perjantai 18. marraskuuta 2011

Sairaallakin ihmisellä on oikeus liikkua

Olen aikonut tarttua tähän aiheeseen ennenkin. Ihmiset sairastavat monenmoisia sairauksia. Osa on fyysisiä, osa psyykkisiä, jotkut jopa molempia tai toisen niistä aiheuttamia. Mutta milloin sairaalta ihmiseltä voidaan evätä liikkuminen, yksikseen, ryhmässä, piilossa, näkyvillä, kuntokeskuksessa, kotona, metsässä? Ja kenellä on oikeus tai velvollisuus tehdä päätös kuntoilun eväämisestä, jos kyseessä on oikeustoimikelpoinen ja täysi-ikäinen kansalainen? Tai kenellä on edes oikeus puuttua siihen mitenkään?

Sain nyt vihdoinkin kimmokkeen kirjoittaa tämän tekstin Facebookista, jossa minulta pyydettiin kantaa anoreksiaa sairastavan ihmisen kuntoiluun kuntokeskuksessa. Aiemmat kommentoijat kun pitivät sitä jopa keskukselta edesvastuuttomana. Huutelivat vastuun perään, jos asiakas vaikka saa sydänkohtauksen kuntoillessaan. Porttikieltoja vaadittiin. Joku epäili olevan olemassa kirjoittamaton vastuu. (Ei ole, tietenkään.) Vaadittiin lääkärintodistusta, että kuntoilu ei huononna asiakkaan terveyttä. (Pitäisikö aina vaatia kaikilta, vai kuka päättää, milloin pitää pyytää? Ai niin, silloin kun näyttää pahalta.)

Laura kertoi oman treeninkin menevän tasan pilalle anorektikon seurassa. Mutta toisen parasta ja terveyttä kuitenkin Laurakin ajattelee, ei sitä omaa treeniä ja mielenrauhaansa. Eihän?

Toinen toi esille muiden asiakkaiden ymmärtävän, että anorektikko käännytetään kuntokeskuksen ovelta. Mitä se edes kuuluu niille muille asiakkaille? Ai niin, ei se kuulukaan, se näkyy.

Vastasin edellisille komentoijille ensin näin, kysymyksellä:

Mitä luulette, kumpi on oikeasti suuremmassa terveysriskissä, ylipainoinen vaiko alipainoinen, kuntoillessaan kuntokeskuksessa tai missä tahansa muualla.
Huomaan, että lähestytte asiaa ainoastaan esteettisestä näkökulmasta, ette lainkaan terveyden tai sairauden hoidon näkökulmasta.
Keventäjistä tuttu Terveystalon ravitsemusterapeutti Anette Palssa halusi myös laittaa lusikkansa tähän rasvattomaan ja lihattomaan luusoppaan kommentoimalla näin:

Samin kysymykseen on helppo vastata: anorektikko tai vaikeasti alipainoinen on ehdottomasti suuremmassa välittömässä terveysvaarassa kuin ylipainoinen. Itse kun tapaan anorektikon salilla tai missä tahansa kyse ei todellakaan ole esteettisestä ongelmasta vaan huoleni kohdistuu todella tämän ihmisen terveyteen ja valitettavasti sydänpysähdyksen vaara on todellinen.
No niinhän se pysähdysvaara on sillä selvästi ylipainoisellakin. Paljonko BMI:n pitää olla, että sitä voi verrata anorektikkoon? Mikä on se toinen ääripää? BMI 30 ei ole nykyään vielä mitään, edes kuntokeskusten asiakkaissa. Anette kuitenkin jatkaa, kun pyysin lääketieteellisiä tai muita perusteita väittelleen, että

Ylipainosta tulee suurempi riski vasta kun BMI on yli 30
Niin juuri. Mitä jos se BMI on 40 tai enemmän, kuntokeskuksessa treenaavalla? Väitän välittömän kuolemanriskin olevan näillä anorektikkoa korkeampi tai vähintään yhtä suuri, joten miksi heistä ei kanneta huolta ja ihmetellä sitä pukuhuoneessa tai henkilökunnalle tai Facebookissa? Alla olevasta kuvasta näette, että BMI 40:kään ei ole nykyään tavatonta, edes kuntokeskuksessa.



