keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Lupasin taas

Mukavaa vuoden vaihdetta! Katselin välipäivinä Facebookissa, kuinka yksi jos toinenkin kavereista on osallistumassa yhteen jos toiseenkin uuden vuoden lupaus -ryhmään. On sokeritonta ryhmää, vähäsokerista, lisäaineetonta, väriaineetonta, lihatonta, vihatonta, tipatonta, savutonta, 100 päivää, 21 päivää, jokunen viikko sitä ja jokunen tätä, ilman tai sen kanssa sekä tietysti hyviä tekoja ja ajatuksia vuoden jokaisena päivänä -ryhmiä. Jokaiselle varmasti löytyy omansa, jossa pyristellä, kunnes tahdonvoima pettää. Niin moni lupaus karahtaa karille tänäkin vuonna tahdonvoiman loppuessa.

Miksi joku onnistuu ja toinen ei? Kyse lienee juuri tahdonvoimasta. Jos tahtoo riittävästi jotain, sen saa varmasti. Tahto vie läpi harmaasta kivestäkin. Niin väitetään ja se lienee todistetun lukuisia kertoja. Minä olen todistanut sen itselleni tavattoman monta kertaa. Mutta mitä on tahdonvoima? Miksi joillakin on sitä enemmän kuin toisilla? New York Times'n best seller Willpower pureutuu tuohon kysymykseen, jos se kiinnostaa syvällisemmin.

Tahdonvoimassa on kyse itsekontrollista. Siinä on kyse siitä, kuinka hyvin kukin pystyy välttämään houkutuksia. Houkutukset ovat ne, joita lupauksissa pyritään välttämään. Ne jotka pystyvät sanomaan houkutuksille ei, menestyvät ja onnistuvat, oli kyse urheilusta, bisneksestä tai lupausten pitämisestä. Jotta voimme onnistua, meidän tulee kehittää itsekontrollia. Kehittää kykyä sanoa ei houkutuksille.

Todellisessa onnistumisessa kyse ei siis koskaan voi olla lakosta, mistään johon on jokin määräaika. Lähes kuka tahansa tekee mitä tahansa tai on tekemättä, kunhan määräaika on sopiva, tai siis sopivan lyhyt. Mitä lyhyempi, sitä suurempi mahdollisuus onnistua. Eikö niin? Määräaika pilaa kuitenkin aina kaikki lupaukset. Määräaika ei kehitä itsekontrollia, se saa ainoastaan ihmisen odottamaan määräajan päättymistä. Määräaika antaa luvan repsahtaa. Ja niin käy, lupaan sen.

Jos siis haluat oikeasti onnistua, unohda ensimmäiseksi kaikki määräajat. Teet niin kauan, kuin se tuntuu hyvältä ja totuttelet uuteen fiilikseen. Jos olo tai fiilis paranee, miksi uutta elämäntapaa ei jatkaisi? Miksi hyvälle ololle pitäisi olla jokin määräaika ja palata sen jälkeen pahaan oloon ? Ja jos olo tai fiilis ei parantunut muutoksen vuoksi, miksi jatkaa muutosta?

Jos oikeasti haluaa muuttaa elämäntapoja, pitää siis oppia itsekontrollia. Mieti urheilua. Siinä menestymiseen vaaditaan varmasti eniten juuri itsekuria, houkutuksista kieltäytymistä, enemmän kuin esimerkiksi lahjakkuutta. Samoin on bisneksessä. Molemmissa pitää olla tahtoa kiivetä myös niitä korkeita aitoja eikä vain etsiä matalia. Houkutus on molemmissa oikaista, mutta menestyjän itsekontrolli estää tuon.

Jos olisi olemassa pilleri, jolla ihminen muuttuisi haluamakseen, moni ottaisi sen - ehkä jokainen, joka kokisi olevansa muutoksen tarpeessa. Aika harva on valmis tekemään vaadittavia töitä muuttumisen eteen, koska se tarkoittaisi niin monesta houkutuksesta kieltäytymistä. Itsekuri puuttuu tai sitä on yksinkertaisesti liian vähän. Siksi huipulla on yksinäistä.

Väitetään myös, että osa menestyjistä ovat laiskoja. Heillä on kyky löytää helpompi tie menestykseen, juuri siitä syystä, että ovat laiskoja. Ehkä ne matalat aidat ovat sittenkin olemassa tarkoituksella. Miksi kiivetä turhaan korkea aita, jos vieressä on matalampi - tai jopa portti - aidan toiselle puolelle? Tästä huolimatta laiskallakin menestyjällä tulee olla kyky itsekontrolliin. Se on perimmäinen avain onnistumiseen.

