnistu, vaikka kuinka haluaisi. Ja nuo "vahvuudet" ovat perusolettamuksia personal trainerille. Todennäköisesti et ole edes hakenut alalle, jos et ole noita tai et ainakaan pärjää pitkään.

Yrityksissä sama juttu. Ovat monipuolisia, ammattitaitoisella henkilökunnalla, meillä on siistiä, kaupungin laajin valikoima sitä ja tätä, tule sellaisena kuin olet, meillä voi treenata kaikki. Ei voi! Yksikään kuntokeskus ei sovi kaikille ja mitä tarkemmin rajaat kohderyhmäsi ja asiakaskuntasi, sitä todennäköisemmin onnistut. Ja jokaisen keskuksen tulee olla monipuolinen. Siellä tulee olla ammattitaitoinen henkilökunta ja siistiäkin. Jokaisessa. Ne ovat oletusarvoja, eivät vahvuuksia.

Olin itse asiassa erittäin yllättynyt, että yritykset eivät osaa kertoa erikoisuuksiaan, edes pyydettäessä. Aloittelevilta valmentajilta ymmärrän tuon, mutta en kokeneilta enkä varsinkaan yrittäjiltä ja yrityksiltä. Yrittäjät eivät osanneet kertoa, vaikka yritin todella saada heidät miettimään vahvuuksiaan. Eivät osanneet hissipuhetta.

Hissipuheen pitää tulla selkäytimestä. Hissipuhe on enintään viisi lausetta. Sinä aikana, kun hissi liikkuu viisi kerrosta, pitäisi pystyä kertomaan, kuka on ja mitä tekee, siten että kuulija oikeasti kiinnostuu. Millainen on sinun hissipuheesi? Olisiko aika miettiä sellainen ja miettiä se vaikka henkilökunnan kanssa yhdessä, jotta se tulee heiltäkin selkäytimestä, miettimättä, aina, keskellä yötäkin. 


Hyvä hissipuhe saa ihmisen kiinnostumaan ja kuulemaan lisää. Saisitko asiakkaan ostamaan sinulta yhdellä twiitillä, 140 merkillä? Uskallatko kirjoittaa oman hissipuheesi kommenttikenttään, muiden ruodittavaksi? Pitäisi uskaltaa ja kannattaisi. Siitä oppii.


Ihmiset kuulevat tarinasi 
paremmin kuin myyntipuheesi

perjantai 22. syyskuuta 2017

Valmennuksen alv on 24 %

No nyt tämä liikunta-alaa arvelluttanut ja keskustelua aiheuttanut valmennuksen arvonlisäverosotku on selkeää: 
Kaikesta kuntoiluun liityvästä valmennustoiminnasta kannetaan 24 % arvonlisävero, kuntokeskuksissakin.
Ei tässä ole nyt enää poikkeuksia eikä sitä kierrä millään, jos haluaa nukkua yönsä rauhassa. Ihan sama, valmennetaanko jotakin tuotetta tai perinteistä personal trainingiä, kaikki valmennus on yleistä verokantaa. Verohallinto julkaisi 14.9.2017 syventävät vero-ohjeet, joissa otetaan selkeästi - ja jopa verottajalle epätyypilliseen tapaan melko selkokielisesti - kantaa arvolisäverokantoihin liikuntapalveluissa. Viesti on varsin yksiselitteinen: Arvonlisävero on 24 %, jos palvelu on valmennusta tai millään tavalla rinnastettavissa siihen ja 10 %, mikäli tarjotaan mahdollisuus pääsääntöisesti omatoimiseen liikuntaan. Jokainen tällä alalla toimiva tietää ja ymmärtää, milloin on kyse valmentamisesta, liikuntamahdollisuuden tarjoamisen sijaan. Jokainen.

Ohjeissa mainitaan esimerkiksi näin:
Kuntovalmentajat tukevat liikuntaa harrastavia saavuttamaan parempia tuloksia ja motivoivat liikkumaan. Usein kuntovalmentajat tekevät asiakkaan kanssa yksilöllisen sali- tai liikuntaohjelman, opastavat asiakasta esimerkiksi kuntosalilaitteiden käytössä, motivoivat ja kannustavat. Palveluun voi sisältyä myös liikkumista yhdessä asiakkaan kanssa ja ravitsemusneuvontaa. Personal trainerin tai muun vastaavan valmentajan tarjoama palvelu on edellä kuvatussa tilanteessa keskeiseltä sisällöltään opetusta, ohjausta, valmennusta ja neuvontaa. Tällaisen palvelun myyntiin sovelletaan yleistä verokantaa.
Tämä koskee selvästi myös pienryhmävalmennusta. Mikäli se on rinnastettavissa yksilövalmennukseen, sovelletaan yleistä verokantaa. Erityisesti jos ryhmään osallistuvat testataan jollakin tavalla ja jos heitä valmennetaan lähes jokaisella harjoituskerralla, kohti jotain asiakkaan tavoitetta. Tätä on vaikea kiertää ja kannattaako edes yrittää, kun korotus menee joka tapauksessa hinnoittelussa asiakkaan maksettavaksi. Vinkkinä kuitenkin voin antaa, että mihinkään pienryhmän hintaan ei kannata sisällyttää kuntokeskuksen käyttöoikeutta, vaan se tulee hinnoitella ja laskuttaa erikseen. Kun tehdään näin, ryhmän hinnassa noudatetaan 24 % verokantaa ja kuntoilumahdollisuuden tarjoamisessa 10 % verokantaa.

Jos joku yrittää naamioida valmennustapaamiset jollakin tavalla fysioterapiakäynneiksi ja yrittää sitä kautta saada valmennustapaamisen arvolisäveron jopa nollaan, se on joka tapauksessa tämän syventävän vero-ohjeen hengen vastainen tapa toimia. Uskon, että tuo pommi räjähtää käsiin varmasti, mahdollisessa verotarkastuksessa. Veron kiertämistähän se on ja vielä tarkoituksella, jos valmennuksen naamioi fysioterapian alle. Toki fysioterapeutin toiminta voi olla arvonlisäverotonta, kun se on terveyden- tai sairaanhoitoa, mutta siitä on määritelty erikseen terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverotuksen ohjeistuksessa.

Tässä täytyy muistaa, että Verohallinnon ainoa tehtävä on kerätä mahdollisimman paljon verokertymää. Sillä ei ole muuta päätehtävää. Tulos mitataan verokertymän määrällä. Verohallintoa ei sinällään kiinnosta, mikä kunkin vero-ohjeistuksen yhteiskunnallinen tai kansanterveydellinen vaikutus on. Sen tehtävä ei ole miettiä sitä. Siihen on olemassa muut elimet ja jokainen alan yrittäjäkin voi osallistua näiden elimien pään kääntämiseen, liittymällä vaikka Suomen Kunto- ja Terveysliikuntakeskusten yhdistykseen.

Nyt ei siis kannata kiukutella ja kaikkein vähiten ampua sanansaattajaa. Tilanne on nyt tämä, mutta ei se tarkoita, etteikö se joskus muuttuisi. SKY ry taistelee juuri tällaisia ohjeita ja päätöksiä vastaan. SKY ry on olemassa sitä varten, että joku pitää meidän alamme puolia. Meistä kukaan ei halua, että koko ala siirtyy yleiseen verokantaan, jota vastaan juuri tälläkin hetkellä taistellaan, SKY ry:n toimesta. Yhdessä me alan yrittäjät olemme enemmän ja voimme vaikuttaa alamme kehittymiseen. Jokainen meistä tietää, että korkeampi arvonlisävero voi hinnan nousun myötä vähentää ihmisten kuntoilua, varsinkin ikääntyvän väestön kohdalla. SKY ry tekee tätä tärkeää työtä meidän yrittäjien ja koko liikunta-alan hyväksi. Tässä esimerkkinä SKY ry:n lausunto tähän valmennuksen arvonlisäverotapaukseen.

Jos minulla olisi kuntokeskus, muuttaisin kaikki valmennuspalvelut 24 % verokantaan heti. Tekisin uuden hinnaston, jossa huomioisin mahdollisen verokannan korotuksen. Sen jälkeen noudattaisin tuota hinnastoa heti, uusien asiakkaiden kanssa ja tekisin määräajan olemassa oleville valmennusasiakkaille, jossa saisivat ostaa lisää valmennusta vielä vanhaan hintaan, määräajan loppuun asti, tosin uudella verokannalla. Sen jälkeen kaikkien asiakkaiden kohdalla noudatetaan uutta hinnastoa. Kirjoittaisin asiakkaille tiedotteen, jossa nimen omaan mainitaan tuo arvonlisäverokäytännön muutos, syynä hintojen muutokseen. Tiedän, että tuo onnistuu, kun olen jo toteuttanut sen konsultoimissani keskuksissa, kun aavistin tämän ohjeen tulevan.

Mielestäni koko liikunta-ala pitäisi vapauttaa arvonlisäverosta, jo pelkästään kansantaloudellisista syistä. Itse asiassa kansalaisen liikuntaan käyttämät varat pitäisi olla ainakin osittan vähennettävissä henkilöverotuksessa, koska liikkuva ihminen maksaa todennäköisesti veroja enemmän ja pidempään, kuin liikkumaton. Ehkä vielä joskus saan kirjoittaa siitäkin.

Meillä pitäisi olla verotusjärjestelmä, 
joka edes näyttäisi siltä, 
että sen on joku suunnitellut

torstai 21. syyskuuta 2017

Kunnon Oy perustettu

No niin, kuten olen kertonut, olen tässä pitkään miettinyt, mitä sellaista haluaisin tehdä, jota tekisin ilmaiseksikin. Pohdin aihetta tovi sitten täälläkin. Päädyin perustamaan uuden yrityksen, Kunnon Oy:n, joka tarjoaa koulutus-, konsultointi- ja luennointipalveluja pääsääntöisesti liikunta- ja hyvinvointialalla oleville yrityksille. Sitä minä haluan tehdä, jakaa sitä oppia, mitä on tullut kerättyä kuntokeskusalalta ja urheiluvälineiden sekä kuntoilutuotteiden tuotteistamisesta ja myymisestä, 30 vuoden aikana.

Tämä lapsi syntyi 4.9.2017. Olen nyt puuhastellut tätä uutta yritystoimintaa tämän kuukauden ja ainakin olen saanut tehdä töitä. Konsultointia, kouluttamista ja luennointia, sille on selkeä tarve, ainakin kuntokeskusalalla. Yritysten prosessien laittaminen itsekseen kuntoon ei ole yrittäjille ihan helppoa, jos siihen ei ole oikein orientoitunut eikä motivoitunut. Silloin sen voi ulkoistaa ja pyytää apua. Silloin voi pyytää minut paikalle, korjaamaan tilanne.

Tiesittekö, että erään australialaisen tutkimuksen mukaan 80 % perustettavista kuntokeskuksista kaatuu ensimmäisen viiden vuoden aikana. Ja niistä 20 %:sta, jotka ovat selvinneet, taas 80 % kaatuu seuraavan viiden vuoden aikana. Menestyneillä kuntokeskuksilla on yksi yhteinen nimittäjä: Niillä on ollut jokin taho tai henkilö, mistä on ollut apua ja yrittäjät ovat uskaltaneet pyytää apua. Kannattaa aina kysyä itseään viisammilta - ja usein myös tyhmemmiltä.

Kaikessa siinä, mitä olen jo nyt ehtinyt tekemään ja saamaan aikaiseksikin, tiedän, että tekisin sitä ilmaiseksikin. Olen itse asiassa aina tehnyt - jakanut omaa osaamistani. Ihmisen kun pitää jostakin saada elinkeinonsakin, niin hyvä, että tästä työstä ja avusta saa vielä laskuttaakin. 

On hieno tunne, kun saa opettaa ja opastaa selkäytimestä, kun ei tarvitse keksiä mitään, vaan kaiken voi ammentaa omasta historiastaan. Oikeastaan sitä alkaa nyt vasta ymmärtämään, mitä kaikkea sitä onkaan ehtinyt tekemään ja saamaan aikaan. Kuntokeskuksen rakentamista, omistamista ja johtamista, day span johtamista, X-Method -valmennustuotteen kehittämistä ja myyntiä, Flowride-sisäpyöräilytuotteen kehittämistä, kaikki sen jälkeen kun oli kymmenen vuotta opetellut, miten jääkiekkovarusteita tuodaan maahan ja miten niitä myydään ja millaisia vaatimuksia ammattilaisjoukkueilla ja niiden tähdillä on. Niin ja urheilulääkäriasemakin tuli nähtyä läheltä, mitä se oli syönyt sisäänsä. Ja hei, Rebel Spirit -merkkisiä vaatteitakin tuotiin maahan pari vuotta ja verkkokaupan perustamisen ja pyörittämisen ihmeelliseen maailmaan tuli tutustuttua Kasiseiskassa. Aika paljon mahdollisuuksia oppia kaikkea ja sitä oppia saa nyt jakaa.

Suomalainen ei saisi koskaan kehua itseään, mutta tiedättekö sen tunteen, kun kokee olevansa jossakin hyvä? Minä tiedän. Se tuntuu hyvältä. Koska tulen teidän yritykseenne, laittamaan asiat ruotuun ja/tai henkilökunnan liekkeihin?

Tule nyt ainakin tykkäämään ja seuraamaan tätä tarinaa Facebookissa, Instagramissa, Twitterissä ja LinkedInissä, jos ei muuta tule juuri nyt mieleen.

Opportunistit etsivät tilaisuuksia.
Todelliset yrittäjät luovat tilaisuuksia.

maanantai 14. elokuuta 2017

Mistä löytäisi aikaa kehittyä?


Tiedän, suurin osa teistä - tämänkin blogin lukijoista - ette olevinaan löydä aikaa itsenne kehittämiseen. Sitä kuitenkin on. Nytkin kun luet tämän, saatat kehittyä. Jos käyt lukemassa tätä blogia säännöllisesti, kehityt varmasti. Kehityt aina, kun luet jotain, niitä fiktiivisiä romaanejakin. Lukeminen kannattaa aina, sanotaan ja se pitää paikkaansa.