Maikkarilla oli keväällä juttu aiheeseen liittyvästä haastattelukierroksesta. Eri keskusten edustajat kertoivat siinä näkemyksiään ja toimintatapoja. Hyvä juttu. Muut asiakkaat eivät vain useinkaan tajua, että kuntoilu on saatettu jopa sopia hoitavan lääkärin kanssa. Sitä ei välttämättä tiedä edes koko keskuksen henkilökunta. Ei heidän kuulukaan tietää ihmisten henkilökohtaisista sairauksista ja niiden hoidosta. Ei kuntokeskus voi sitä kommentoida kuin olennaisesti prosessiin liittyville. Ei se muulla tavalla sairaskaan halua, että hänen sairautensa on yleistä riistaa. Edes se ylipainoinen, vaikka hänelläkin olisi selvästi ongelmia painonsa kanssa.

Minä ja sitä myöden edustamani kuntokeskus voi palvella myös sairaita ihmisiä. Me palvelemme heitä varsinkin silloin, kun meistä lienee edes pientäkin apua asiakkaan sairauden tai muiden ongelmiensa hoidossa. Näen, että meillä on jopa vastuu toimia juuri niin. Me olemme olemassa siksi, että ihmiset voisivat paremmin. Anorektikollekin pitää tarjota mahdollisuus voida paremmin ja me voimme hyvinkin auttaa siinä ja vielä valvotusti. Oli sitten kyse ryhmäliikunta- tai Omaohjaajasta, heidän on aika helppo rekisteröidä muutokset, johon suuntaan esimerkiksi anorektinen asiakas on menossa ja näin ollen kuntoilu lienee tuolta osin turvallisempaa kuin siellä metsässä yksinään temppuillessa.


Olennaista puuttumisessa on se, miten se tehdään ja oikeasti miksi. Tehdäänkö se kieltämällä kuntoilu ehdottomasti vai pyritäänkö sitä ohjaamaan oikeampaan suuntaan. Kirsi Alm-Siiran esimerkissä, tuossa Maikkarin jutussa, asiakas mahdollisesti pelästytettiin ja häädettiin keskuksesta, mahdollisesti kohtalokkain seurauksin. Olisiko toisella tavalla lähestymällä pystytty vaikuttamaan kyseisen anorektikon tilaan? Kukaan ei tiedä, kun ei saada vaihtoehtoista kokemusta. Tuota esimerkkiä voi kuitenkin tarkastella monesta näkökulmasta.

Näkemykseni mukaan keskukset, jotka ehdoitta sulkevat esimerkiksi anorektikot ulos keskuksestaan, tekevät sen ainoastaan omaa etuaan ajatellen. He ajattelevat ainoastaan sitä asiakaspalautevirtaa, jonka tällainen ihminen aiheuttaa. He eivät todellakaan tee sitä kyseisen henkilön terveyden vuoksi. Heitä ei kiinnosta se lainkaan, koska ajavat henkilön kuntoilemaan muualle. Eivät varmasti soita koskaan perään ja kysy, miten henkilö voi. Jos he tekisivät sen, he voisivat perustella välittävänsä kyseisen henkilön terveydestä. Alm-Siiran esimerkki on hyvä esimerkki tästä. Ikävä kyllä, pinnallisuus on se, joka vaikuttaa. Anoreksiaa sairastava henkilö ei vain sovi tuollaisen keskuksen asiakasprofiiliin. Kylmä totuus.

Mielestäni on vastuullisempaa ottaa anorektinen henkilö asiakkaaksi ja yrittää sitä kautta vaikuttaa asiakkaan tapaan suhtautua itseensä ja kuntoiluun. Vaikuttaminen ja auttaminen eivät ole tässä suhteessa lainkaan erilaista kuin selvästi ylipainoisen henkilön kanssa touhutessa. Metodit ja toimet ovat hyvinkin samanlaiset, vaikka voivat osaltaan olla myös käänteisiä. Henkilökunnassamme on kuitenkin terveitä esimerkkejä hyväkuntoisuudesta ja hyvinvoinnista, joten miksei anorektikon paranemisprosessi voisi alkaa hyvin kuntosalilta, tai ryhmäliikunnasta, tai Omaohjaajan konsultaatiosta ja kaikista niistä juttutuokioista, joita asiakas kokee keskuksessa. Voisiko samaan aikaan harjoitteleva ottaa tähän henkilöön kontaktin, silmien pyörittelynsä ja henkilökunnalle ihmettelynsä sijaan? Silloin hänkin osottaisi olevan oikeasti kiinnostunut lähimmäisestään, eikä vain siitä, miltä anorektikko näyttää hänen silmissään.