Lupasin itselleni laittaa itseni taas fyysisesti hyvään kuntoon. Viimeksi kun tein saman lupauksen vuosi sitten syksyllä, elämä heitti vähän isompia kiviä rattaisiin ja sitten Tapanina vielä aivotkin tilttasivat verenvuodosta kesken kuntoutuksen. Nyt rattaat on taas siivottu ja uusi aloitus on mahdollista. Pysy kanavalla ja lähde mukaan. Katsotaan, kummalla on parempi itsekuri. Otatko haasteen vastaan? Aloitan jo tänään, jotta olen päivän edellä niitä, jotka aloittavat vuoden ensimmäinen päivä ja viikon edellä niitä, jotka aloittavat vasta loppiaisen jälkeen.
Tavoitteen ja saavutuksen ero on itsekurissa.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Mitä sinä odotat?

Oletko siellä, missä haluat olla? Oletko saavuttanut kaikki unelmasi ja tavoitteesi? Oletko tehnyt kaiken näiden eteen? Tiedätkö, mitä sinun pitäisi tehdä saavuttaaksesi edellä mainitut?
Mitä siis odotat?
Odotatko salamaniskua? Oikeaa iltaa? Oikeaa ajankohtaa? Mitä odotat? Meistä kaikki tietää, että olemme täällä vain kerran - ainakin tässä elämässä. Mattikin tietää, että elämä on ihmisen parasta aikaa. Miksi et uskalla tehdä ratkaisuja ja toimia, jotta saavuttaisit unelmia ja tavoitteita?
Mitä oikein odotat?
Odotatko oikeaa tekosyytä? Oikeaa merkkiä? Seuraavaa joulua? Joulupukkia? Uutta vuotta? Odottavan aika on pitkä. Odottavalla menee monta mahdollisuutta ohi. Etkö haluaisi elää unelmaasi? Täysillä? Täyttä elämää? Nauttien? Kokien kaiken sen, minkä haluat, ennen kuin aika jättää?
Mitä ihmettä oikein odotat?
Eikö olisi mukavaa avata siivet ja lentää korkeuksiin? Sinne, mihin olet aina tähdännyt? Mikä estää? Miksi? Luuletko vain? Oletko ainoastaan sinä unelmiesi este? Tavoitteidesi hidaste?
Mikä saa sinut odottamaan?
Etkö uskalla tehdä ratkaisuja? Heittäytyä? Mitä pelkäät? Onko pelko aiheellista? Mitä menettäisit? Virheitä tekevät kaikki. Jokainen voi epäonnistua. Yrittänyttä ei laiteta. Virheistä oppii. Epäonnistumiset vahvistaa. Miksi et kokeilisi? Yrittäisi? Uskaltaisi?
Mitä vielä odotat?
Nyt. Nyt on se hetki. Juuri nyt voit muuttaa lopun elämäsi. Tänään on lopun elämäsi ensimmäinen päivä. Missä ja miten sen aiot viettää? Tee päätös. Nyt!
Mitä sinä odotat?
Elämä on liian lyhyt odottamiseen.

Nickelback esittää tämän näin:


Videossa on mahtava viesti tulevalle vuodelle; Laita hyvä kiertämään!

Rauhallista joulua!
Jos odotamme, kunnes olemme valmiita, saamme odottaa koko elämämme.

lauantai 20. joulukuuta 2014

Oikeilla nimillä

Juuso kirjoitti Facebookissa lähtevänsä viettämään iltaa ystävien kanssa. Iltaa, jossa asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, jossa luotetaan, suvaitaan ja ymmärretään.

Tiedättekö, tuollainen seura on timanttejakin arvokkaampaa. Tuollaista seuraa kannattaa vaalia. Tuollainen seura on katoava voimavara. Tuollaista pitäisi kaiken seuran olla. Jos ja kun ei ole, olet väärässä seurassa. Aina ei kuitenkaan voi valita seuraansa. Vai voiko?

Montako sellaista piiriä sinulla on, jossa voit ihan oikeasti puhua, niin kuin tunnet ja ajattelet? Veikkaan, että sellaisia seurapiirejä ei hirveästi ole. Joillekin se löytyy vain kotoa. Joillekin ei edes sieltä. Keskustelet jonkun kanssa kahden, niin jo kolmas osallistuja kaikella todennäköisyydellä muuttaa keskustelun avoimuutta. Tiedät tuon tunteen.

Mieti, missä seurueessa voit oikeasti puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Missä voit luottaa, että sanomisiasi ei käytetä sinua vastaan, koskaan eikä missään olosuhteissa - ikinä. Missä mielipiteitäsi kunnioitetaan ja ymmärretään sekä ennen kaikkea hyväksytään. Mistä sinä löydät nämä ihmiset? Voitko sinä viettää iltaa tällaisessa seurueessa, siis ryhmässä, jossa on sinun lisäksesi muitakin ihmisiä. Voisitko tehdä niin tänään? Miltä se tuntuisi?

Nämä seurueet sisältävät niitä oikeita ystäviä. Niistä kannattaa pitää kiinni. Niitä on vaikea hankkia ja hankkiminen on tällä maailmanmenolla koko ajan haastavampaa. Ketunhäntä on nykyään yllättävän monessa kainalossa, jopa täysin näkymättömissä. Tiedät myös tuon tunteen. Huolehdi siitä, että tuota häntää ei löydy sinun kainalostasi. Katoava luonnonvara voi oikeasti kadota, etkä saa sitä enää koskaan takaisin.

