keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Lupasin taas

Mukavaa vuoden vaihdetta! Katselin välipäivinä Facebookissa, kuinka yksi jos toinenkin kavereista on osallistumassa yhteen jos toiseenkin uuden vuoden lupaus -ryhmään. On sokeritonta ryhmää, vähäsokerista, lisäaineetonta, väriaineetonta, lihatonta, vihatonta, tipatonta, savutonta, 100 päivää, 21 päivää, jokunen viikko sitä ja jokunen tätä, ilman tai sen kanssa sekä tietysti hyviä tekoja ja ajatuksia vuoden jokaisena päivänä -ryhmiä. Jokaiselle varmasti löytyy omansa, jossa pyristellä, kunnes tahdonvoima pettää. Niin moni lupaus karahtaa karille tänäkin vuonna tahdonvoiman loppuessa.

Miksi joku onnistuu ja toinen ei? Kyse lienee juuri tahdonvoimasta. Jos tahtoo riittävästi jotain, sen saa varmasti. Tahto vie läpi harmaasta kivestäkin. Niin väitetään ja se lienee todistetun lukuisia kertoja. Minä olen todistanut sen itselleni tavattoman monta kertaa. Mutta mitä on tahdonvoima? Miksi joillakin on sitä enemmän kuin toisilla? New York Times'n best seller Willpower pureutuu tuohon kysymykseen, jos se kiinnostaa syvällisemmin.

Tahdonvoimassa on kyse itsekontrollista. Siinä on kyse siitä, kuinka hyvin kukin pystyy välttämään houkutuksia. Houkutukset ovat ne, joita lupauksissa pyritään välttämään. Ne jotka pystyvät sanomaan houkutuksille ei, menestyvät ja onnistuvat, oli kyse urheilusta, bisneksestä tai lupausten pitämisestä. Jotta voimme onnistua, meidän tulee kehittää itsekontrollia. Kehittää kykyä sanoa ei houkutuksille.

Todellisessa onnistumisessa kyse ei siis koskaan voi olla lakosta, mistään johon on jokin määräaika. Lähes kuka tahansa tekee mitä tahansa tai on tekemättä, kunhan määräaika on sopiva, tai siis sopivan lyhyt. Mitä lyhyempi, sitä suurempi mahdollisuus onnistua. Eikö niin? Määräaika pilaa kuitenkin aina kaikki lupaukset. Määräaika ei kehitä itsekontrollia, se saa ainoastaan ihmisen odottamaan määräajan päättymistä. Määräaika antaa luvan repsahtaa. Ja niin käy, lupaan sen.

Jos siis haluat oikeasti onnistua, unohda ensimmäiseksi kaikki määräajat. Teet niin kauan, kuin se tuntuu hyvältä ja totuttelet uuteen fiilikseen. Jos olo tai fiilis paranee, miksi uutta elämäntapaa ei jatkaisi? Miksi hyvälle ololle pitäisi olla jokin määräaika ja palata sen jälkeen pahaan oloon ? Ja jos olo tai fiilis ei parantunut muutoksen vuoksi, miksi jatkaa muutosta?

Jos oikeasti haluaa muuttaa elämäntapoja, pitää siis oppia itsekontrollia. Mieti urheilua. Siinä menestymiseen vaaditaan varmasti eniten juuri itsekuria, houkutuksista kieltäytymistä, enemmän kuin esimerkiksi lahjakkuutta. Samoin on bisneksessä. Molemmissa pitää olla tahtoa kiivetä myös niitä korkeita aitoja eikä vain etsiä matalia. Houkutus on molemmissa oikaista, mutta menestyjän itsekontrolli estää tuon.

Jos olisi olemassa pilleri, jolla ihminen muuttuisi haluamakseen, moni ottaisi sen - ehkä jokainen, joka kokisi olevansa muutoksen tarpeessa. Aika harva on valmis tekemään vaadittavia töitä muuttumisen eteen, koska se tarkoittaisi niin monesta houkutuksesta kieltäytymistä. Itsekuri puuttuu tai sitä on yksinkertaisesti liian vähän. Siksi huipulla on yksinäistä.

Väitetään myös, että osa menestyjistä ovat laiskoja. Heillä on kyky löytää helpompi tie menestykseen, juuri siitä syystä, että ovat laiskoja. Ehkä ne matalat aidat ovat sittenkin olemassa tarkoituksella. Miksi kiivetä turhaan korkea aita, jos vieressä on matalampi - tai jopa portti - aidan toiselle puolelle? Tästä huolimatta laiskallakin menestyjällä tulee olla kyky itsekontrolliin. Se on perimmäinen avain onnistumiseen.

Lupasin itselleni laittaa itseni taas fyysisesti hyvään kuntoon. Viimeksi kun tein saman lupauksen vuosi sitten syksyllä, elämä heitti vähän isompia kiviä rattaisiin ja sitten Tapanina vielä aivotkin tilttasivat verenvuodosta kesken kuntoutuksen. Nyt rattaat on taas siivottu ja uusi aloitus on mahdollista. Pysy kanavalla ja lähde mukaan. Katsotaan, kummalla on parempi itsekuri. Otatko haasteen vastaan? Aloitan jo tänään, jotta olen päivän edellä niitä, jotka aloittavat vuoden ensimmäinen päivä ja viikon edellä niitä, jotka aloittavat vasta loppiaisen jälkeen.
Tavoitteen ja saavutuksen ero on itsekurissa.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Mitä sinä odotat?

Oletko siellä, missä haluat olla? Oletko saavuttanut kaikki unelmasi ja tavoitteesi? Oletko tehnyt kaiken näiden eteen? Tiedätkö, mitä sinun pitäisi tehdä saavuttaaksesi edellä mainitut?
Mitä siis odotat?
Odotatko salamaniskua? Oikeaa iltaa? Oikeaa ajankohtaa? Mitä odotat? Meistä kaikki tietää, että olemme täällä vain kerran - ainakin tässä elämässä. Mattikin tietää, että elämä on ihmisen parasta aikaa. Miksi et uskalla tehdä ratkaisuja ja toimia, jotta saavuttaisit unelmia ja tavoitteita?
Mitä oikein odotat?
Odotatko oikeaa tekosyytä? Oikeaa merkkiä? Seuraavaa joulua? Joulupukkia? Uutta vuotta? Odottavan aika on pitkä. Odottavalla menee monta mahdollisuutta ohi. Etkö haluaisi elää unelmaasi? Täysillä? Täyttä elämää? Nauttien? Kokien kaiken sen, minkä haluat, ennen kuin aika jättää?
Mitä ihmettä oikein odotat?
Eikö olisi mukavaa avata siivet ja lentää korkeuksiin? Sinne, mihin olet aina tähdännyt? Mikä estää? Miksi? Luuletko vain? Oletko ainoastaan sinä unelmiesi este? Tavoitteidesi hidaste?
Mikä saa sinut odottamaan?
Etkö uskalla tehdä ratkaisuja? Heittäytyä? Mitä pelkäät? Onko pelko aiheellista? Mitä menettäisit? Virheitä tekevät kaikki. Jokainen voi epäonnistua. Yrittänyttä ei laiteta. Virheistä oppii. Epäonnistumiset vahvistaa. Miksi et kokeilisi? Yrittäisi? Uskaltaisi?
Mitä vielä odotat?
Nyt. Nyt on se hetki. Juuri nyt voit muuttaa lopun elämäsi. Tänään on lopun elämäsi ensimmäinen päivä. Missä ja miten sen aiot viettää? Tee päätös. Nyt!
Mitä sinä odotat?
Elämä on liian lyhyt odottamiseen.

Nickelback esittää tämän näin:


Videossa on mahtava viesti tulevalle vuodelle; Laita hyvä kiertämään!

Rauhallista joulua!
Jos odotamme, kunnes olemme valmiita, saamme odottaa koko elämämme.

lauantai 20. joulukuuta 2014

Oikeilla nimillä

Juuso kirjoitti Facebookissa lähtevänsä viettämään iltaa ystävien kanssa. Iltaa, jossa asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, jossa luotetaan, suvaitaan ja ymmärretään.

Tiedättekö, tuollainen seura on timanttejakin arvokkaampaa. Tuollaista seuraa kannattaa vaalia. Tuollainen seura on katoava voimavara. Tuollaista pitäisi kaiken seuran olla. Jos ja kun ei ole, olet väärässä seurassa. Aina ei kuitenkaan voi valita seuraansa. Vai voiko?

Montako sellaista piiriä sinulla on, jossa voit ihan oikeasti puhua, niin kuin tunnet ja ajattelet? Veikkaan, että sellaisia seurapiirejä ei hirveästi ole. Joillekin se löytyy vain kotoa. Joillekin ei edes sieltä. Keskustelet jonkun kanssa kahden, niin jo kolmas osallistuja kaikella todennäköisyydellä muuttaa keskustelun avoimuutta. Tiedät tuon tunteen.

Mieti, missä seurueessa voit oikeasti puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Missä voit luottaa, että sanomisiasi ei käytetä sinua vastaan, koskaan eikä missään olosuhteissa - ikinä. Missä mielipiteitäsi kunnioitetaan ja ymmärretään sekä ennen kaikkea hyväksytään. Mistä sinä löydät nämä ihmiset? Voitko sinä viettää iltaa tällaisessa seurueessa, siis ryhmässä, jossa on sinun lisäksesi muitakin ihmisiä. Voisitko tehdä niin tänään? Miltä se tuntuisi?