Minulla on Böknäsit täynnä kirjoja, lattiasta kattoon. Ok, ne hyllyt nähneet tietävät, että onhan siellä joukossa Aku Ankka -kansioitakin, mutta ne sarjakuvalehdet ovat opettaneet minut lukemaan. Kun Aku ilmestyi keskiviikkoisin, minuun ei saanut mitään kontaktia tuntiin, kun tulin koulusta kotiin. Osaan keskittyä.

Luen paljon, mutta lukemisessa on yksi ongelma - se vie aikaa eikä samalla oikein voi tehdä muuta. Paitsi ehkä taittaa matkaa jossakin kulkuneuvossa, matkustajana. Vaikka lukemisen sanotaankin olevan unelmoimista silmät auki, ne silmät täytyy pitää kirjassa, myös siinä elektronisessa, jota kannan mukana reissuilla. On muuten loistava peli, kun saa kirjaston mukaansa mihin tahansa.

Silmien lisäksi meillä on kuitenkin korvat. Kun pitää silmät ja korvat auki, suun kiinni ja ottaa kädet pois taskuista, tapahtuu hienoja asioita. Lukemisen lisäksi kannattaa kuunnella. Kannattaa kuunnella vaikka äänikirjoja. Äänikirjat ovat melkein maailman hienoin keksintö - laiskalle ihmiselle ainakin.

Istun paljon autossa. Mitä sinä teet, kun ajat autoa? Kuuntelet musiikkia? Sekin on hyvä asia. Musiikin kuuntelu kannattaa myös aina. Siitä saa elämyksiä ja joskus se rauhoittaa, toisinaan taas saa ajatuksen virtaamaan. Minä kuuntelen autossa äänikirjoja. Olen löytänyt hyvän ajan kehittää itseäni. Olen oppinut hyödyntämään auton ratin pyörittämiseen käyttämäni ajan.

Tuossa vieressä on puhelimen äänikirjojen listaa. Suurimman osan olen kuunnellut lukuisia kertoja. Kuuntelen niitä vielä 1,25 tai 1,5 kertaisella nopeudella, niin opin enemmän lyhyemmässä ajassa. Äänikirjat ovat loistava tapa hyödyntää seisovaa aikaa. Missä muualla voisit kehittää itseäsi äänikirjojen avulla? Lenkillä? Aurinkoa ottaessasi, kun aurinko muuten häiritsee lukemista? Ainakin kaikissa niissä paikoissa, joissa nyt kuuntelet musiikkia. 

Itsensä kehittämiseen löytyy aina aikaa ja resursseja, jos vain haluaa. Kaikkeen löytyy, mitä haluaa. Itsensä kehittäminen kannattaa aina. Ja alaisten kehittäminen, kouluttaminen, opastaminen, auttaminen, jne. Minulta on usein kysytty, miksi olen kouluttanut työntekijöitäni niin paljon. Miksi olen lähettänyt heitä kaikenlaisille luennoilla, joilla itsekin laukkaan - kuuntelemassa. Että kannattaako se, jos työntekijä irtisanoutuu. Eikö kouluttaminen mene silloin hukkaan? 

Vastaan aina, että onko kannattavampaa se, että jättää työntekijän kouluttamatta siksi, että hän saattaa irtisanoutua joskus, vai kouluttaa siksi, että hän saattaa pysyä töissä. Minusta on ainakin kivaa kehittyä ja kehittää, jotta ei jää pyörimään paikalleen. Mukavia luku... tai siis kuunteluhetkiä. Kuullaan.

Voit oppia tavattoman paljon
pelkästään kuuntelemalla

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Tuntuuko pahalta palata töihin?

Elokuu ja lomat alkavat olla taas tältä kesältä lusittu, jos eivät jo ole. Millä mielellä sinä palaat työpisteellesi? Ottaako päähän? Onko lomaltapaluupaha, josta kirjoitin taannoin kolumnin Aamuset-kaupunkilehteen? Vai palaatko mielelläsi, energiaa täynnä, akut hyvin latautuneena, valmiina pitkään työputkeen?

Jos ahdistaa, kannattaa miettiä, voisiko elämällään tehdä jotain muuta. En tarkoita, etteikö sitä voisi harmittaa, että lomat on ohi ja kesäkin oli kylmä, vaan sitä, että harmittaa mennä töihin. Ne ovat eri asioita. Jälkimmäinen vaatii varmasti hieman lähempää tarkastelua, josko sille voisi tehdä jotain.

Kun viihdyt töissä, sinne on kiva mennä, lomankin jälkeen ja joskus jopa sen vuoksi. Mukavaa ja kivaa työympäristöä jopa hieman odottaa, jos työ antaa enemmän kuin se ottaa. Mukavia työkavereita on kiva nähdä. Mukavia pomojakin on kiva nähdä. Ainakin enemmän kuin niitä epämukavia.

Jos todellakin harmittaa mennä takaisin töihin, mieti, mitä tapahtuisi, jos et menisi. Mikä muuttuisi? Olisiko se katastrofi? Vai luuletko vain? Mitä tekisit elämälläsi? Olisiko se mahdollista? Riskitöntä tuskin, mutta olisiko se mahdollista? Jos olisi, miksi et muuttaisi elämääsi ja hakisi sellaista tekemistä, jonka pariin on mukava palata? Mitä tekisit ilmaiseksi, kuten tovi sitten kirjoitin.

Tarvitsetko sinä lomaltapaluurahan, palataksesi töihin? Tai nykyäänhän tuota nimitetään lomarahaksi, ehkä juuri siksi, että sen saa siihen oikeutetut kuin Manu illallisen, työehtosopimuksen tai muun erillisen sopimuksen perusteella, vaikka eivät palaisikaan töihin ajallaan. Tiesitkö, että lomaltapaluuraha keksittiin juurikin siksi, että työntekijät palaisivat ajallaan lomiltaan takaisin töihin? Että ryyppy- ja muut putket katkeaisivat, kun pitäisi olla taas sorvin ääressä. Jättäisikö joku nykyään palaamatta lomalta töihin, jos ei saisi lomarahaa? Jättäisitkö sinä?

Joka tapauksessa syksy on täällä ja työt häiritsevät jälleen vapaa-aikaa. Tämä blogikin aktivoituu jälleen, kesän jäljiltä, kun tekin olette palanneet koneidenne ääreen. Tiedän, että monella odottaa järjetön loman jälkeinen työkuorma, jonka alle voi helposti jäädä, jos ei toimi järkevästi. 

Ensimmäisenä vinkkinä annan sen, että siirrä kaikki lomasi aikana tulleet sähköpostit omaan lomalaatikkoon, lukematta niistä yhtäkään. Mikään ei kaadu, vaikka tyhjäisit inboxisi tyystin ja aloitat syksyn tyhjällä laatikolla. Kyllä joku varmasti kysyy jonkin meilin perään, jos on tarpeen ja löydät sen lomalaatikosta. Mutta usko, ei kysy. Eikä mitään katastrofaalista tapahdu. Ole rohkea!