Jos anoreksiaa sairastava suljetaan ulos kuntokeskuksesta terveysriskin vuoksi, vaikka sen uhkaavan sydänkohtauksen vuoksi, eikö meidän tulisi silloin sulkea pois myös ne vahvasti ylipainoiset, sydänvikaiset, verenpainetautiset ja kaikki muutkin terveysriskin omaavat kuntoilijat? Epileptikot? Sädehoidossa olevat? Pitäisikö lista näistä olla keskuksen ulko-ovessa?

Mikseivät nämä anorektikkoja ihmettelevät asiakkaat ole koskaan jättäneet yhtään palautetta esimerkiksi sairaalloisesti ylipainoisen ihmisen kuntoilusta? Terveysriski on kuitenkin ihan vastaava, ellei jopa pahempi, koska selkeästi ylipainoinen on yleensä ylipainonsa lisäksi monioireinen. Tai palautetta niistä kuntoilufriikeistä, jotka selvästi kuntoilevat terveysvaikutuksen äärirajoilla tai niiden yli, mutta eivät ole liian laihoja katsoa? Miksi palaute annetaan ainoastaan anorektikosta? Ai niin, tiedän vastauksen. Anorektista ihmistä ei ole kiva katsella. Pois silmistä, pois mielestä -prinsiippi toimii tuossa.

[Aiheeseen liittyen: Miehet kuntoonDoping kuntourheilussa / Ternimaito toimii]

BTW Milloin treenaa liikaa? Mikä on se viikoittainen tai päivittäinen tuntimäärä, jolloin treenaaminen on sairasta tai terveysriski. Onko se sitä silloin, kun se tekee unettomaksi, nostaa leposykettä, aiheuttaa päänsärkyä, aiheuttaa ruokahaluttomuutta, aiheuttaa motivaation laskua, aiheuttaa suorituskyvyn laskua, aiheuttaa nivel- ja muita kipuja? Milloin tähän pitää jonkun ulkopuolisen puuttua? Jokainen kuntokeskuksen työntekijä ja asiakaskin on törmännyt näihin friikkeihin anorektikkoja enemmän, mutta puututaanko niihin? Ja pitäisikö edes puuttua? Sinunkin salillasi on niitä, jotka luuhaavat kaikki illan ryhmäliikuntatunnit läpi ja käyvät sen jälkeen vielä salilla ja juoksevat kotiin tekemään vatsalihaksia. Huolestuttaako heidän terveytensä sinua?


perjantai 11. marraskuuta 2011

Kesti 40 vuotta tulla näin hyväksi

Neljäskymmenes elinvuoteni on ollut yksi parhaista. Mahdollisesti monessa mielessä paras. Ainakin tämä vuosi on ollut muutoksia täynnä. Hyviä sellaisia, joista ei ole mitään paluuta entiseen. Voin paremmin kuin ehkä koskaan, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Elämä on varsin kivaa. Elämä antaa koko ajan niin paljon. Yllätyksiäkin.