Nämä seurueet sisältävät niitä oikeita ystäviä. Niistä kannattaa pitää kiinni. Niitä on vaikea hankkia ja hankkiminen on tällä maailmanmenolla koko ajan haastavampaa. Ketunhäntä on nykyään yllättävän monessa kainalossa, jopa täysin näkymättömissä. Tiedät myös tuon tunteen. Huolehdi siitä, että tuota häntää ei löydy sinun kainalostasi. Katoava luonnonvara voi oikeasti kadota, etkä saa sitä enää koskaan takaisin.

Juuso saa olla tänään kiitollinen. Toivottavasti tulee hieno ilta. Tuollaiset illat ovat kaikessa harvinaisuudessaan mahtavia. Tiedän kokemuksesta. Onneksi minulla on tuollaisia ystäviä, monessa paikassa. Ne on kaikki pitänyt ansaita.  
Hyvät ystävät ovat kuin tähdet. Et aina näe niitä, mutta tiedät, että ne ovat siellä.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Uutisista, hyvää päivää

Päivän kaksi uutista saivat taas mielen myllertämään, kuinka ääripäissä ihmisten ajatukset kehityksestä menevät.

Mitä on ihmisen kasvussa mennyt pieleen, kun hän kokee pystyvänsä vaikuttamaan omaan hyvinvointiinsa ilkivallalla? Mihin tämä yksilö ajattelee tänään vaikuttaneensa eilisellä toiminnallaan? Onko hän tyytyväinen tulokseen? Ovatko hänen tulevaisuuden näkymänsä tänään parempia kuin eilen? Paraneeko oma hyvinvointi sillä, että saa nyt laskun aiheuttamistaan vaurioista?Joskus olisi kiva päästä hetkeksi tällaisen anarkistin mielentilaan, jotta voisi ymmärtää, että miksi kuvittelee ikkunan rikkomisen tai auton peilin vääntämisen edistävän omaa hyvinvointia.

Ja sitten Bruce Oreck kertoo Helsingin Sanomissa, että lopettakaa ruikutus ja ottakaa nämä viisi askelta menestykseen. Oreck on mahtava tyyppi. Joo, kyllä, amerikkalaista habatustakin, mutta niin oikeassa, taas kerran.
  • Kohta yksi: Tähdätkää korkealle ja päättäkää, että teistä tulee maailman parhaita markkinoinnissa ja tarinankerronnassa. Kukaan ei valmistaudu olympialaisiin saadakseen pronssia.
  • Kaksi: Jotta kehitystä voi seurata, on laadittava mittarit.
  • Kolme: Sitten toimintaa, action. Suomalaisille esikouluikäisistä väitöskirjaopiskelijoihin on opetettava tarinankerrontaa, markkinointia ja itseluottamusta.
  • Neljäs askel: Harjoitelkaa, vimmatusti. Ei kukaan soita viulua eikä pelaa huipputasolla jääkiekkoa ilman harjoittelua.
  • Ja viides eli viimeinen askel: Kun olette valmiita, nauttikaa siitä. Menkää ja vallatkaa maailma, puhukaa se pyörryksiin!

Jaksan onneksi vielä uskoa, että tuo Oreckin tapa on paras keino kehittää yhteiskuntaa ja ennen kaikkea omaa hyvinvointia. Uskon, että juhlimme 100-vuotiasta Suomea nykyistä positiivisemmassa ympäristössä, ilman järjetöntä sääntelyä ja järjettömiä sosiaaliverkkoja, jotka tukevat, ruokkivat ja lisäävät ensiksi mainittua toimintaa. Tuo muutos asenteisiin on tapahtumassa, kuten Oreck myös mainitsee. Meillä on edessämme varsin hieno tulevaisuus.

Lama ei katoa mihinkään. Unohtakaa nousukauden odottaminen ja sopeutukaa vallitsevaan tilanteeseen. Ei nousukausi ole se, joka tämän kelkan kääntää. Sen kääntää asennemuutos. Eivätkä tällä hetkellä perustettavat ja lentoon lähtevät yritykset välitä lamasta tuon taivaallista, koska se on ainoa taloustilanne ja -ympäristö, jonka he tietävät. Siitä huolimatta nämä yritykset menestyvät ja niitä perustetaan. Sopeutumattomat ovat ainoita, jotka kärsivät, yhteisö- ja yksilötasolla. Sopeutuminen on aina oma valinta.

Lamasta tulee pysyvä muoto. Tämä nykyinen taloustilanne ei oikene koskaan, velkaantumisen ollessa kestämätön. Ei oikene, vaikka joku heittäisi sata pyörätelinettä näyteikkunoihin. Meidän tulee vain lopettaa valittaminen ja sopeutua tilanteeseen sekä löytää ne toimivimmat mallit tähän tilanteeseen. Niitä on ihan tolkuttomasti, kun vain tyytyy etsimään niitä, valittamisen ja itsesäälin sijaan.

Ilkivalta ei nosta kenenkään mielialaa. Se ei paranna kenenkään tulevaisuutta. Ei ilkivalta ole oikeasti anarkiaa, se on vain ihmisen typeryyttä. Ilkivalta on yhtä huono työkalu kuin väkivalta. Oreckissa ja hänen mielipiteissään on tällä hetkellä enemmän anarkiaa kuin yhdenkään eilen kadulla mellastaneen toimissa.

Anarkisti on se, joka ei tarvitse poliisia ohjaamaan käyttäytymistään. ~ Ammon Hennacy

torstai 27. marraskuuta 2014

Mennään bussilla - ja tullaan myös

Yleensä matkustan Vainion bussilla
Istun bussissa, matkalla töihin. Taas tunnin matka. Ja illalla tunti kotiin. Moni ahdistuisi kahdesti päivässä.

Otin tänään kahvia mukaan. Vaimo teki todella herkullisen leivänkin matkaan, kun tuli (taas) makoiltua naisten kanssa sängyssä liian pitkään enkä ehtinyt syömään aamupalaa kotona. Naiset olivat tärkeämpiä.

Laitoin kuulokkeet korville. Hyvää musaa. Minulla on vapaus valita. Voin selailla ja vastailla meileihin. Voin torkahtaa. Voin vain istua ja miettiä maailman menoa. Voin myös kirjoittaa vaikka blogia. Voin valita samoin paluumatkallakin. Vaikka matka kestää vartin kauemmin tällä bussilla kuin autolla, istun taas tänään bussissa, tekemässä tuota valintaa. En olisi ikinä uskonut tykästyväni työmatkailuun bussilla. Valitsin tykkääväni tästä. Kiinnitin huomioni kaikkiin hyviin puoliin ja tässä nyt istun - tyytyväisenä.

En siis suinkaan ahdistu. En bussista, en työmatkan pituudesta, en, koska minulla on vapaus valita olla ahdistumatta. Minulla on vapaus valita, että kiinnitän huomiota asioihin, joita minulla on, en niihin, joita minulla ei ole. Bussissa voin tehdä asioita, joita en voi tehdä ajaessa, mutta se maksaa puoli tuntia vapaa-aikaa päivässä. Oma valinta. Ei voi valittaa.

Linnanahde kysyi televisiohaastattelussa Hyysalolta, mitä ajattelet ihmisistä, jotka valittavat pienistä asioista, kuten räntäsateesta tai putkiremontin viivästymisestä. Pekka kertoi näiden ihmisten olevan loppujen lopuksi pirun onnekkaita, kun voivat valittaa niin tylsistä asioista.

Niin, miettikää omaa elämäänne. Kuinka etuoikeutettuja te olette - töissä, kotona, lomalla, bussissa, autossa - että saatte valittaa niistä asioista, joista valitatte ja ennen kaikkea ahdistua niistä asioista, joista ahdistutte ja joiden annatte pilata päivänne, kerta toisensa jälkeen. Kuinka pieniä asioita ne ovatkaan. Ja kuinka isoja valittamisen ja ahdistumisen aiheita voisi olla. Voisitko olla tyytyväinen siihen mitä sinulla on, jos oikein yrittäisit?

Minulta kysyttiin viimeksi työnohjauksessa, mitä vihaan. Helppo vastaus, en mitään. Valitsen olla vihaamatta. Viha syö sitä energiaa, jonka voin kohdentaa niihin asioihin, joita rakastan. Niitä on tolkuton määrä, niin paljon, ettei jää energiaa vihaan. Samoin on valittamisen ja ahdistumisen kanssa. Miksi käyttäisin aikaa ja energiaa niihin, kun minulla on kaikki tavattoman hyvin. Niin on sinullakin, jo pelkästään siksi, että pystyit lukemaan tämän tekstin. Kaikki eivät pysty.

Positiiviset ajatukset luovat positiivisia tuntemuksia, jotka luovat positiivisia elämänkokemuksia.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Nordic Business Forum 2014

On pitänyt kirjoittaa aiemminkin lyhyt kooste - itselle muistutukseksi - näistä foorumeista, mutta aina ennen se on jäänyt. Nytkin nämä kaksi päivää voisi tiivistää vain sanaan WAU!