Juuso saa olla tänään kiitollinen. Toivottavasti tulee hieno ilta. Tuollaiset illat ovat kaikessa harvinaisuudessaan mahtavia. Tiedän kokemuksesta. Onneksi minulla on tuollaisia ystäviä, monessa paikassa. Ne on kaikki pitänyt ansaita.  
Hyvät ystävät ovat kuin tähdet. Et aina näe niitä, mutta tiedät, että ne ovat siellä.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Uutisista, hyvää päivää

Päivän kaksi uutista saivat taas mielen myllertämään, kuinka ääripäissä ihmisten ajatukset kehityksestä menevät.

Mitä on ihmisen kasvussa mennyt pieleen, kun hän kokee pystyvänsä vaikuttamaan omaan hyvinvointiinsa ilkivallalla? Mihin tämä yksilö ajattelee tänään vaikuttaneensa eilisellä toiminnallaan? Onko hän tyytyväinen tulokseen? Ovatko hänen tulevaisuuden näkymänsä tänään parempia kuin eilen? Paraneeko oma hyvinvointi sillä, että saa nyt laskun aiheuttamistaan vaurioista?Joskus olisi kiva päästä hetkeksi tällaisen anarkistin mielentilaan, jotta voisi ymmärtää, että miksi kuvittelee ikkunan rikkomisen tai auton peilin vääntämisen edistävän omaa hyvinvointia.

Ja sitten Bruce Oreck kertoo Helsingin Sanomissa, että lopettakaa ruikutus ja ottakaa nämä viisi askelta menestykseen. Oreck on mahtava tyyppi. Joo, kyllä, amerikkalaista habatustakin, mutta niin oikeassa, taas kerran.
  • Kohta yksi: Tähdätkää korkealle ja päättäkää, että teistä tulee maailman parhaita markkinoinnissa ja tarinankerronnassa. Kukaan ei valmistaudu olympialaisiin saadakseen pronssia.
  • Kaksi: Jotta kehitystä voi seurata, on laadittava mittarit.
  • Kolme: Sitten toimintaa, action. Suomalaisille esikouluikäisistä väitöskirjaopiskelijoihin on opetettava tarinankerrontaa, markkinointia ja itseluottamusta.
  • Neljäs askel: Harjoitelkaa, vimmatusti. Ei kukaan soita viulua eikä pelaa huipputasolla jääkiekkoa ilman harjoittelua.
  • Ja viides eli viimeinen askel: Kun olette valmiita, nauttikaa siitä. Menkää ja vallatkaa maailma, puhukaa se pyörryksiin!

Jaksan onneksi vielä uskoa, että tuo Oreckin tapa on paras keino kehittää yhteiskuntaa ja ennen kaikkea omaa hyvinvointia. Uskon, että juhlimme 100-vuotiasta Suomea nykyistä positiivisemmassa ympäristössä, ilman järjetöntä sääntelyä ja järjettömiä sosiaaliverkkoja, jotka tukevat, ruokkivat ja lisäävät ensiksi mainittua toimintaa. Tuo muutos asenteisiin on tapahtumassa, kuten Oreck myös mainitsee. Meillä on edessämme varsin hieno tulevaisuus.

Lama ei katoa mihinkään. Unohtakaa nousukauden odottaminen ja sopeutukaa vallitsevaan tilanteeseen. Ei nousukausi ole se, joka tämän kelkan kääntää. Sen kääntää asennemuutos. Eivätkä tällä hetkellä perustettavat ja lentoon lähtevät yritykset välitä lamasta tuon taivaallista, koska se on ainoa taloustilanne ja -ympäristö, jonka he tietävät. Siitä huolimatta nämä yritykset menestyvät ja niitä perustetaan. Sopeutumattomat ovat ainoita, jotka kärsivät, yhteisö- ja yksilötasolla. Sopeutuminen on aina oma valinta.

Lamasta tulee pysyvä muoto. Tämä nykyinen taloustilanne ei oikene koskaan, velkaantumisen ollessa kestämätön. Ei oikene, vaikka joku heittäisi sata pyörätelinettä näyteikkunoihin. Meidän tulee vain lopettaa valittaminen ja sopeutua tilanteeseen sekä löytää ne toimivimmat mallit tähän tilanteeseen. Niitä on ihan tolkuttomasti, kun vain tyytyy etsimään niitä, valittamisen ja itsesäälin sijaan.

Ilkivalta ei nosta kenenkään mielialaa. Se ei paranna kenenkään tulevaisuutta. Ei ilkivalta ole oikeasti anarkiaa, se on vain ihmisen typeryyttä. Ilkivalta on yhtä huono työkalu kuin väkivalta. Oreckissa ja hänen mielipiteissään on tällä hetkellä enemmän anarkiaa kuin yhdenkään eilen kadulla mellastaneen toimissa.

Anarkisti on se, joka ei tarvitse poliisia ohjaamaan käyttäytymistään. ~ Ammon Hennacy