Mitä minä olen oppinut 40 vuodessa? Olen hiljalleen vuoden aikana keränyt tähän tekstiin 40 asiaa, jotka on mielestäni syytä painaa mieleen. Tai ainakin minä olen painanut.
  1. Perusta koti juuri sen oikean henkilön kanssa. Älä tyydy kompromisseihin. Pelkästään tämä päätös määrittelee 90 % onnestasi tai kurjuudestasi.
  2. Tee itsestäsi positiivisin ja innostavin henkilö, jonka tunnet. Se palkitsee varmasti.Vältä negatiivisia tunteita ja negatiivisia ihmisiä. Jokainen tapahtuma on neutraali. Me itse määrittelemme, onko se positiivinen vai negatiivinen.
  3. Anna muille itsestäsi enemmän, mitä odottavat, mutta älä tee sitä oman onnesi kustannuksella. Älä lupaa enempää, kuin pystyt toimittamaan. Älä tuota pettymyksiä liian isoilla puheilla. Ole sanojesi mittainen ja puhu suoraan.
  4. Palkkaa kaikkiin työtehtäviin sellainen henkilö, joka on sinua parempi siinä tehtävässä. Yrityksesi hyötyy siitä kaikkein eniten. Ja sinä mukana, kun ei tarvitse tehdä työtä tekijän perässä.
  5. Sitoudu jatkuvaan itsesi ja ympäristösi kehittämiseen. Älä tyydy arkeen. Älä näivety. Elä ja kehity. Uudistu. Pidä minilomia.
  6. Laita aina ehjät ja puhtaat alusvaatteet. Et koskaan tiedä, mihin päivän aikana joudut ja alusvaatteiden häpeäminen syö ihmistä.
  7. Pidä erityisen hyvää huolta läheisistäsi. Oikeasti kovassa paikassa vain he ovat jäljellä. Tarvitset heitä juuri silloin eniten. Et halua silloin olla yksin. Perhe tulee aina ensin. Aina.
  8. Säästä jokaisesta palkastasi edes vähän. Tämä ei tarkoita tilin saldon jatkuvaa kasvattamista, vaan säästöjä pitää myös käyttää sopivissa tilanteissa. Säästäminen kuitenkin palkitsee. Pienellä ylimääräisellä voit joskus ostaa sen jonkin pienen ylimääräisen, jota haluat.
  9. Ole oma-aloitteinen. Älä odota, että joku muu tekee kaiken puolestasi. Tee se, mitä olet luvannut ja tee se sovitusti.
  10. Jos aina teet, mitä olet tehnyt tähänkin asti, saat aina sitä mitä olet tähänkin asti saanut. Muuta toimintaasi, jos haluat eri lopputuloksen.
  11. Luota vaistoihisi. Opettele ymmärtämään niitä. Ne ovat huomattavasti useammin oikeassa kuin väärässä. Voit kahlata koko elämäsi läpi vaistoillasi, jos vain opettelet kuuntelemaan niitä. Luota aina - siis aina - ensivaikutelmaan.
  12. Älä tee mitään, mistä äitisi ei voisi olla ylpeä. Tai jos teet, huolehdi siitä, että äitisi ei saa tietää.
  13. Kohtele kaikkia niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Tosin ääliöitä voi kohdella miten tahansa. Jos loukkaat jotakuta, tee se aina tarkoituksella.
  14. Tee päätöksiä. Myös vääriä. Pääasia, että teet päätöksiä. Päätökset voi aina muuttaa. Tosin joskus kannattaa nukkua yön yli.
  15. Ota vastuu omista tekemisistä. Älä syytä muita tai hae syytä muista. Älä ole poispilattu marisija.
  16. Ole rohkea ja jopa röyhkeä. Kadut varmasti enemmän tekoja, joita et tehnyt, kuin tekoja, joita teit. Uskalla heittäytyä elämälle.
  17. Ole lojaali ja rehellinen, varsinkin itsellesi. Huijaamalla et huijaa oikeasti kuin itseäsi. Huijauksesi paljastuu aina. Aina - jossakin vaiheessa.
  18. Älä pyydä tai odota alennuksia kavereiltasi. Maksa kavereillesi aina listahinta tai se mitä pyydetään. Haluathan heidän menestyvän?
  19. Jos teet jotain, tee se kunnolla. Hosumalla ei tule kuin sutta ja sekundaa ja niitä - kyllä te tiedätte - kakaroita.
  20. Tee asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Älä tingi tästä, ainakaan muiden hyväksi.