Kaksi täyttä päivää mahtavaa inspiroitumista, omien johtamisen ajatusten vahvistumista ja hyviä ajatuksenherättäjiä. Kahdessa päivässä voi tulla paremmaksi johtajaksi.

Koko tilaisuuden keskiössä olivat ihmiset, eivät numerot tai toimintamallit, kaavat ja taulukot, vaan ihmiset. Sen voin koska tahansa allekirjoittaa. Elämän keskiössä ovat ihmiset. Ihmiset määrittelevät onnistumisesi; yrittäjänä, johtajana, omistajana, työntekijänä, missä tahansa elämäsi roolissa.

Vaikka yritin olla pelkästään kuunteluoppilaana tällä kertaa, enkä edes twiitannut juurikaan, joitain muistiinpanoja sentään kertyi. Tässä ne oleellisemmat.

Jim Collins – The Process of Building Great Companies

Jim Collins on maailmanluokan esiintyjä. Tarinankerrontaa ihan huipussaan. Täydellistä. Jim kertoi hyvänä muistutuksena kaikille, että yritys voi näyttää terveeltä ulos päin, mutta on sairas sisältä. Kassavirta on yrityksen verenkierto. Ilman sitä yritys kuolee. Huono päätös hyvällä tarkoituksella on yhä huono päätös. Yritystä pitää johtaa faktojen, ei uskomusten perusteella. Kaikki isot ongelmat yrityksissä aiheutuvat johtamisen ongelmista.

Collins herätti miettimään, miten voin olla avuksi muille ja muuttaa maailmaa vähän paremmaksi. Tärkein päätös elämässä on, kenen kanssa haluat viettää aikasi, oli se sitten töissä tai vapaalla. Ihan sama, mitä teet, vain sillä on merkitystä, kenen kanssa teet sitä. Kun rakastat ihmisiä, joiden kanssa kiipeät vuorelle, kiipeäminen on mukavampaa.

Hyvä johtaja saa ihmiset haluamaan tekemään asioita, joita täytyy tehdä. Johtajan täytyy tiedostaa, mitä ei pitäisi tehdä ja lopettaa sen tekeminen. Samoin pitää tietää, mitä täytyy tehdä. Pitää olla to do ja not to do -listat. Tuli heti mieleen tietokoneeseeni liimaamani lappu:
Lopeta sähköpostijohtaminen. 
Hyvän johtajan tunnusmerkki on se, että vaikka hän olisi poissa, kaikki toimii. Silloin prosessit ovat kunnossa. Olen aina pyrkinyt tekemään itsestäni yritykselle tarpeettoman, mutta hyödyllisen palasen.

Collins kehoitti olemaan enemmän kiinnostunut kuin kiinnostava. Näillä opeilla ei voi mennä huonompaan suuntaan.

Matti Alahuhta – Reaching the Next Level by Engaging Everyone
Oli aikamoinen kontrasti edelliseen puhujaan, kun jäyhä ja jäykkä suomalainen johtamisen ammattilainen astui lavalle. Esiintymistä ei todellakaan oltu hiottu. Rallienglannilla mentiin, mutta onneksi ymmärrän sitäkin. Suomen Kuvalehdessäkin ymmärretään.

Kukaan ei pysty ampumaan alas Alahuhdan viisauksia ja aikaansaannoksia, mutta ilmaisutaitoa voisi kehittää vielä vanhoillakin päivillä, jos on aikomusta jokin dollari saada tällaisista puhujakeikoista. Alahuhdan viesti oli selkeä. Menestyminen perustuu neljään kulmakiveen;
  1. Luottamuksen rakentaminen
  2. Läpinäkyvyys ja selkeys 
  3. Positiivinen asenne
  4. Saavutuskeskeisyys.
Hot Seat Session: William Wolfram, Vladimir Funtikov, Anna Nyboe & Linda Liukas – Developing the Future
Tämä oli mielenkiintoinen paneeli. Herkesin taas ajattelemaan sitä, mikä koulujärjestelmissä on vialla, kun nämäkin kaikki panelistit ovat jättäneet opintonsa kesken? Kuten Sir Ken Robinsonkin myöhemmin foorumissa totesi, koulutusjärjestelmissä on varmasti paljon korjattavaa.

Governor Arnold Schwarzenegger - My Rules for Success

Iso Arska ei pettänyt, ei sekuntiakaan. Uskomaton kaveri ja esimerkki siitä, että kaikki on mahdollista. En yhtään ihmettelisi, jos A olisi vielä joskus Yhdysvaltain presidentti. Arnoldin viisi sääntöä menestykseen:
  1. Muodosta visio
  2. Ajattele isosti
  3. Älä välitä alasvetäjistä
  4. Tee kovasti töitä
  5. Anna takaisin. 
Jos sinulla ei ole visiota ja maalia, jokainen päivä on pelkkää taistelua.

Arnold kertoi, kuinka joka päivä on 24 tuntia aikaa. On siis 18 tuntia aikaa tehdä vaikka mitä. Jos kuusi tuntia unta ei riitä, nuku nopeammin. Aina on aikaa kuntoilulle. Kuntoilu on paras mahdollinen stressin lievittäjä. Arnold on paras mahdollinen esimerkki taas sellaisesta, maailman yhdestä kiireisimmistä ihmisistä, joilla kuitenkin löytyy aikaa myös kuntoiluun. On kyse vain ja ainoastaan priorisoinnista. Meillä kaikilla on aikaa siihen, mitä oikeasti haluamme tehdä.

75 % ihmisistä eivät pidä työstään. Soulaima Gourani nosti tuota prosenttia vielä viidellä. Uskomaton määrä ihmisiä käytännössä pilaavat elämänsä, tekemällä töitä, joita ei halua tehdä, ihmisten kanssa, joita ei haluaisi koskaan tavata. Onneksi olen aina saanut elää toisin.

Arnold kehottaa unohtamaan varasuunnitelmat. Kun sinulla ei ole niitä, alkuperäisen suunnitelman täytyy toimia. Voit kaatua vain maahan asti. Mitä pelättävää siinä on? Niinpä.

Dambisa Moyo – What’s It Going To Take To Be Successful
Moyo aloitti toisen päivän raaoilla faktoilla, joille on helppo sulkea korvat ja ummistaa silmät. Kai se on niin, että tämä kupla vain puhkeaa ja saamme syyttää siitä ainoastaan politiikkaa ja poliitikkoja, jotka elävät vain äänestyksestä toiseen.
On liikaa poliitikkoja, jotka eivät ole tehneet elämässään mitään muuta kuin politikoineet. 
Taivaan tosi. Ja hei, huomasin kyllä ne korkokengät!

Soulaima Gourani – Growing with Purpose
Loistava esitys ja esiintyminen. Tämän kirjoitin isolla muistiinpanoihin, koska en ole koskaan nähnyt aiheelliseksi tehdä tätä:
Lopettakaa benchmarkkaaminen. Se tarkoittaa samaa, samaa paskaa.
Tee eri tavalla, ei samalla tavalla kuin muut. Unohda ne muut ja ole se, jota seurataan. Tällä mentaliteetilla olen pyrkinyt tallustelemaan.

Tony Fernandes - Choosing Excellence

Ainoastaan kovan tason kaveri voi aloittaa slideshownsa ihmettelemällä, että miksi tässä on tällainen slide ja kertoen, että ei ole vielä nähnyt omaa esitystään. Fernandes osti 25 sentillä 10 miljoonaa velkaa, Air Asian, ja kolme päivää kaupan jälkeen tapahtui 9/11. Tervetuloa lentoyhtiöbisnekseen.

Tykkään ihmisistä, jotka rikkovat ja venyttävät rajoja, myös pukeutumisen suhteen. Miksi bisnesmaailmassa pitäisi aina olla puku? Ei minulla ole mitään pukuja vastaan, mutta olen Tonyn kanssa samaa mieltä siitä, että johtajan puku luo näkymättömän seinän työntekijöihin. Tony kertoo pukeutuvansa huonommin kuin työntekijänsä, jotta hän olisi helpommin lähestyttävä.

Kaveri ei todellakaan istu missään norsunluutornissa. Hän tekee säännöllisesti töitä lipputiskillä, lentoemona, matkalaukkuhessuna, jotta oikeasti tietää, mitä yrityksessä tapahtuu ja mitä haasteita on olemassa. Tony kertoo asettavansa henkilökunnan kaiken edelle. Jos heillä on asiat hyvin, he pitävät huolta asiakkaistamme. Tämä on juuri näin! Kun vielä jokainen organisaatiossa muistaa, että ei maksa mitään hymyillä ja olla mukava.

Air Asia on hyödyntänyt hienosti uusia digitaalisen ajan markkinointikeinoja. Huonoina aikoina on helpompi mainostaa ja rakentaa brändiä, kun muut ovat hiljaa. F1-seikkailustakin oppi sen, että ei voi pyörittää bisnestä, jos ei ole itse läsnä.

Varsinainen tarinankertoja. Viettäisin mielelläni kaverin kanssa edes yhden kostean illallisen. On ok unelmoida. Jos et unelmoi, unelmasi eivät voi tapahtua. Herra kertoi, kuinka kouluajan arkussa oli kolme tarraa;
  • Lentoyhtiö
  • F1-tiimi
  • Valioliigajoukkue. 
Nyt hänellä on ollut ne kaikki.

Air Asia tullee Finnairin hiekkalaatikolle lähiaikoina, joten tämä tempaus oli varsin hyvä avaus markkinoinnille.

Sir Ken Robinson - How Finding Your Passion Changes Everything

Jälleen yksi ammattiesiintyjä. Bisnesyleisönkin saa haltuun ja haltioihin muutamalla tilannekoomisella hauskuutuksella. Katson niin ylös kuin mahdollista tällaisia loistavia esiintyjiä ja tarinankertojia. Viesti menee varsin hienosti perille, tuolla tavalla esittäen.

Ritarin mukaan elämä ei ole lineaarinen. Luomme sitä valinnoilla ja poluilla, joita lähdemme kulkemaan. Emme elä tietokonemaailmassa, vaan digitaalisessa maailmassa. Luovuus on sitä, että laitamme mielikuvituksen töihin. Jos haluat innovaatioita, luo yrityskulttuuri, jossa kaikki voivat osallistua ideointiin. Fernandeskin sanoi, että mieluummin hän valitsee 15.000 aivoa ajattelemaan, kuin yhden.

Kun rakastat sitä, mitä teet, aika rientää siivillä. Niin se riensi tässäkin esityksessä.

Sir Alex Ferguson - Creating a Winning Organization
Tämä illan toinen ritari oli esiintymisen suhteen pieni pettymys. Alahuhdan kaltainen kuivakka esiintyminen, vahvalla korostuksella, oli hieman raskas päätös kahden päivän punnerrukselle. Siitä kielivät myös tyhjenevät penkit, vaikka toki suurin osa istui tattina loppuun asti.

Tälle nostan hatun korkealle:
Suurin saavutukseni ManU:ssa eivät ole palkinnot, vaan yhtenäinen kokonaisuus.
Jim Collins avasi tilaisuuden pohdinnalla, miksi Amundsen onnistui ja Scott ei. Scott odotti aina hyviä olosuhteita, Amundsen päätti vaeltaa aina saman matkan, joka päivä. Tämä lienee myös Fergusonin pitkän menestyksen salaisuus.

Fergusonin teesit menestyvän organisaation rakentamiselle ovat:
  • Hyvä perusta
  • Kommunikointi
  • Hyvä valmistelu
  • Muutokseen mukautuminen.
Hyvä johtaja inspiroi alaisensa paremmaksi, kuin alainen ikinä uskoi olevansa. ManU etsii pelaajia, jotka ovat innokkaita, nöyriä, joilla on luonnetta ja jotka vihaavat häviämistä. Tyytyväisyys on sairaus, jos haluat voittaa. Et voi viime sekunneillakaan menettää fokusta tai luovuttaa. Ei ole olemassa osa-aikakeskittymistä.

Kantava teema pitkässä menestymisessä on, että jokaista perheen - tiimin - jäsentä on kohdeltava yhdenveroisesti. Alex tunsi jokaisen Old Traffordin työntekijän nimeltä. Tunnetko sinä jokaisen työntekijäsi nimeltä?

David Garibaldi ja Jonathan Antoine toivat oman pikantin lisänsä tapahtumaan, omalla taiteellaan. Hienoja esiintymisiä.

Joku twiittasi, että taso nousee ensi vuonna futisvalkusta ja bodarista. Twiittaaja taisi olla täysin väärässä foorumissa, jos näkee Alexin ja Arnoldin ainoastaan noin. Ei twiittaaja ainakaan lippuaan maksanut itse, veikkaisin. Myös se tilaisuuden ulkopuolelle jäänyt tai jättäytynyt kaveri, joka twiittasi että maksoimme tonnin itsestäänselvyyksistä, pysyköön poterossaan. Sieltä on hyvä huudella.

No en kyllä minäkään ottanut ensi vuodeksi enää VIPiä. Se ei ollut sijoituksen arvoinen, vaikka tilaisuus muuten olikin erinomainen ja sijoituksensa arvoinen, tuota VIPiä lukuunottamatta. Huima kattaus on odotettavissa myös ensi vuodelle, joten lipun hankkiminen heti paikan päältä oli ehdoton must.

Haaga-Helian opiskelijat näyttivät tilaisuudessa jälleen palveluhalukkuutensa. Toivottavasti osaavat ja muistavat kantaa sen halukkuuden elämässään mukana. Silloin menestyy.

Jos nyt kuitenkin tiivistäisi nuo kaksi päivää, niin tiivistys kuuluu näin:
Elämä on ihmisiä.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Raaka yleistys

Tämä on raaka, vuosia kestäneeseen empiiriseen tutkimukseeni perustuva yleistys, jossa varmasti on myös poikkeuksia. Aina on. Siitä huolimatta kaikki yleistykset perustuvat johonkin. Niin tämäkin, omakohtaiseen kokemukseen, josta voit olla vapaasti samaa mieltä tai täysin eri mieltä.

Itärajamme takaa tulevat turistit, missä tahansa kolumani maailmankolkan turistikohteessa, nousevat esiin röyhkeydellään ja ylimielisyydellään, ikävä kyllä. Käytöstavat ovat jotain ihan toista, mihin ainakin minä pyrin ja kuvittelen meidän kansanyhteisömme ohjaavan. Tahattomasti tulee usein todettua, että olipa törkeää käytöstä. Niin taas tälläkin reissulla, kerran jos toisenkin.

Varmasti myös suomalainen turisti osaa aiheuttaa hämminkiä ja meistäkin löytynee yleistyksiä eri maailman kohteissa. Me osaamme todellakin olla moukkia. Niin se vain on, mutta edellä mainittu röyhkeys on niin silmiinpistävää. Ehkä tuo itsekkyys on kansantauti, jota ei pidetä sellaisena, vaan yleisesti hyväksyttynä toimintamallina ja etuoikeutena. Ehkä tuo heijastuu myös valtion päämiestasollekin. Jokainen taplatkoon tyylillään ja jokainen kritisoikoon rauhassa kutakin taplaustyyliä, jos sen aiheelliseksi katsoo. Jokaisella lienee yhä oikeutensa kokemukseen ja mielipiteeseen.

Eri tavalla ajattelevia ja toimivia on, ja hyvä niin. Olisi tämä pallo varsin tylsä paikka, jos kaikki olisivat kaltaisiani. Silloin minä joutuisin muuttumaan, koska kroolaan mieluummin vastavirtaan, kuin seilaan virran mukana. Oscar Wildin sanoin, jos ympäristö alkaa olemaan kanssani samaa mieltä, minusta alkaa tuntumaan, että olen väärässä. On vaikea nousta esiin, jos on samaa, ympäröivää massaa. On vain rikkaus, että on olemassa eri kansallisuuksia, poliittisia ja uskonnollisia näkemyksiä, erilaisuutta yleensäkin. Meillä olisi paljon vähemmän keskustelun ja erityisesti ihmettelyn aiheita, jos näin ei olisi. Tämäkin kirjoitus olisi jäänyt kirjoittamatta.

Jokainen turisti lienee jokaiselle turisteista elävälle kultakimpale, joten jokaista turistia tarvitaan. Kaikesta röyhkeydestään huolimatta, nämäkin kansalaiset jättävät tolkuttoman määrän valuuttoja ympäri palloa ja sen vuoksi minäkin saan nauttia tästäkin turistikohteesta. He ylläpitävät osaltaan meidän kaikkien mahdollisuutta nauttia turistikohteista. Suomessa tuo tiedetään varsin hyvin. Antaako se kuitenkaan kenellekään oikeutta olla töykeä kanssamatkustajia tai turismipalveluja tarjoavia kohtaan?

Kohteliaisuus ja hyvät tavat ovat katoava luonnonvara, myös omilla kotikonnuillani. Törmään huonoon käytökseen mahdollisesti päivittäin. Tämä teksti olisi voinut koskea - ja tavallaan koskeekin - kaikkia huonosti käyttäytyviä. Niitäkin, jotka eivät tervehdi minua takaisin hotellin käytävillä ja rannoilla tai kotona, porraskäytävässämme. Ehkä meistä jokaisen pitäisi aika ajoin lukea Käytöksen kultaista kirjaa. Ehkä minäkin korostan hyviä tapoja siksi, kun haluan mennä tässäkin vastavirtaan, olla erityisen kohtelias, kun muut unohtavat tuon tärkeän taidon. Olihan se vieläkin niin, että Hyvät tavat kaunistavat, olihan?

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Ei ole kiire mihinkään

Onko vielä pitkä matka jonnekin, kysyi Eput levyn kannessaan taannoin. Elämä ei ole määränpää, vaan matka. Tuo unohtuu aika usein, kun elämme määränpääkeskeisessä yhteiskunnassa. Pitää suorittaa. Täytyy saada valmiiksi. Pakko menestyä, menestyksen riman noustessa koko ajan. Aikataulut painavat päälle. Suunnitelmia ei saa muuttaa, vaikka ne olisi tehty kuinka ahtaiksi suorittaa. Elämä on putkessa, josta ei ole ulospääsyä. Vai onko?

Olemme lomalla. Nyt ei ole kiire mihinkään. Työpuhelinkin on ollut viikon kokonaan äänettömällä. Ei ole mitään suunnitelmaa tälle päivälle, huomiselle tai sitä seuraavalle päivälle eikä edes seuraaville viikoille. Viime vuonna kesäloma oli täynnä aktiviteetteja. Edellistä matkalaukkua ei ehtinyt purkamaan, kun jo piti pakata uutta. Taisimme herätä vain muutaman yön omasta sängystä. Nyt heräämme käytännössä jokaisen. 

Tuntuu hyvältä, kun ei mikään aikataulu paina päälle. Voi aamulla päättää, mitä tänään tehdään, vai tehdäänkö mitään. Ja jos päätetään tehdä, sen päätöksen voi muuttaa tai perua kokonaan. Kirjoitan tätä 11.30 sängyssä ja mietin, että ehkä kohta voisi mennä tekemään aamupalaa. Eilen sitä syötiin puolilta päivin, sitä edellisenä yhden jälkeen. Leppoisaa. Eilen grillailtiin päivä ystävien hyvässä seurassa, sitä edeltävä ilta istuttiin pikkutunneille toisten ystävien kanssa ulkosalla. Järjettömän mukavaa, vaikka ei ollut mitään suunnitelmaa.

Katselimme eilen illalla kohta kymmenen vuotta vanhan elokuvan, Klick!, jossa työhullu arkkitehti, saa käsiinsä universaalin kauko-ohjaimen, jolla hän voi kelata elämäänsä eteen- ja taaksepäin. Aika nopeasti hän oppii, kuinka kelata elämästä yli kaikki ikävät kohdat, kuten ruuhkat, riidat, perheillalliset, lastenhoidot ja jopa esileikit. Pahimmillaan tuli hypättyä suoraan seuraavaan ylennykseen, johon arkkitehdin yllätykseksi menikin oletettua kauemmin ja se sisälsi merkittäviä uhrauksia.

Kauko-ohjaimessa oli sellainen piirre, että se oppii käyttäjältään. Kuinka ollakaan, ohjain oppi kelaamaan itsekseen elämästä kaikki ne ikävät asiat ja jäljelle jäi vain ne tärkeimmät asiat; työ ja ylennykset. Kaikki muu vilahti ohi automoodilla, tehden myös sen arvoista jälkeä. Kuulostaako tutulta?

Vaikka tuo filmi onkin pelkkää fiktiota, siinä on erittäin paljon ajattelemisen aihetta. Minä tiedän ihmisiä, jotka menevät elämänsä läpi tuolla automoodilla ja kuten elokuvassakin, huomaavat liian myöhään, kuinka elämä jäi elämättä ja kuinka elämässä sittenkin tärkeintä ovat perhe ja läheiset. 

Veikkaan, että sinäkin tiedät niitä uraohjuksia ja yrittäjiä, joiden elämässä ei ole muuta kuin työ, ylennykset ja saavutukset. Läheiset jäävät huomiotta ja lapset kasvavat huomaamatta. Ainoa elämän rikkaus näkyy pankkitilillä, jos sielläkään. Elämä valuu käsistä ja sitten he havahtuvat eläkkeellä, mitä tuli tehtyä, jos edes sinne asti pääsevät.

Toivottavasti on vielä pitkä matka jonnekin, jotta ehtii nauttimaan matkasta. We aren't there yet!



Elämä on tarina. Tee omastasi best seller.


sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Instagram - Elämäni kuvina


Mitä tahansa sosiaalisen median portaalia voi kukin käyttää haluamallaan tavalla. Käytit sitten Facebookia, Twitteriä, Instagramia tai mitä tahansa, et voi käyttää sitä väärin. Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa. On vain erilaisia käyttäjiä ja erilaisia tarkoitusperiä. Jos jonkin toisen käyttäjän tapa ärsyttää, hänet voi aina jättää huomiotta.
Selasin omaa Instagramia, parvekkeella maatessani. Olen näköjään postannut ekan kuvan vain 49 viikkoa sitten, eli viime vuoden juhannuksena. Kuvia selatessani tuli aika etuoikeutettu olo. Vuoteen on mahtunut paljon juttuja ja osasta ei ole edes kuvitusta. Ilmankos on vuosi mennyt taas nopeasti. Tekevä ehtii aika paljon. On näköjään eletty, kun eletään. Joku on tekemisistä tykännytkin. 
Instagram on näköjään aika mukava Elämäni kuvina -portaali, kun ei jokaista ateriaa ja vessassa käyntiä kuvaa sinne. Taidan jatkaa sitä samalla tavalla seuraavankin vuoden. Saa nähdä, mitä kaikkea siihen mahtuu.
Aika monelle sosiaalinen media lienee kanava hakea hyväksyntää. Kanava luoda virtuaalista minää, joka on mahdollisesti parempi, kuin todellinen minä. Se on kulissi. Hyväksyntä mitataan kaverien, seuraajien ja tykkääjien määrällä. Minulle nuo ovat aina olleet yhdentekeviä, myös täällä blogissa. En tiedä, montako kaveria minulla on Facebookissa. Tai seuraajaa Twitterissä. Sillä määrällä ei ole mitään merkitystä. Hyödynnän näitä välineitä vain itsekkäisiin tarkoituksiin ja jaan muille vain sen, minkä haluan, jos haluan. Ja otan siltä sen, mitä tarvitsen.
Kun katselin kuvia, huomasin, että siellä ei ollut lainkaan kuvia niistä pahoista elämän kolhuista, joita kuluneeseen vuoteen on myös mahtunut. Kuvia olisi voinut olla ambulanssista, sairaaloista, tippapulloista ja vaikka mistä, mutta ei ole. Ehkä niitä ei ole syytä muistella? Tai ehkä silloin on ollut tosi kyseessä eikä siinä ole sijaa kameroille. Tosin olen päivittänyt kolhuja muissa välineissä, blogissakin. Se on ollut sitä itsekästä terapiaa. Mutta miksi niistä ei ole lainkaan kuvia?
Joka tapauksessa, kun katselen kulunutta vuotta kuvina, voin rehellisesti sanoa eläväni ja kokevani. Kuvien avulla tuo on helppo todentaa itselleenkin. Ne kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja vievät mukaviin ajatuksiin ja muistoihin. Jos olet ollut mukana, niin tiedät, mistä kirjoitan. Foursquaressakin näyttää olevan tägejä ympäri maailmaa, joten ainakin passille on ollut käyttöä. Siitä huolimatta niitä parhaita kuvia voi ottaa lähtemättä merta edemmäs. Välillä on hyvä käydä kaukana, nähdäkseen lähelle. Hyvän kuvan saisi tästäkin, mitä nyt näen, omalta parvekkeelta, auringon paistaessa leppoisaan sunnuntaipäivään. Elämästä voi nauttia monin keinoin. Toivottavasti sinulla se ei ole vain kulissia.
Ei ole olemassa huonoja kuvia; naamasi vain näyttää välillä siltä.
~ Abraham Lincoln

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Kuukausi elinaikaa

En ole yhdeksään kuukauteen tuntenut itseäni näin terveeksi, kuin nyt tunnen. Tai siis en ole ollut terve. Nyt voin sanoa olevani, siitä huolimatta, että viime lauantaina päätä tutkittiin taas magneettituubissa. Päässä on jotain, mikä mahdollisesti pitää poistaa, jos pystyy. Ehkä tiedän jotain ensi viikolla, kun lääkäri soittaa.

Tuli katsottua pitkästä aikaa loistava elokuva, Meet Joe Black. Ajatuksia herättävä raina. Mitä jos saisit tänään tietää, että sinulla on kuukausi elinaikaa. Mitä tekisit?
  • Onko sinulla jokin ihmissuhde, jonka korjaisit?
  • Viettäisitkö enemmän aikaa läheisten kanssa?
  • Matkustaisitko johonkin?
  • Hoitaisitko asiasi kuten Janne Niska? Arvostan!
Vai jatkaisitko samalla tavalla kuin nyt? Jos et jatkaisi, miksi et tee edellä listattuja asioita nyt? Mitä jos sinulla on ainoastaan kuukausi elinaikaa jäljellä, mutta et vain tiedä sitä? Mitä jos Joe Black ei tule kertomaan sinulle, että juna on saapumassa päätepysäkille?

Kenen kanssa haluaisit viettää viimeiset päivät? Viimeiset hetket? Olisiko se juuri se kaveri, jonka kanssa hetkikin tuntuu ikuisuudelta?

Eikö olisi hienoa elää niin, että aina kuun alussa kirjoittaisi listan asioista, jotka alkaneen kuukauden aikana tulisi tehdä, jotta voisi lähteä hymyillen ja tyytyväisenä kuun viimeisenä päivänä? Olisiko elämä silloin antoisa? Onnellinen? Tyydyttävä? Olisiko tuollainen elämä mahdollista?