Oikeasti, nyt heti siirrät kaikki loman aikana tuleet sähköpostit pois inboxista, lomalaatikkoon ja nautit tyhjästä taulusta. Sitten hoidat jokaisen meilin heti, kun se saapuu. Luet meilin vain kerran ja hoidat sen maaliin. Älä ikinä jätä niitä roikkumaan inboxiin. Mieti, paljonko aikaa kuluu, kun selaat niitä tunneittain ja tunnet stressin nousevan. Voit tehdä nyt kaiken toisin, jos vain haluat. Siksi on kiva palata töihin.

Tarvitsen kuuden kuukauden loman,
kaksi kertaa vuodessa

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kierros pohjoista Italiaa

Jokainen työntekijä, johtaja ja yrittäjäkin tarvitsee lomaa, vaikka toisin saattavat luulla. Minäkin kirjoitin blogiin joskus, vuonna 2008, että Miksi pitäisin kesälomaa. Siitä kirjoitetiin oikein Iltalehdessäkin
"Mikä kummajainen tämä sian vuonna syntynyt skorpioni oikein on? Kaikkihan nyt heinäkuussa tahtovat hellittää."
Olin väärässä. Minäkin tarvitsin lomaa. En vain kokemattomuuttani tiennyt sitä. Olen oppinut sen viimeisen kymmenen vuoden aikana, siitäkin huolimatta, että arkeni on yhä kuin lomaa, kuten kirjoitin vuonna 2007. Ei minun arkeani tai työtäni karkuun ole koskaan tarvinnut lähteä. Jos tarvitset lomaa arjestasi, muuta arkeasi.

Meillä on ruhtinaallisen paljon lomaoikeutta Suomessa. Tavallisimmin se on viisi viikkoa vuodesta, mutta monilla aloilla jopa viikkoja pidempi. Yhdysvalloissa taitaa yhä olla vallallaan kahden viikon kesälomat. Jos nyt kuitenkin kuvittelet olevasi niin tärkeä, että ehdit viettämään vain viikon loman, annan sinulle loistavan vinkin, lähde Italiaan. Tee vaikka tämä retki perässä, koska matkustaminen on ainoa asia, jonka ostamalla teet itsestäsi rikkaamman.

Lennä Venetsiaan. Vuokraa sieltä auto kuudeksi päiväksi. Lähde pohjoiseen, kohti Prosecco roadia, joka on alue, jossa kaikki maailman proseccot valmistetaan. Varaa sieltä majoitus kahdeksi yöksi joltakin viinitilalta tai vaikka Hotel Villaguardalta, joka on varsin viihtyisä majapaikka. Pyydä vastaanottoa varamaan yksityinen proseccotilakierros - tai tilaa se täältä, oli varsin hyvä tour - ja nauti kuohuvasta erittäin mielenkiintoisissa paikoissa. Suosittelun saa esimerkiksi Toffoli ja Nani Rizzi -tiloilla piipahtaminen. Molemmissa omistajat ovat enemmän kuin vieraanvaraisia eikä suu jää kuivaksi, vaikka molemmilla on myös erittäin kuivaa proseccoa tarjolla. Rizzin tilallisen kanssa tuli tehtyä jopa sopimus rypäleiden poimimisesta. Tosin prosecolla saattoi olla jo jotain tekemistä sopimuksen kanssa, vaikka voisi sen toteuttaakin helposti, ehkä jo tulevalla sadonkorjuukaudella. Myös Cartizzen alueella sijaitsevalla Col Vetoraz'n maistelupaikassa voi käydä, mutta vain näköalansa vuoksi. Omaa makuhermoa tuon tilan (kalliit) juomat eivät hivelleet. On todellakin niin, että hinta ei kerro välttämättä mitään proseccon mausta. Proseccon alue on kaiken kaikkiaan hienoa seutua ja kun tiloja on yli 200, niin niistä riittää useammallekin matkalle.

Proseccosta voikin lähteä kohti Gardaa, mutta kannattaa ajaa moottoriteiden sijaan pohjoisemman kautta, vuoristomaisemaa ihaillen. Ota suunnaksi Feltre, kiva pieni kylä ja sieltä laskettelet alas Bassano del Grappaan, jossa kuluu helposti muutama tunti, esimerkiksi lounastaen ja ostoksia tehden. Uskomattoman jylhät maisemat vievät sinut kohti Gardaa illaksi, joten muista pysähtyä välillä ja ottaa vaikka siemaus proseccoa matkalla - kuskille vähän vähemmän. Osta vaikka Ice Bag ja pyydä jostakin ravintolasta se täyteen jäitä ja upota proseccopullo siihen matkaevääksi. Kyliä ja pysähdyspaikkoja on vaikka kuinka ja esimerkiksi Fiume Brenta sopii mainiosti jäätelön nuolaisupaikaksi. Tällä retkellä ei todellakaan ole tärkeää se määränpää, vaan matka. Siitä kannattaa ottaa kaikki irti.

Hotelli tuli bongattua matkalla Desenzano del Gardalta. Villa Rosa Hotel oli todella miellyttävä, yhden yön majapaikaksi, joten sitä sopii mainiosti suositella tuolta alueelta. Pieni iltafillarointi pitkin rantaa ja kylää on suositeltava iltapuuha, kun etsii illallispaikkaa. Sirmionen niemenkärki kannattaa ehdottomasti tarkistaa, esimerkiksi seuraavana aamuna, kun starttaa retkelle Gardajärven itärantaa pitkin kohti Monte Baldoa. Matkalle mahtuu taas paljon kivoja paikkoja ja Monte Baldo itsessään on häkellyttävä, monen tunnin visiitti. Kannattaa ehkä ajaa autolla köysiradan puoleen väliin, vaunujen vaihtopaikkaan, niin saa mukavan ajoreitin näköaloineen Gardalle.

Malcesinesta kannattaa jatkaa vielä pohjoisemmaksi, järven kärkeen asti, Nago-Torbole'en asti ja sieltä valita reitti vuorten yli kohti Valpollicellan viinialuetta. Kun olet hikoillut ylös vuoren rinnettä, rattia käännellen, niin hetki Monti Lessini Sega di Ala -kyltin jälkeen saavut Erbezzo'on, jossa - yllätys - on baari auki, keskellä ei mitään, 1.393 metrissä. Bar Passo-Fittanze on hyvä levähdyspaikka ennen kuin matka jatkuu kohti Trenagoa ja siellä sijaitsevaa Tenuta le Cave -viinitilaa. Pari yötä täällä ja viinimaistelu tilan puolesta toiselle illalle on helmi juttu. Valpollicella ja Amarone maistuvat varsin hyvältä, niiden omassa ympäristössään. Saat lisää knoppitietoa Italian viineistä ja nautit varsin yleellisestä majoituksesta ja rauhoittavasta näköalasta. Ennen tuota viininmaistelua kannattaa kurvailla Soaveen, jonka viinit ovat ihan jotain muuta luokkaa, kuin luulet, sen halvan kuran perusteella, jota Suomessa on myyty.

Yksi yö siis jäljellä, joten seuraavana päivänä kannattaa suunnata kohti Venetsiaa, mutta kannattaa taas vältellä moottoriteitä ja nauttia matkalle osuvista kylistä. Voit kurvata Veronan ja Vicenzan kautta, mutta Padovaa en nopeasti suosittele, vaikka varsin idyllinen paikka tuokin. Olet kuitenkin jo nähnyt niin paljon hienoja paikkoja, että kannattanee viimeinen yö ja päivä käyttää Venetsiassa. Sitten oletkin jo ladannut itsesi täyteen pohjoisempaa Italiaa vain kuudessa päivässä. Siihen löydät aikaa, jos vain haluat, kaikesta tärkeydestäsi huolimatta. Kun teet sen vielä juhannuksen aikaan, et menetä kuin pari työpäivää ja saat elämäsi kokemuksen sekä noin 800 kilometriä vuokra-auton mittariin. Suomessa sataa kuitenkin juhannuksena ja elämä on mukavampaa sandaaleissa. Niin ja jos linnat kiinnostavat, olet nähnyt niitä tolkuttoman monta.

Ainoa asia, joka sinuakin askarruttaa, miten saat kaikki ostamasi pullot ja viinilasit matkaan. Vinkkinä pullojen kuljettamiseen matkalaukussa voin antaa, että osta kaupasta elmukelmua ja kääri pullot niihin. Pehmustavat pulloa ja jos sattuvat rikkoutumaan matkalla, sisältö ei ole ympäri laukkuasi. Kelpaa kotona palata proseccon maisemiin aina, kun avaa aidon ja oikean kuplivan.

En puhu italiaa,
mutta proseccoa puhun sujuvasti

torstai 22. kesäkuuta 2017

Miten tehdään paras työpaikka

Human to human on trendikästä. Se on sitä erityisesti palvelualoilla. Se on ollut sitä aina, paljon ennen tätä trendikkyyttä. Human to human ei kuitenkaan koske pelkästään yrityksen ja asiakkaan välistä kanssakäymistä, vaan myös yrityksen ja sen työntekijöiden välistä kanssakäymistä, työntekijöiden ja heidän esimiestensä välistä kanssakäymistä. Tämän ymmärtämisellä on suuri merkitys, kun halutaan tehdä niitä parhaita työpaikkoja.

Jos haluat, että työntekijäsi viihtyvät töissä, antavat enemmän kuin mistä heille maksetaan, ajattelevat myös yrityksen etua, joustavat tarpeen tullen ja tulevat mielellään töihin, ilman että jäävät kotiin jollakin verukkeella, sinun pitää johtajana huomioida ihminen. Olla ihminen ihmiselle. Jokaiselle työyhteisön jäsenelle - ihminen.

Jos haluat, että työntekijäsi palvelevat asiakkaitasi, sinun on - johtajana - palveltava työntekijöitäsi. Sinun pitää johtaa tiimiäsi työntekijälähtöisesti. Mitä nopeammin ymmärrät tämän, etkä pidä tuota ajatusta vain turhanpäiväisen jaaritteluna, sitä nopeammin menestyt. Jos et kunnioita työntekijöitäsi, he eivät kunnioita yritystäsi. Jos olet sitä mieltä, että vain sinä tiedät, mitä yrityksesi pitäisi tehdä ja miten asiat pitäisi yrityksessäsi hoitaa, ajat lopulta ojaan. Kukaan ei halua olla sinulla töissä - palvella sinua ja yritystäsi.

Työntekijälähtöisyyshän on verrattavissa asiakaslähtöisyyteen. Varsin moni yritys ainakin kertoo hoitavansa asioita asiakaslähtöisesti. Tämä on korulauseissakin itsestään selvä asia. Työntekijälähtöisyys on taas harvinaisempaa, vieläkin, vaikka sen hyödyistä on lukemattomia menestystarinoita. Parasta palvelua tarjoaa paras mahdollinen työpaikka. Fakta, jota tuskin kukaan pystyy kumoamaan.

Parhaalla työpaikalla on aina yhteinen tavoite. Siellä puhalletaan yhteiseen hiileen, oman edun tavoittelun sijaan. Työntekijät tuntevat ammattiylpeyttä ja saavat vastuuta, taitojaan vastaavia tehtäviä. Parhaalla työpaikalla saa tehdä virheitä, mutta niistä opitaan - yhdessä. Virheistä puhutaan, niitä ei peitellä eikä niistä ruoskita, vaan ne käytetään oppimateriaalina.

Jos johtaja haluaa pitää langat vain omissa käsissä, että vain johtaja tietää ja osaa, niissä olosuhteissa ei synny koskaan parasta työpaikkaa. Eikä tällöin myöskään parasta palvelua. Kirjoitin alkuvuodesta, mitä eroa on johtajalla ja johtajalla, liiderillä ja managerilla. Liiderit rakentavat parhaita työpaikkoja. Liiderit antavat työntekijöidensä kukoistaa ja sallivat työntekijöiden onnistua, kun managerit antavat määräyksiä ja kieltoja.

Parhailla työpaikoilla nähdään ja tunnetaan ihminen nimen takana. Työntekijät eivät ole vain resursseja, numeroja, vaan voimavara, jolla yritys joko onnistuu tai epäonnistuu. Käskyttäen ei kukaan palvele, hymyile ja mene ekstramailia. Ei kukaan. Sen aika on ohi, jos sellaista aikaa koskaan on ollutkaan.

Veikkaan että sinäkin - johtajana - haluaisit olla töissä parhaassa työpaikassa. Siellä, johon on kiva tulla ja jossa on positiivisia ihmisiä. Jossa on tyytyväisiä asiakkaita. Jossa on hyvä henki. Ja ennen kaikke siellä, joka kehittyy yhteistyöllä yhä paremmaksi yritykseksi. Veikkaan niin enkä usko olevani väärässä.

Et rakenna bisnestä,
rakennat ihmisiä,
jotka rakentavat bisneksesi

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

600 aivopierua myöhemmin

Tämä blogi täytti kymmenen vuotta tämän vuoden maaliskuussa. Ensimmäisen tekstin, Tästä se alkaa, kynäilin 3.3.2007. En olisi tuolloin uskonut, että kirjoittelen tänne vielä kymmenenkin vuoden jälkeen. En siksi, ettenkö kuvitellut vielä kirjoittavani, vaan siksi, että kuvittelin kaikkien blogien jo kuolleen vuonna 2017.

Nyt, 600 tekstiä myöhemmin, osa näistä kirjoituksista löytyvät Kunnon liiketoimintaa - Hyvinvoinnista bisnestä -kirjasta, joka sekin julkaistiin maaliskuussa, tänä vuonna ja nyt lasketaan jo tuhansissa ne kirjahyllyt, joista tuo kirja löytyy. Ja aika moni lienee sen lukenutkin, ennen kirjahyllyn täyttöönpanoa.

Kaikkien aikojen luetuin kirjoitus on pieni matkakuvaus Bora Bora -lomalta, vuodelta 2007. Hyvänä kakkosena pohdintani kuntokeskusten jäsenmääristä, vuodelta 2010. Aikamoisia kirjoituksia löytyy näiden 600 aivopierun joukosta, joita osa taitaa hieman olla.

Moni teksteistä päätynee tuleviin kirjoihin. Niitä löytyy jo nyt luentomateriaaleistani, koulutusdioista ja takaraivostani, edellä mainituissa tilaisuuksissa. Rekisteröin paljon asioita, itseni kiusaksi asti, jotka päätyvät tänne tai koulutuksiin. Mahdollisuuksia missataan niin paljon koko ajan, että tuntuu, etteivät kaikki maailman kirjahyllytkään riitä, jos ne kaikki kirjaisi ylös.

Paljon tehdään myös hyviä asioita. Rekisteröin myös niitä. On monia onnistujia ja menestystarinoita, joille nostan hattua. Olen saanut olla monessa mukana, todistaa läheltä, kuinka tehdään hienoja asioita, joskus olen saanut olla jopa tahtipuikossa kiinni. Elämä on antanut hienoja juttuja, joita on ollut kiva kirjoitella ihmisten luettavaksi. Asian ja varsinkin provokaatioiden seurana kulkevat lomakirjoitukset ja keikkaraportit, ympäri maailman, sujuvasti käsi kädessä.

En tiedä, onko kukaan teistä roikkunut mukana koko kymmenen vuoden ajan. Osa varmasti tipahti viimeistään blogin kuivina vuosina ja joku taas sen elvyttyä. Mutta paljon tätä käydään lukemassa yhä. Itse asiassa paljon enemmän, kuin alkuvuosina. Tämän vuoden lukijamäärät ovat olleet koko historian suurimpia. Kiitos siitä, vaikka en näitä kirjoitakaan lukijamääriä kerätäkseni. 

Kirjoitan yhä itselleni, terapeuttisena kokemuksena sekä omien ajatusten raatelua varten. Kenellä tahansa on mahdollisuus riepotella näkemyksiäni miten haluaa ja se tekee tästä kiinnostavaa. Kun laittaa ajatuksensa ja mielipiteensä toisten tallottavaksi, oppii paljon uutta. Ja kun olen vähän sitä mieltä, että jos ympäristö alkaa olemaan kanssani samaa mieltä, minun täytyy olla väärässä. Kuka tahansa kun voi olla kenen tahansa kanssa samaa mieltä, mutta vaatii paljon olla eri mieltä kaikkien muiden kanssa.

Jos joku olisi kertonut minulle kymmenen vuotta sitten, missä olen nyt, olisin silloin ollut aika tyytyväinen. Elämä on antanut, mutta se on myös ottanut. Olisi helppo sanoa, että jotain voisin korjatakin, mutta en sano, sillä juuri se korjaamattomuus on tuonut minut tähän, tehnyt minusta tällaisen, jotta voin korjata seuraavat kymmenen vuotta ja tehdä niistä haluamani näköiset. 

Moni tärkeältä nyt tuntuva asia konkretisoituu, kun miettii, onko sillä merkitystä vielä kymmenen vuoden kuluttua. Ehkä kannattaa katsoa ympärilleen ja miettiä, kuka lähellä pyörivistä ihmisistä on yhä siinä kymmenen vuoden päästä ja ennen kaikkea miksi. Kymmeneen vuoteen mahtuu esimerkiksi paljon rakkautta. Teet mahdollisesti tänäänkin ratkaisun, jolla on merkitystä vielä kymmenenkin vuoden päästä, mutta todennäköisesti sillä ei ole.

Olin vanha kymmenen vuotta sitten

torstai 15. kesäkuuta 2017

Pelkkä asenne ei riitä

Olin kotikonnuilla, M&M Kuntotalossa, Turussa, kouluttamassa personal trainereita myymään vahvuuksiensa ja palvelun kautta. Oli tosiaan, kuin kotona olisi käynyt. Piti käydä kuvaamassa se Marianne-karkin värikseksi maalaamani Davidin taljan painopakkakin, jaettavaksi someen. Maalailin laitteita aina öisin, kun minulla ei ollut muutakaan elämää ja kuten kuntokeskuksen toimitusjohtajan pitääkin. Minulla oli asennetta. Mutta hitto, että tein tuolloin vääriä asioita.

Olen kirjoittanut Juhani Wahlstenin paljon käyttämän lauseen M&M:llä oven, joka johtaa pois henkilökunnan tilasta, yläpuolelle. Siinä lukee:
Maailmassa on monta asiaa, joita et voi muuttaa. Yhtä asiaa voit muuttaa aina ja se on oma asenteesi.
Totta yhä ja tulee aina olemaan. Mutta pelkkä asenne ei kuitenkaan riitä - siis onnistumiseen, menestymiseen. Toki se vaikuttaa suuresti henkiseen hyvinvointiimme, koska on kuitenkin sanottu, että elämä on 10 % sitä, mitä meille tapahtuu ja 90 % sitä, kuinka reagoimme tapahtuneeseen. Asenne ratkaisee reagointimme.

Onnistuminen ja menestyminen koostuu monista palikoista, joista asenne on yksi. Se ei yksinään riitä menestymisen takeeksi, mutta sen puuttuminen riittää epäonnistumisen takeeksi. Asennevamma on vähän kuin puhjennut rengas. Jos et vaihda sitä, et pääse mihinkään.

Onnistumisessa asenne kohtaa esimerkiksi valmistelun. Menestymisessä valmistelu kohtaa tilaisuuden. Tilaisuudet harvoin vain tipahtavat jostakin, vaan ovat todellisuudessa valmistelun tulosta. Tilaisuudet tehdään. Niitä ei vain tapahdu. Jos olet oikeassa paikassa, oikeaan aikaan, jokin sinut toi siihen paikkaan, juuri sillä hetkellä. Olisit voinut helposti olla toisaallakin, jos mietit noita "eteesi tipahtaneita" tilaisuuksia.

Asenne kohtaa myös lahjakkuuden. Pitää olla lahjoja tehdä sitä mitä tekee, jos haluaa siinä parhaaksi tai edes erinomaiseksi. Ja lahjattoman pitää treenata - sitä lahjakkaampaa enemmän, mutta lahjatkaan eivät yksinään takaa mitään. Monta lahjakasta on epäonnistunut. Ja lahjatonta onnistunut, kun on ollut asennetta, valmistelua, tilaisuuksia ja vielä tahtoa. Tahtoa olla paras - tai edes se erinomainen.

Pitää olla myös rohkea. Asenne saattaa tuoda ja luoda rohkeutta, mutta rohkeus tehdä päätöksiä - tai jättää niitä tekemättä, on myös menestymisen palikka. Rohkeat syövät rokan. Rohkeus vaatinee rinnalle uskon, uskon siihen, että tietää, mitä tekee. Usko taas rakentuu pitkälti vaistoista, jostakin sielun syövereistä tai selkärangan ytimestä tulevasta tunteesta. 

Nämä kaikki ovat irrallaan pieniä palikoita, joilla jokaisella on kuitenkin merkityksensä, erityisesti yhdessä esiintyessään. Kun nämä tähdet ovat kohdillaan, tapahtuu hienoja asioita.

Jos et pidä jostakin, muuta se.
Jos et voi muuttaa sitä, muuta asenteesi.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Puhelin ei soita itsekseen

Tein myyntikoulutuksen materiaaleja, kun jäin pohtimaan puhelinta. Tai oikeammin soittamista. Onko soittaminen yleisesti vähentynyt? Vastaammeko harvemmin puhelimeen, kuin ennen? Miksi niin on? Miksi soittaminen tuntuu olevan vaikeampaa kuin ennen, vaikka luuri on jokaisen käden ulottuvilla, koko ajan? Miksi asioita hoidetaan muilla viestimillä, kun soittamalla ne hoituisivat yhä nopeimmin?

Teippasin taannoin läppäriini Post It -lapun, jossa luki 
Lopeta sähköpostijohtaminen
Kirjoitinkin aiheesta, työpöydän tyhjäämisen yhteydessä, kuinka tuolla sähköpostikäyttäytymiselläni oli iso merkitys oman työajan hallintaan. Huomasin, että saan monen asian hoidettua puhelimitse paljon nopeammin, kuin esimerkiksi sähköpostilla. Viestien pallotteluun ja kuittailuun menee tolkuttomasti aikaa. Puhelimessa asian saa usein hoidettua kerralla ja bonuksena vielä tulee harvemmin väärinymmärretyksi. Tekstin voi aina käsittää helpommin väärin, kuin puhutun sanan. Teksti ei sisällä äänen sävyjä ja ilmeitä, hymiöistään huolimatta.

Mutta se mitä jäin pohtimaan, oli, kuinka vaikeaa on soittaa liidiin, kun haluaa myydä jotain. Miksi tuntuu olevan koko ajan vaikeampaa saada työntekijät soittamaan asiakkaille? Myös silloin, kun ei tarvitse myydä mitään, kun voisi vain kysyä kuulumisia. Soittamalla saa kuitenkin ilahdutettua asiakkaita, kuten saat myös ystäväsi ilahtumaan. Kokeile vaikka. Viestin sijaan soita tänään ystävälle ja kysy kuulumiset. Tunnustele hänen reaktiota. Ja omaasi. Miltä sinusta tuntuu puhelun jälkeen.

Asiakas saa samanlaisen positiivisen reaktion, suurimmassa osassa tapauksia. Milloin sinulle on viimeksi soitettu jostakin yrityksestä? Mistä aiheesta? Miltä se tuntui? Aihe varmasti vaikutti siihen, miltä se tuntui. Jos sinulle soitettiin muuten vain, kuulumisia tai tyytyväisyyttäsi kysyen, se tuskin häiritsi sinua. Se taisi saada sinut tuntemaan tärkeäksi. Voi olla, että se oli päiväsi paras tapahtuma. Voi olla, että se piristi päiväsi ja muutti sen kokonaan toisenlaiseksi.

Saattaa olla, että olen vanhanaikainen, mutta kyllä minä kuulen mieluummin ystäväni äänen, kuin luen hänen viestinsä, jos saan valita. Ja kuka lähettää viestin, 
soita minulle
Puhelin ei koskaan soita itsekseen. Sitä ei voi ohjelmoida, kuten voi ajastaa minkä tahansa viestin lähettämisen. Puhelin on aina henkilökohtainen viestin. Puhelu on väistämättä henkilökohtainen, kun kommunikaatio tapahtuu livenä, juuri sillä hetkellä, kun molemmat keskustelijat ovat läsnä. Jokainen tuntee tuon kontaktin henkilökohtaisuuden.

Miksi soittaminen on sitten niin vaikeaa? Johtuuko se nimen omaan tuosta henkilökohtaisuudesta? Totuus lienee kuitenkin se, että esimerkiksi parhaat myyjät eivät ujostele tarttua luuriin. Parhaat personal trainerit soittelevat asiakkaille ilman tuskaa. Parhaat asiakaspalvelupisteet osaavat soittamisen jalon taidon. Parhaat johtajat osaavat soittaa. Ja vastata puhelimeen. Puhelin toimii. Puhelin on human to human.

Kokeile yhden viikon ajan, mitä tapahtuu, kun hoidat puhelimitse kaiken, minkä pystyt hoitamaan. Yksi viikko. En pyydä paljoa. Pystyt siihen varmasti. Mutta varoitan, että saatat jatkaa sitä tuon viikon jälkeenkin. Mutta siitä ei ole sinulle kuin hyötyä.

Ei ole mitään niin äänekästä,
kuin hiljainen puhelin

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Keskinkertainen kuolee

Osallistuin tällä viikolla parilla kommentilla Facebookissa käytyyn keskusteluun ravintovalmennuksesta ja sen tulevaisuudesta. Siitä kirjoitan joskus erikseen, kun vähän jäsentelen asioita vielä. Keskustelu kääntyi siinäkin hinnoitteluun, kuinka joku kitisee siitä, kun toinen polkee hintoja ja joku myy asiakkaille vain rahkalappuja ravintovalmennuksena. Kuinka hintojen polkeminen on ikävää ja tekee hallaa alalle ja sitä rataa. Ei tee hallaa, ei alalle eikä kenenkään ammattitaidolle. Hinta ei kerro kenenkään ammattitaitoa, mutta se voi antaa viitteitä siitä. Kirjoitin tovi sitten hinnan merkityksestä.

Oli mielenkiintoista seurata keskustelua, koska siinä näkyivät jälleen kerran yrittäjien asenne-erot. Tai oikeammin se, kuinka osa yrittäjistä ei vain ymmärrä sitä, että hinta ja arvo ovat eri asioita. Liikunta-alalla tuijotetaan ihan liikaa hintaan. Kiukutellaan, kun joku myy netissä rahkalappuja ruokavalioina, vaikka minä täällä omassa kioskissani osaisin tehdä ruokavalion paljon ammattitaitoisemmin. Ei vain ole asiakkaita, jotka maksaisivat ammattitaidostani sen, jonka haluaisin. Ja siihen on vain syynä rahkalappuja myyvä instanssi, joka osaa markkinoinninkin minua paremmin. Minussa tai tuotteessani ei ole vikaa.

Sama koskee halpasalien tuloa markkinoille. Kiukutellaan, kuinka joku voi tarjota tämän saman tuotteen, jota itse myy, paljon halvemmalla. Ei osata katsoa peiliin ja miettiä, miksi niin oikeasti on. Miksi joku pystyy tekemään niin. Pitäisikö valittamisen sijaan tutkia, mitä tuo yritys tekee ja ennen kaikkea miten? Mitä minun pitäisi tehdä, pärjätäkseni kilpailussa? Mutta markkina- ja hintahäiriköistä valittaminen on helpompaa. Kaikki liikennöitsijäthän olivat sitä mieltä, että Onnibus ei voi tuottaa, ei voi tehdä bisnestä noin halvoilla hinnoilla. Jokaiselle liikennöitsijälle tuli eteen ongelma, tiputanko hintaa vai lisäänkö arvoa.

Kun kohdataan hintakilpailua, yrityksellä on kaksi vaihtoehtoa, lähteä mukaan hintakilpailuun tai luoda hinnalleen parempaa arvoa. Asiakas maksaa aina arvosta, lähes poikkeuksetta. Jos siis saman tuotteen, jota tarjoat, saa muualta halvemmalla, netistä tai läheisestä putiikista, se on sinulle ihan oikein, että asiakas menee ja ostaa sen sieltä. Et pysty tuottamaan asiakkaallesi sellaista arvoa, josta hän olisi valmis maksamaan ja silloin sinun on syytäkin menettää asiakkaasi. Bisnes toimii niin, hyväksyit sen tai et.

Keskinkertainen bisnes kuolee. Jos tarjoat keskinkertaista palvelua tai tuotetta keskinkertaisella hinnalla, häviät väistämättä kaikille. Et pärjää hintakilpailussa, koska keskinkertaista pystyy tarjoamaan halvemmallakin - ja joku tarjoaa varmasti. Et pärjää arvokilpailussa, koska joku tarjoaa parempaa ja todennäköisesti vielä korkeammalla hinnalla. Jos siis koet netistä ostettavien rahakalappujen syövän bisnestäsi, tuijotat väärään paikkaan. Sinun tulisi parantaa oman tuotteesi arvoa siten, että se voittaa rahakalapun mennen tullen. Silloin joku voi vaihtaa rahkalapun sinun palveluusi. Ei muuten.

Sama näkyy kuntokeskusmaailmassa yleisesti. Jos olet keskinkertainen ja lähistölle avautuu halpasali, häviät väistämättä asiakkaita. On helppo siirtyä keskinkertaisesta halpaan, koska tuote ja palvelu ei muutu, koska et ole tarjonnut hinnallesi riittävää arvoa. Asiakas on käynyt keskuksessasi, kun hänellä ei ole ollut vaihtoehtoa. Halvemmalla hinnalla saa nyt toisaalta saman arvon, joskus jopa paremman arvon. Halpasalin kanssa pärjää se keskus, jonka tuotetta ja palvelua ei saa halpasalista, jota ei pysty kopioimaan, joka antaa asiakkaalle hintaansa enemmän arvoa. Asiakkaalla ei ole syytä vaihtaa, tässä tapauksessa huonompaan.

Arvon noustessa, hinnan merkitys vähenee. Jos lähdet hintakilpailuun, joutunet väistämättä karsimaan palvelujasi, siis heikentämään tuotettasi eli alentamaan arvoasi. Ja silti Halvimmaksi pääsee kuka tahansa. Kun tarjoat asiakkaalle hintaasi enemmän arvoa, pärjäät kilpailussa, oli hintasi mikä tahansa. Jos pystyt myymään erinomaista, keskinkertaisen hinnalla, pärjäät varmasti, mutta saatat hukata paljon euroja, kun asiakas olisi valmis maksamaan enemmänkin. Ei kukaan sanonut tätä helpoksi. Helppoa tekevät kaikki.

Tuskin heräsit tänään ollaksesi keskinkertainen

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Suurinta osaa ei kiinnosta bisneksesi

No niin, nyt olet perustanut yrityksen ja välttänyt kaikki aiemmin kirjaamani aloittamisen karikot. Nyt alat tekemään bisnestä, kunnes huomaat, että suurinta osaa ihmisistä ei bisneksesi kiinnosta tuon taivaallista. Se tulee monelle yllätyksenä. Se on yllätys vielä monelle vuosiakin toimineelle yritykselle.

Keskustelin tovi sitten erään liikunta-alan yritystä perustavan kanssa. Hän kehui mainettaan valmentajana ja ryhmäliikunnan ohjaajana, kuinka sen myötä hän on laskenut saavansa heti ainakin sata asiakasta, kunhan vain avaa kioskinsa ovet. Olin ikävä ja ammuin tuon - ja samalla hänet - alas. Kerroin, kuinka hänellä ei ole vielä yhtään asiakasta, vaikka koko pitäjä tuntisi hänet ja vielä hyvänä valmentajana ja ohjaajana. Ainoat, jotka hän voi varmuudella laskea asiakkaikseen, ovat äiti ja/tai isä, jotka hekin maksavat hänelle vain kannustuksena.

Tavattoman moni liikunta-alan osaaja ajattelee niin, että asiakkaat vain seuraavat hänen perässään, jos hän vaihtaa paikkaa tai perustaa oman yrityksen. Eivät seuraa. Joku voi seurata, mutta ei edes murto-osa niistä, joiden kuvittelee seuraavan. Tämä on liikunta-alan yksi suurimmista virhearvioista, joka voi viedä omaisuutesi ja tulevaisuutesi.

Kun elät ja hengität omaa elämääsi ja yritystäsi, sinulle tulee varsin helposti sellainen mielikuva, että kyllähän kaikki sinut ja (perustettavan) yrityksesi tuntevat. Onhan se niin, että apinan tuntevat kaikki, mutta apina ei tunne ketään. Mutta kun se ei ole. Yrittämisessä. Sinulla on tähtitieteellisen pitkä matka Nokian tai Applen tai Mercedeksen tai minkään muunkaan ison yrityksen maineeseen eikä niitäkään tunne kuin murto-osa tällä pallolla hengaavista. Sinulla on tolkuttoman pitkä matka saada missään yhtään tunnettavuutta, luotettavana ja hyvänä yrityksenä, joka houkuttelisi asiakkaita.

Vaikka jokainen ystäväsi olisi sanonut sinulle, että tulee asiakkaaksesi heti kun yrityksesi yhtiöjärjestys on kirjoitettu, he eivät tule. On vain kohteliasta sanoa niin ja sen sanomalla pääsee asiasta eteenpäin. Mitä nopeammin uskot ja hyväksyt tuon, sitä nopeammin saat realistisemman käsityksen asiakashankinnan vaativuudesta. Sinulla ei ole yhtään maksavaa asiakasta ennen kuin asiakas on maksanut sinulle rahaa. Ei yhtään eikä ainuttakaan. Varmoja asiakkaita ei ole.

Mieti itseäsi. Olet jonkin tuotteen tai palvelun tyytyväinen tai edes kohtalaisen tyytyväinen käyttäjä. Mitä pitäisi tapahtua, että lopettaisit käytön ja vaihtaisit täysin uuteen tuotteeseen, josta sinulla ei ole kokemusta, josta kellään ei ole kokemusta, paitsi että tunnet yrittäjän. En uskonutkaan, että vaihtaisit. Ei vaihda se sinun ystäväkään, ei vaikka olisitte kuinka hyviä ystäviä, ei vaikka hän olisi kuinka luvannut. Ja pilaat sen ystävyyssuhteen, kun odotat häntä asiakkaaksi eikä hän tule, lupauksistaan huolimatta, vaan keksii syitä toisensa perään, miksi ei juuri nyt voi.

Ilmaisia asiakkaita ei vain ole. Niiden varaan et voi laskea mitään. Jokaisen asiakkaan eteen täytyy tehdä töitä. Vaikka olisit itse kuinka innostunut tahansa ideastasi ja yrityksestäsi, suurinta osaa se ei kiinnosta pätkän vertaa. Silti kannattaa yrittää. Kiinnostuneita saa olemalla kiinnostava. Keskity siis olemaan kiinnostava.

Loppujen lopuksi se vaan on niin kuin se on