  21. Ole oma itsesi. Älä ole kopio. Ole rohkeasti erilainen. Älä taivu toisten tahtoon. Ole aito. Filmaaminen paljastuu varmasti, ennemmin tai myöhemmin. "Vain harva pystyy tyynesti ilmaisemaan lähiympäristön ennakkoasenteista poikkeavan mielipiteen. Moni ei pysty lainkaan muodostamaan eriävää mielipidettä." ~Einstein.
  22. Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla on. Aina on joku, jolla on asiat huonommin, tai paremmin. Aina. Ole onnellinen.
  23. Sen saat, mitä haluat. Jos haluat jotain riittävän paljon, saat sen. Riittävän paljon on taas suhteellinen käsite. Mutta kaiken sen, mitä haluat tarpeeksi, voit saada. Ymmärrätkö? Jos pystyt unelmoimaan sen, pystyt myös saavuttamaan sen.
  24. Pitää varoa, mitä toivoo, koska se voi toteutua. Ihan oikeasti voi, ja toteutuukin.Ole valmiina toiveisiisi.
  25. Paska osuu väistämättä joskus tuulettimeen. Olennaista on, kuinka reagoit siihen. Kuuntele, kuinka Rocky puhuu asiaa.
  26. Elämä ei ole aina reilua, mutta se on silti vaihtoehtoaan mukavampi. Luulisin. Elämä on kovaa, hanki kypärä.
  27. Hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, jossa tunnet olosi hyväksi. Varo hengareita, hännystelijöitä ja hyötyjiä. Kaverit kertovat, kuka olet.
  28. 20 % elämäsi asioista määräävät 80 % siitä. Löydä ne tärkeät 20 % ja keskity niihin. Se 80 % seuraa joka tapauksessa mukana.
  29. Tee virheitä ja myönnä ne. Älä pelkää virheitä. Ne ovat tie onnistumiseen. Mieti, kuinka hyvä haluat olla.
  30. Sano mitä tarkoitat ja tee, kuten olet sanonut tekeväsi. Älä selitä. Kiirekin on vain tekosyy.
  31. Älä tee varasuunnitelmia. Jos sinulla on aina varasuunnitelma valmiina, olet valmistautunut siihen, että ensimmäinen suunnitelma ei toteudu. Todennäköisyys varasuunnitelman toteutumiseen on tällöin korkeampi. Tee siis vain yksi suunnitelma ja sopeudu lopputulokseen. Ilman turvaverkkoa toimit varmemmin.
  32. Sinulla on aina oikeus muuttaa mielipidettäsi, mistä tahansa, milloin tahansa. Aina. Ajattele kuin Einstein ja riko sääntöjä.
  33. Katso ihmisiä silmiin. Silmät kertovat kaiken toisesta. Tarkkaile niiden ihmisten silmiä, joiden ajatuksiin ja tunnetiloihin haluat sisään.
  34. Tee rauha menneisyytesi kanssa, jotta se ei pilaa nykyhetkeä. Luurangot kannattaa putsata kaapista. Tämän hetken voi helposti pilata murehtimalla mennyttä tai tulevaa.
  35. Mitä muut ajattelevat sinusta, ei kuulu sinulle. Se on niiden asia ja niiden ongelma, ei sinun. Ei ole.
  36. Usko ihmeisiin. Niitä oikeasti tapahtuu.
  37. Oikea rakkaus on olemassa. Se oikea ihminen on olemassa. Se puolikas, joka tekee sinusta kokonaisen. Se on olemassa.
  38. Paras on vielä tulematta.
  39. Lapsillasi on vain yksi lapsuus. Tee siitä hyvä ja positiivisesti ikimuistoinen. Täytä lapsuus rakkaudella.
  40. Maailmassa on monta asiaa, joita et voi muuttaa. Yhtä asiaa voit muuttaa aina ja se on oma asenteesi. (Juuso on viisas mies.)
Näitä on tähän vuoden mittaan kerääntynyt. Joku lainattu jostakin, joku taas omia aivoituksia jostakin tietystä hetkestä. Joku on saattanut tehdä tilaa toiselle, toinen on taas vaihtanut paikkaa. Joku hakeutunut tietyn numeron kohdalle. Jokainen kohta on kuitenkin tuossa syystä, joka voi olla - ja ehkä onkin - hyvinkin henkilökohtainen. Joku saattaa löytää niistä itsensä. Kiitos teille, jotka olette osuneet polulleni. Olette tehneet siitä arvokkaan matkan.