Minä olen säästänyt pahan päivän varalle. Viime syksyn ja kuluneen talven aikana pysähdyin usein miettimään, kuinka paha päivän pitää olla, että tulisi tehtyä säästöillä jotain kivaa ja erikoista? Ei näköjään riittänyt että Elämä pysäytti, että ambulanssi vei pillit soiden Lohjan sairaalasta Meilahden sydänyksikköön. Ei riittänyt, kun Tapaninpäivänä aivoverenvuoto sai vintin himmelit tippumaan. Sehän on ihan arkista. Olisi voinut olla pahemminkin. Olisi.

Bucket List on myös hieno elokuva. Onko sinulla oma bucket list? Mitä siinä on? Olen ollut aikeissa kirjoittaa listan siitä hetkestä asti, kun vuosia sitten - 2007 - näin edellä mainitun elokuvan. En ole kirjoittanut. Olisiko se nyt tässä:
  • Nähdä Liverpool - ManU -ottelu livenä, paikan päällä, Anfieldillä. Tai oikeammin haluaisin kokea paikan päällä tämän. Sen jälkeen voisin jopa lähteä stadionilta, katsomatta itse ottelua. Tuo on ehkä parhainta fanikulttuuria, ikinä, missään.
  • Laskettele Alpeilla.
  • Käy Fijillä ja Malediiveilla.
  • Hyppää autotallissa Escaladeen.
  • Aja Route 66.
  • Matkusta Rovos Raililla Afrikan halki.
  • Käy Australiassa, Japanissa, Kiinassa ja Islannissa.
  • Tee vuorikiipeilyretki.
  • Käy avaruudessa.
Toki listalle voisi kirjoittaa kaikenlaista, perheeseenkin liittyvää, mutta tuo yllä oleva on lähinnä To Do -lista. Ne perheeseen liittyvät asiat tuntuvat niin henkilökohtaisilta, että eivät kuulu tähän tekstiin. NHL finaalit paikan päällä on jo tuolta listalta kuitattu, muutaman muun hienon kokemuksen lisäksi. Bon Jovikin tuli nähtyä kotikentällä, New Jerseyssä. Elämäni matkakin on tehty. Tähän blogiin on päätynyt monia kirjoittamattomalla listalla olleita asioita.

Mitä tuo lista kertoo minusta? Pitääkö aina lähteä jonnekin, kokeakseen jotain? Olenko pinnallinen, jos nuo ovat kirjattavaksi asti päätyviä, tärkeitä asioita? Vai kertooko tuo lista sittenkään minusta yhtään mitään. Ei siihen ole kirjattu niitä oikeasti tärkeitä asioita. Ne löytyvät sydämestä kirjaamattakin. Ja suurin osa niistä on ilmaisia, heti tavoitettavissa.

Veli sanoi joskus aika huonossa hapessa ollessaan, että onneksi oli kokenut kaikenlaista. Sekin jäi mieleen. Netti on tulvillaan tarinoita, mitä ihmiset miettivät ja katuvat kuolinvuoteellaan. Viimeksi törmäsin sellaiseen torstaina Hesarissa. Tuskin kukaan koskaan katuu sitä, että ei ehtinyt tekemään enempää töitä. Eivät varsinkaan ne työhön elämänsä haudanneet.

Vaikka työ on minulle tärkeää ja saan tehdä sellaista työtä, jota oikeasti rakastan, joka ei tunnu työltä, siihen liittyviä asioita ei näytä olevan listalla. Enkä saa niitä edes lisättyä. Olisiko sinulla? Kävisitkö tekemässä rästissä olevat työt valmiiksi? Työkaverit kävisin kyllä moikkaamassa.
Elä, kuin kuolisit huomenna ja kuin eläisit ikuisesti.

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Opas ryhmäliikunnan ohjaamisen työsopimukseen

Kuten lupasin, näpyttelin nyt vastuullisen kuntokeskuksen johtajan pikaoppaan ryhmäliikunnan työsopimuksessa huomioitaviin seikkoihin. Tämä toiminee myös ryhmäliikuntaohjaajille tarkistuslistaksi, kun valitsevat mahdollista työnantajaa. Tällä viittaan kaikkeen siihen keskusteluun, jota edellisessä postauksessanikin käytiin.

Huomaa, että tämä pikaopas koskee vain työsuhteessa olevia. Toiminimellä tai muulla yritysmuodolla palvelujaan kauppaavia nämä asiat eivät koske, vaan yritysten välillä voidaan käytännössä sopia mitä tahansa, mikä ei ole Suomen lain vastaista. Yrityksen välisiin sopimuksiin ei sovelleta mitään työsuhdelakeja.

Näin johtamillani klubeilla on toimittu. Pystyn hyvällä omatunnolla allekirjoittamaan nämä periaatteet ja uskoakseni olemme saaneet tällä mallilla tyytyväisiä työntekijöitä. Kokemukseni mukaan jäljempänä kuvatussa mallissa tulee aika selkeästi huomioitua sekä työnantajan että työntekijän velvollisuudet ja vastuut.

Ensimmäiseksi yrityksessä tulee määritellä perustuntipalkka. Se on se korvaus, joka maksetaan esimerkiksi asiakaspalvelussa työskenteleville ja ryhmäliikuntaohjaajille silloin, kun tekevät jotain muuta, kuin ohjaavat. Se voidaan maksaa myös ryhmäliikuntaohjaajien palavereista. Yrityksen muut palkat voidaan sen jälkeen suhteuttaa siihen peruspalkkaan.

Palkkaus
  • Ryhmäliikuntaohjauksia voi tehdä keskimäärin neljä päivässä. Tällöin on perusteltua, että ohjauksesta maksettava palkka on vähintään kaksinkertainen, verrattuna perustuntipalkkaan. Yli kolminkertaista tuntipalkkaa yrityksen peruspalkkaan verrattuna en näe tarpeen maksaa missään olosuhteissa.
  • Peruspalkan korotuksen voidaan olettaa sisältävän myös sen, että ohjaukseen tulee saapua ajoissa, siten että ohjaus pääsee alkamaan aina kalenterissa ilmoitettuna ajankohtana. Ohjaajan voidaan olettaa myös tarkistavan av-laitteiden toimivuuden ja ryhmäliikuntasalin yleisen järjestyksen, ennen ohjauksen alkua ja sen jälkeen, koska kyse on hänen työpisteestään.
  • Tuntipalkka tarkoittaa 60 minuutin kestoista ryhmäliikuntatuntia. Tämä tarkoittaa siis sitä, että:
    • 45 minuutin ohjauksesta maksetaan 75 % ryhmäliikuntaohjauksen tuntipalkasta
    • 30 minuutin ohjauksesta maksetaan 50 % tuntipalkasta
    • 90 minuutin ohjauksesta maksetaan 150 % tuntipalkasta
  • Sunnuntai- ja pyhätyöstä pitää aina maksaa työaikalain mukainen, 100 % korotus.  Työaikalain mukaan työajaksi luetaan kyseisenä päivänä työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla, työnantajan käytettävissä. Lisiä ei lasketa työaikaan eikä niistä makseta sunnuntai- tai arkipyhäkorvausta. Sunnuntai- ja pyhätyötä koskeva korvaus lasketaan peruspalkasta ilman mitään yksilöityjä lisiä tai korotuksia.
  • Tuntiohjaajalla ei ole oikeutta palkkaan ohjausten välillä, jos ohjaajan ei tarvitse olla työnantajan käytettävissä ohjausten välillä.
 Valmistelulisä
  • Ohjauksia täytyy myös valmistella, joten on täysin perusteltua maksaa ohjauksista valmistelulisää.
  • Valmistelulisä on kokemukseni mukaan 10-30 % tuntipalkasta ja se maksetaan tuntipalkan päälle. Kaikki yli 30 % valmistelulisät ovat kokemukseni mukaan perusteettomia, vaikka voivatkin olla jonkin lakimiehen mukaan lain kirjaimen mukaisia.
  • Työntekijä valmistelee ohjauksensa haluamallaan tavalla, haluamassaan paikassa ja haluamallaan ajalla, työnantajan direktio-oikeuden ulkopuolella, jolloin valmistelua ei tarvitse erikseen kirjata työaikakirjanpitoon, sen luonteen vuoksi. Tämän vuoksi on kyse lisästä, josta ei erikseen makseta esimerkiksi sunnuntaikorvausta. Jos maksettaisiin, työantajalla olisi oikeus ja jopa työaikalain mukainen velvollisuus määrätä työntekijä tekemään tuon valmistelunkin sunnuntaina. Sitä tuskin kukaan haluaa.
  • Valmistelulisään voi olla erilaisia malleja. Ohjauksen sisältöä ja musiikkia vaihdetaan ajoittain, mutta jokaista ohjausta pitää valmistella myös erikseen, jonka vuoksi valmistelulisää voidaan maksaa jokaiselta ohjauskerralta erikseen tai se voidaan maksaa esimerkiksi aina kun ohjelmia vaihdetaan. Työnantajalla ei ole mitään mahdollisuutta seurata tai kontrolloida valmisteluun tarvittavaa aikaa tai valmistelun ajankohtaa. Tämän johdosta valmistelulisä ja sen maksu voidaan kytkeä pidettyihin ryhmäliikuntaohjauskertoihin tai muuhun sovittuun malliin. 
  • Valmistelun määrä vaihtelee eri tuntinimikkeiden välillä olennaisesti, joten valmistelusta maksettava korvaus voidaan arvioida eri nimikkeiden mukaan. Esimerkiksi kahteen kategoriaan jako perustuu siihen, että yksittäisten lisenssituntien valmisteluun käytetään vähemmän aikaa kuin pyöräily- tai lattiatuntien valmisteluun. Lisenssitunnista voidaankin maksaa erillinen valmistelulisä, ohjelman vaihtuessa, kun ohjelmaa joudutaan opettelemaan.
  • Lisenssitunnille saa yleensä valmiin musiikin. Muille tunneille ohjaaja joutuu usein itse kustantamaan musiikin. Osalla klubeista musiikkia on myös ohjaajien käytettävissä. Musiikin korvaaminen on yksi osa valmistelulisää. Työntekijän on aina huomioitava käyttämänsä musiikin laillisuus, tekijänoikeuslaki huomioiden sekä musiikin sopivuus tuntinimikkeelle, mahdollisen ohjaajamanuaalin mukaisesti.
Kilpailukielto
  • On normaalia ja luonnollista, että työsopimuksessa voidaan kieltää kilpailevien työsopimusten tekeminen, erityisesti silloin, kun klubi kouluttaa aktiivisesti työntekijöitään.
  • Tämä ei tarkoita sitä, että työntekijä ei saisi hankkia tuloja muualtakin, mutta se kieltää sen, että ryhmäliikuntaa ei saa ohjata toisella klubilla. Mahdollinen lupa muualla ohjaamiseen kannattaa aina pyytää kirjallisena ja yksilöidysti, missä paikoissa saa luvan ohjata. 
  • Tuon lausekkeen rikkominen voi johtaa työsuhteen välittömään päättämiseen, joten sitä kannattaa kunnioittaa, jos sellainen työsopimukseen on merkitty.
Koulutus
  • On työnantajan harkinnassa, mitä ja kuinka paljon kouluttaa työntekijöitään. Kouluttamisen ei tarvitse olla oletusarvo, mutta niistäkin on hyvä sopia kirjallisesti jotain, ettei asia jää epäselväksi.
  • Kouluttamisessa on verotuksellisia rajoitteita, erityisesti silloin, kun työntekijän tuntimäärät ja sitä kautta palkkasumma jää pieneksi. Jos vuosittaisen koulutuksen arvo ylittää 10 %  vuosiansioista, kouluttamista voidaan helpostikin pitää palkan kaltaisena etuna. Tällöin verottaja voi hyvinkin tulkita niin, että palkkaa on maksettu koulutuksen muodossa. 
  • Työnantaja ei useinkaan voi verotuksellisista syistä kustantaa sellaisen henkilön koulutusta, joka on palkka- tai muussa suhteessa myös johonkin muuhun samalla alalla toimivaan yritykseen tai yhteisöön, koska koulutus voidaan katsoa tällöin palkan kaltaiseksi eduksi.
  • On perusteltua, että mikäli työnantaja vastaa erityisesti peruskoulutuksista aiheutuvista kustannuksista ja työntekijä irtisanoo työsopimuksen ennen kuin 12 kk edellä mainitusta koulutuksesta täyttyy, maksaa työntekijä työnantajalle takaisin koulutuksen arvon tai vähintään sen osan, joka 12 kk:sta jää täyttymättä. 
  • On perusteltua, että mikäli lisenssituntien koulutus tai muu työnantajan määräämä koulutus on yli 60 kilometrin matkan päässä työntekijän kotiklubilta ja matkoineen on kestoltaan yli 6 tuntia, työntekijällä on oikeus puolipäivärahaan. Yli 10 tunnin koulutusmatkalta on oikeus kokopäivärahaan. Päivärahaoikeutta ei ole, jos työnantaja maksaa esimerkiksi ruokailut koulutuksessa. Tarkempi ohjeistus on verohallinnon ohjeiden mukaisesti.
Mahdolliset muut lisät

On huomioitaa, että nämä mainitut lisät eivät ole millään muoto pakollisia, mutta minä katson ne tarpeellisiksi, vaikka lisillä ei kukaan eikä missään rikastu. Ne ovat kuitenkin arvostuksen osoitus työntekijää kohtaan. Nämä ovat esimerkkejä, joita kukin voi soveltaa sopimuksissaan haluamallaan tavalla.
  • Kokemuslisä
·         500 ohjausta: Kokemuslisä yhteensä yli 500 ohjausta palkan maksavalla työnantajalla ohjanneille on 5 % / ohjauskerta. Kuukausipalkkaisille lisä maksetaan neljän työvuoden jälkeen.
·         1000 ohjausta: Kokemuslisä yhteensä yli 1000 ohjausta palkan maksavalla työnantajalla ohjanneille on 10 % euroa / ohjauskerta. Kuukausipalkkaisille lisä maksetaan kahdeksan työvuoden jälkeen.
·         1500 ohjausta: Kokemuslisä yhteensä yli 1500 ohjausta palkan maksavalla työnantajalla ohjanneille on 15 % / ohjauskerta. Kuukausipalkkaisille lisä maksetaan 10 työvuoden jälkeen.
·         2000 ohjausta: Kokemuslisä yhteensä yli 2000 ohjausta palkan maksavalla työnanatajalla ohjanneille on 20 % / ohjauskerta. Kuukausipalkkaisille lisä maksetaan 13 työvuoden jälkeen.
  • Tutkintolisä. Ryhmäliikunnan ohjaamista tukevasta pohjakoulutuksesta voi olla syytä maksaa tutkintolisää. Tällaisia tutkintoja voivat olla esimerkiksi liikuntatieteen maisteri, liikunnanohjaaja (AMK), liikuntaneuvoja ja fysioterapeutti. Edellä mainitun pohjakoulutuksen omaaville voi olla syytä maksaa tutkintolisää 5 % / ohjauskerta tai lisänä kuukausipalkkaan. Lisä maksetaan vain tutkinnon suorittaneille, koska tutkinnon suorittaminen on selkeä osoitus kouluttautumisesta, vaikka se ei välttämättä ole tae ammatitaidosta. Olen käyttänyt mallia, jossa tämä lisä anotaan klubin johtajalta tai ryhmäliikuntavastaavalta erikseen, työsuhteen alkaessa tai koulutustason lisääntyessä. Lisään on oikeus, jos työntekijä tuo värikopion lisenssi/tutkintotodistuksestaan mahdollisesti kuntoklubin seinälle ripustettavaksi.
  • Sijaisuuslisä. Sijaisuuslisä voi auttaa ohjaajia sijaistamaan paremmin, mutta en välttämättä näe sille pakottavaa tarvetta. Esimerkiksi 10 % sijaisuuslisä / ohjaus, voitaisiin maksaa, jos sijaisen tarve ilmenee samana päivänä ohjauksen kanssa ja ryhmäliikuntavastaava järjestelee sijaista. Sijaisuuslisää ei missään olosuohteissa tule maksaa ohjaajien keskenään vaihtamilta tunneilta, vaikka vaihto tapahtuisi samana päivänä ohjauksen kanssa.
  • Korvaus tunnin peruuntuessa. Mikäli ohjaus peruuntuu vähäisen asiakasmäärän tai muun työnantajasta johtuvan syyn vuoksi, maksetaan ohjauksen palkka lisineen, mikäli työntekijä on työnantajan käytettävissä koko ohjaukseen varatun ajan. Ohjaus on mielestäni pidettävä aina, jos asiakkaita on edes yksi ja asiakas haluaa tunnin pidettävän. Vaihtoehtona voi tarjota yhteistä harjoitusta kuntosalilla tai cardio-osastolla. On täysin perusteltua, että ohjauksen peruuntuessa työntekijä voi kysyä korvaavia tehtäviä asiakaspalvelusta tai yrityksen johdolta. Korvaavia tehtäviä voivat olla esimerkiksi ryhmäliikuntasalin siivous ja järjestys sekä kuntosalin järjestys. Jos työntekijä ei halua tehdä korvaavia tehtäviä, hän voi lähteä kotiin, jolloin työntekijällä on oikeus vain ohjauksen valmistelulisään. Tämä pitää kuitenkin tehdä kirjallisesti selväksi, työsopimusta solmittaessa.
Lisenssimaksut
  • Klubin on perusteltua maksaa ryhmäliikuntatuotteista aiheutuvat klubikohtaiset lisenssimaksut.
  • Työntekijän kotiklubin kannattaa maksaa ryhmäliikuntatuotteista aiheutuvat, ohjaajakohtaiset lisenssimaksut vain, mikäli työntekijä ohjaa vain kotiklubilla. On perusteltua, että mikäli työntekijä ohjaa klubin ulkopuolisissa paikoissa, hän on velvollinen hankkimaan ja kustantamaan ohjaajakohtaiset lisenssinsä itse, koska käyttää niitä muissakin yrityksissä. Tässä on huomattava jälleen mahdollinen palkan kaltainen etu.
Sairausajan palkka
  • Sairausajalta maksetaan palkkaa ryhmäliikuntakalenteriin merkittyjen ohjaajan vakiotuntien mukaan. Vaihtoehtoisesti palkka voidaan maksaa myös kuuden viimeisen kuukauden keskipäiväansion mukaan.
  • Työnantajalla on oikeus velvoittaa työntekijää toimittamaan lääkärintodistus koko sairausajalta viimeistään ensimmäiseen työvuoroon saapuessa, sairausloman päätyttyä. Tämä  on syytä ohjeistaa selkeäksi, oli käytäntö mikä tahansa.
  • Työntekijä ei ole velvollinen hoitamaan sijaisia sairauslomansa ajaksi, mutta hän on velvollinen ilmoittamaan sairaudestaan viipymättä esimiehelleen.
  • Kaikille yrityksille pakollinen työterveyshuollon järjestäminen ei tarkoita sitä, että työnantaja on velvollinen maksamaan työntekijän lääkärissä käynti tai edes järjestämään sitä mahdollisuutta. Lakisääteiset työterveyshuollon toimenpiteet voit katsoa tästä. 
Tilapäinen poissaolo lapsen sairastumisen johdosta tai pakottavasta perhesyystä
  • Kun alle 10-vuotias lapsi sairastuu äkillisesti, lapsen huoltaja saa olla poissa työstä korkeintaan 4 päivää lapsen hoidon järjestämiseen. Poissaolopäivät ovat palkattomia. Poissaolosta on annettava luotettava selvitys, ensisijaisesti lääkärintodistus.
  • Esimiehen kanssa voi sopia poissaoloista myös pakottavista perhesyistä, kuten:

