Olen nyt muutaman viikon ollut käytännössä ilman kalenterimerkintöjä. En ole kuitenkaan tehnyt esimerkiksi kotona vielä yhtään niitä hommia, joita ajattelin tehdä. Ehtiihän ne huomennakin - jättää tekemättä. Noinhan sitä ajattelee, kun ei ole deadlineä, aikatauluja, menoja, vastuuta...
Aika vain kuluu touhutessa kaikkea kivaa. Nauttimalla hetkistä. Vaikka kyllä myönnän sen nauttimisen olevan ajoittain haasteellista, kun on tottunut tekemään, ja paljon, ja koko ajan. Olen jo aiemminkin huomannut itsessäni sellaisen piirteen, että mitä suurempi haaste ja mitä kovempi kiire, sitä enemmän saan aikaiseksi. Nyt ei ole haasteita eikä mikään kiirekään, niin kyllä se näkyy suorituksessa.
Ehkä pitäisi sittenkin vain olla tyytyväinen ja pyrkiä nauttimaan vapaudesta. Ehkä sitä voisi hyvinkin ladata akkuja ilman haasteita hetken. Ei kai siinä mitään pahaa ole, vaikka se tuntuukin siltä? Ehkä minä aloitan nyt sen nauttimisen. Kesäkin tuli. Kohta voi hyvällä omatunnolla maata päivät aurinkotuolissa jotain kirjaa lukien, napsien D-vitamiinia auringon säteistä.
Hemmetti, minähän voin hyvin! Kun työt kaatuvat päälle, sitä kaipaa vapaata. Kun ne eivät kaadu, kaipaa sitä. Olemme me tyhmiä otuksia me ihmiset.
Elämme vain murto-osan elämästämme.
~ Henry David Thoreau
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti