lauantai 23. maaliskuuta 2013

Terve, morjens ja hei!

Ei, en ole vieläkään häipymässä takavasemmalle, enkä edes oikealle.

Tervehtiminen kuuluu hyviin tapoihin. Suomalaiselle tervehtiminen ei ole itsestään selvyys. Kuinka usein olet tervehtinyt tuntematonta? Entä sitä naapuria, jonka kohtaat jo kymmenettä kertaa naapurustossa? Tervehdys ei vain tule ja katse kääntyy pois toisesta ihmisestä.

Jäyhänä suomalaisena myönnän, että se tuntuu hyvältä, kun ihmiset tervehtivät toisiaan lenkkipolulla ja kuntosalilla. Ikävä kyllä, täytyy mennä merta edemmäs, jotta tuohon törmää. Yhdysvalloissa nautin suuresti siitä, että lenkillä vastaan tulevat tervehtivät poikkeuksetta. Ja kuntosalilla - kaikki tervehtivät toisiaan. Ollaan kuitenkin samassa veneessä. Ja se on kohteliasta huomioida toiset.

Anneli Ranta oli alkuviikosta pitämässä henkilökunnalleni koulutusta elekielestä. Käytiin läpi esimerkiksi juuri tuota tervehtimistä. Loistavaa esiintymiskoulutusta, jota on varmasti syytä jatkaa. Olen seurannut asiaa klubillamme ja haluan tervehtimiseen muutosta. Loppuviikosta puimme asiaa ketjun klubijohtajien kanssa kokoustaessamme. Viikon päätin vielä huippumyyjä Kaisa Liskin esitykseen, jossa kerrottiin kaupan alkavan tervehtimisestä. Asiakkaan tervehtiminen on ensimmäisiä asiakaspalvelutilanteen askelia. Jos pallo putoaa jo siinä, palloja saa haeskella koko päivän lattioilta.

Heitin klubimme Facebook-sivulle kysymyksen:
Mitäköhän se vaatisi, että me kaikki Töölön klubilla käyvät oppisimme tervehtimään toisiamme?
Aavistin, että kysymyksessä voisin astua miinaan. Aavistin oikein. Vastauksissa tuli esiin juuri ne asiat, jotka ajattelinkin. Toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään empiirisistä tutkimuksistani.
  1. Se on jonkun muun vika, että ei tervehditä.
  2. Osa kokee, että henkilökuntani tervehtii aina.
  3. Osa kokee, että henkilökuntani ei tervehdi juuri koskaan.
  4. Onko pakko, jos ei halua.
  5. En tervehdi muuallakaan.
Ensimmäinen kohta on suomalaisuutta. En tervehdi ainakaan ensimmäisenä. Voin vastata tervehdykseen, jos on ihan pakko. Kuinka moni ottaa melkein poikkeuksetta pitkät pois päältä, ennen vastaan tulevaa autoa? Vai kohtaatteko toisenne pitkät päällä taistellen? Sama kaikuu tervehtimisessä. Toisen osapuolen huomioiminen ei tule äidinmaidossa. Se täytyy opetella. Tai itse asiassa vanhempien kuuluu opettaa se lapsilleen.

Kohdat kaksi ja kolme ovat normaalia siinä mielessä, että ne jotka tervehtivät, saavat melkein poikkeuksetta vastatervehdyksen joka paikassa. Tervehdykseen on vaikea jättää vastaamatta. Kakkoskohdan ihmiset eivät edes kiinnitä asiaan huomiota, kuin käskystä. Heille tervehtiminen on niin arkipäivää. Omalla toiminnallaan voi vaikuttaa ympäristönsä toimintaan. Vaikka onkin anteeksiantamatonta, että asiakaspalvelutilanteissa henkilökunta ei tervehdi, tämä ero kokemusten välillä on erittäin mielenkiintoinen. Kokemuserot voivat johtua todella monesta asiasta, jopa täysin tiedostamattomista käyttäytymismalleista, puolin ja toisin.

Kohdat neljä ja viisi ovat paljolti samaa asiaa keskenään. Muistatte varmaan kaikki tämän kuvan, jossa suomalaiset seisovat bussipysäkillä. Hyvin toden näköistä, että samat ihmiset ovat seisseet samaan aikaan tuolla pysäkillä jo vuosia, ottamatta mitään kontaktia toisiinsa. Ei edes pientä pään nyökkäystä pysäkille saavuttaessa.

Onko kuntokeskus verrattavissa bussipysäkkiin tai keskustelussammekin mainittuun sporaan? Suurin osa asiakkaistamme käy aina samaan aikaan, samoilla tunneilla, samojen ihmisten seurassa, siinä samassa hikisessä veneessä. Voisiko ajatella, että ainakin tutut kasvot omaavat henkilöt tulisi huomioitua? Siitähän se lähtee. Sen jälkeen voi alkaa tervehtimään tuntemattomiakin. Ei se ole pois mistään. Annat sillä itsestäsi miellyttävän kuvan.

Kuten aavistinkin, kukaan ei varsinaisesti vastannut kysymykseen. Oma vastaukseni olisi ollut se, että alan tervehtimään kaikkia ja katson, mitä siitä seuraa. Olen itse se muutos, jonka haluan tapahtuvan.

Tervehtiminen nostetaan nyt esille klubissamme. Toivottavasti siitä seuraa hyvää ja pystymme piristämään asiakkaidemme päivää tuollakin tavalla. Sano vastaantulijalle hei, siitä hetkestä eteenpäin, kun astut portaita alas Töölön klubille. Muista, sen ensimmäinen terve, morjens tai hei, voi olla isonkin asian alku.

You had me from hello