-          Lähiomaisen kuoleman tai hautajaisten vuoksi. Lähiomaisia ovat vanhemmat, lapset, puoliso, veljet ja sisaret.
-          Perheeseen kohdistuvan sairauden tai onnettomuuden johdosta, jossa työntekijän läsnäolo on välttämätöntä.
          Työantajalla ei ole palkanmaksuvelvoitetta ko. vapaiden ajalta.


Lomaoikeus
  • Käytännössä työntekijällä on oikeus olla ohjaamatta sovittuja tunteja kesälomakaudella neljän viikon ajan ja talvikaudella yhden viikon ajan, vaikka työntekijällä olisi vain yksi säännölliseksi sovittu ryhmäliintaohjaus viikossa. Jos työntekijä saa olla työvuoroista, eli kalenteriin merkityistä ohjauksista tuota useammin pois, se on työntekijälle merkittävä etu. Monella klubilla tämä on mahdollista ja sitä joustavuutta kannattaa arvostaa.
  • Lomien ansainta on kohtalaisen selkeästi esitetty vuosilomalaissa.
  • Muista, että kaikenlainen tuntien vaihtaminen ohjaajien kesken, ilman varsinaista vuosilomalla oloa on joustavuuteen perustuva etu, mikäli se klubilla sallitaan. Mikään laki tai määräys ei velvoita työnantajaa hyväksymään tuota.
Vuosilomapalkka
  • Kuukausipalkkaisille maksetaan kuukausipalkkaa vastaava summa, Vuosilomalain 3 luvun mukaan, normaalin palkanmaksuaikataulun mukaisesti.
  • Tuntipalkkaisille, jotka ovat tehneet töitä lomanmääräytymisvuoden aikana vähintään 14 päivänä kuukaudessa, maksetaan vuosilomapalkkaa keskipäiväansion mukaan, joka kerrotaan Vuosilomalain 3 luvussa esitetyllä lomapäivien määrän perusteella määräytyvällä kertoimella, normaalin palkanmaksuaikataulun mukaisesti.
  • Tuntipalkkaisille, jotka ovat tehneet töitä lomanmääräytymisvuoden aikana alle 14 päivänä kuukaudessa, mutta vähintään 35h / kk, maksetaan vuosilomapalkkaa 9 % tai 11,5 % työsuhteen jatkuttua lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä vähintään vuoden, normaalin palkanmaksuaikataulun mukaisesti. (VLL 3 luku 12§)
  • Usein työn satunnaisuudesta ja vaihtelevuudesta johtuen voi olla perusteltua, että vuosilomapalkka maksetaan kokonaisuudessaan kerran vuodessa tai ehkä joissakin tapauksissa jopa jokaisen palkanmaksun yhteydessä, mutta tämäkin käytäntö on syytä selvittää jo työsopimusta solmittaessa.
Lomakorvaus
  • Vuosilomalain mukainen lomakorvaus, 9 % tai 11,5 % (VLL 4 Luku 16§) lomanmääräytymisvuoden aikana alle 14 päivää kuukaudessa töitä tehneille, maksetaan työntekijän valinnan mukaan joko jokaisen palkanmaksun yhteydessä tai vuosilomien alkaessa. Työntekijä ilmoittaa palkanlaskijalle mahdollisesta muutoksesta maksutapaan, viimeistään kuukautta ennen uuden lomanmääräytymisvuoden alkua, eli 1. maaliskuuta. Maksutapaa ei voi muuttaa kesken lomanmääräytymisvuotta.
Sijaisuudet
  • Kaikki sijaisuudet ja ohjaajien vaihdot tulee ilmoittaa poikkeuksetta ryhmäliikuntavastaavalle.
  • Sääntö koskee myös sijaisuuksia, jotka ohjaajat sopivat keskenään, jotta myös ryhmäliikuntavastaava ja muu henkilökunta tietää, kuka ohjaa milloinkin.
  • Mikäli ohjaaja on ilmoittanut ottavansa sijaisuuden vastaan, hän on vastuussa ohjauksesta, kuten omista ohjauksistaan.
 Musiikin esittäminen ja tallentaminen
     Teosto, <- klikkaa linkkiä.
   Suosittelen kuntoklubia hankkimaan Teostolta Liikuntapaikan liikunnanohjaajaluvan (tallennuslupa) lisäksi myös Musiikki ohjatussa liikunnassa -esitysluvan. Tallentaminen ja esittäminen ovat kaksi eri käyttöoikeutta, joten luvat niihin on hankittava erikseen. Kun kuntoklubilla on molemmat luvat, ohjaaja saa soittaa sillä klubilla musiikkia mistä tahansa tallenteesta, myös itse polttamiltaan CD-levyiltä.
     
     Gramex [Täydennetty 6.3.2014
     Kuntokeskuksen täytyy hoitaa tämä musiikin käyttölupa kuntoon, jos soittaa musiikkia klubillaan.
    
    Jos haluaa antaa ohjaajien soittaa musiikkia mistä tahansa tallentimesta, kannattaa klubin maksaa tämä Tallennuslisenssi. 

   Jos klubi ei ole maksanut tallenuslisenssiä, ohjaajan tulee hoitaa tämä Liikunnanohjaajalisenssi kuntoon, jos haluaa soittaa musiikkia mistä tahansa tallentimestaHuomaa, että lisenssi on henkilökohtainen. Työnantaja ei voi maksaa tätä lisenssiä.

Muut ehdot

  • Muita työnantajan määräämiä tehtäviä ei sinällään ole syytä pelätä. Vastuullinen työnantaja tuskin teettää muita kuin klubin toimintaan yleisesti liittyviä tehtäviä. Muista työnantajan määräämistä työtehtävistä maksettava korvaus kannattaa kuitenkin sopia työsopimuksessa. Suosittelen tuota alussa mainittua yleistä tuntipalkkaa.
  • Suosittelen kuntoklubin ryhmäliikuntavastaavaa tekemään ryhmäliikuntakalenterit viimeistään kaksi kuukautta ennen uuden kauden alkua. Vuosi on suurimmalla osalla klubeja jaettu kolmeen eri ryhmäliikunnan kalenterikauteen. Kevätkausi on tammikuun alusta toukokuun loppuun, kesäkausi on kesäkuun alusta elokuun loppuun ja syyskausi on syyskuun alusta joulukuun loppuun. Juhlapyhien ja arkipyhien aikaan ryhmäliikunnan kalenterissa saattaa olla muutoksia normaaliin aikatauluun. Ohjauksien määrät ja ajankohdat voivat muuttua kausien välillä. Ohjaajan ohjauksien määrä ja ajankohdat saattavat muuttua kausien vaihtuessa. Tämäkin on syytä mainita työsopimuksessa.
Ei tästä nyt ihan pikaopasta tullutkaan. Paljon asiaa ja huomioitavaa, mutta nämä kaikki on syytä selvittää ja sopia työsopimusta solmittaessa. Jos kaikki alalla toimivat noudattavat tämän kaltaista käytäntöä, ei työn tekemisen ehdoista juurikaan tarvitsisi keskustella. Jos tästä on jotain kysyttävää tai selvennettävää, vastaan kommenteissa mielelläni.

Kun olen seurannut sosiaalisessa mediassa käytyä keskustelua, täytyy todeta, että olettamus on monen pahan alku ja juuri. Työn tekemisen yleisistä ehdoista ei ole juurikaan tietoa ja se aiheuttaa monissa hämmennystä. Yksi syy on varmasti se, että alalla on paljon nuoria, jotka vasta tutustuvat työelämään. Jokaisen tulisi edes lukea läpi nämä työsuhdelait; työsopimuslaki, työaikalaki ja vuosilomalaki. Niistä löytyvät ratkaisut moniin ongelmiin.
Arvosta työntekijöitäsi, niin he arvostavat sinua.~ Maalaisjärki