Olen nyt 40, juuri tällä kellonlyömällä. Onnittelut itselleni. En erityisemmin juhli merkkipäivääni, enkä odota tai halua onnitteluja. Onnitelkaa jostakin muusta. Ikä ei ole saavutus. Tämän saavuttavat kaikki samanikäiset ja vanhemmat yksilöt. Teot ja puheet ovat saavutuksia. Onnitelkaa niistä, jos on aihetta. Onnittelujen sijaan tehkää tänään joku läheinen onnelliseksi. Yllättäkää hänet vaikka vain hienon päivämäärän, 11.11.11, vuoksi. Nyt on yhdestoista hetki kertoa jollekin läheiselle, kuinka tärkeä hän on sinulle. Tai kehu jotain tyystin tuntematonta. Se on paras lahja kenelle tahansa.

39 oli varmaan ensimmäinen ikävuosi, jonka muistin, kun joku kysyi ikääni. Aina ennen jouduin oikeasti laskemaan sen. En tosiaankaan ole koskaan pitänyt numeroista tässä kohtaa. Ihminen on juuri niin nuori, kuin kokee olevansa. En ole ajatellut kasvaa koskaan aikuiseksi. Vastuulliseksi, mutta en aikuiseksi. Minussa tulee varmasti aina elämään se pikkupoika, joka innostuu kaikesta aina koko sydämestään. Älkää antako minun aikuistua ja arkistua. Tai älkää ainakaan odottako sitä. Tulette pettymään, jos odotatte sitä. Eletään yhdessä kaunis tulevaisuus, joohan?

[Aiheeseen liittyen: Vanhenemisen kauhu / Elämä pelissä / Pitkää ikää tarjolla]

BTW Heittäydyin elämälle viikko sitten. Muistan vielä runsas kuukausi sitten kovaan ääneen kertoneeni, kuinka en ikinä hyppäisi benjihyppyä tai muuta vastaavaa, jossa huvin vuoksi, ehdoin tahdoin laittaa elämänsä jonkun kumiköyden varaan. Kerroin arvostavani elämää liian paljon, tehdäkseni jotain sellaista. Sitten sain viime viikolla puhelun, jossa kysyttiin halukkuutta hypätä Turkuhallin katonrajasta keinuköysillä alas. Mietin arviolta 2,7 sekuntia ja vastasin kyllä. En tiedä miksi. Minulla on aivan järjetön korkeanpaikankammo ja nyt lupauduin kiipeämään sinne hallin katonrajaan ja heittäytymään sieltä vielä alas. Ehkä halusin kokeilla, näenkö 40-vuotispäiväni. En ole eläissäni pelännyt niin paljon kuin siellä katonrajassa. En edes tajua, miksi en perunut hyppyä. Onneksi en perunut. Se näytti tältä:



Ja tuntui uskomattoman hyvältä. Se avasi paljon ajatuksia elämästäni ja elämäni haluista. Muutokset tulevat jatkumaan elämässäni. Hyvinvointi on nyt etusijalla joka asiassa.


Musiikki on iso osa elämääni. Tämä on elämälleni ja sen ihmisille. Kiitos, että olette olemassa:

tiistai 1. marraskuuta 2011

Kykenemättömyys on muotia

Pyydän aluksi anteeksi, jos joku on jo odotellut kärsimättömänä uusia tekstejä. Olen hieman laiminlyönyt teitä ja muutenkin sosiaalisen median työkaluja viimeaikoina. Olen saanut sen verran enemmän kiksejä oikeasta elämästä, jossa voin varsin hyvin tällä hetkellä. En ole voinut näin hyvin sitten - no en tiedä edes koska. Tuosta ehkä lisääkin jossain vaiheessa.

Aamusettiin ehdin kuitenkin taas viimeviikolla kirjailemaan ja tiedän jo, mitä siellä Alakoukussa lukee seuraavaksikin. Nyt kirjoitettiin näin:
Meistä jokainen tuntee kykenemättömiä ja epäpäteviä henkilöitä. Heidän kanssaan on kurja tehdä työtä. Heiltä saa huonoa palvelua. He ovat yksinkertaisesti väärässä paikassa, väärään aikaan. Mutta mistä tunnistaa erityisen epäpätevän ja kykenemättömän henkilön?
Kykenemättömät henkilöt ajattelevat, sanovat ja tekevät negatiivisia asioita. He näkevät jokaisessa mahdollisuudessa ongelmia. He sanovat ei, ennen kuin ajattelevat. He ovat aina kaikkea vastaan. Kaikki ovat heitä vastaan. He näkevät vain ongelmia, ei ratkaisuja. He valittavat, mutta eivät tee asioilleen mitään. He eivät koskaan tule ulos omalta mukavuusalueeltaan. 
He toimivat ennen kuin ajattelevat. He tekevät heräteostoksia. Ja sitten he katuvat ostostaan. Tai tekemisiään. He kuluttavat kaikki resurssinsa aina loppuun. He elävät velaksi. He eivät ajattele tulevaa. He eivät ajattele seurauksia. He puhuvat enemmän kuin kuuntelevat. He nostavat kaikissa keskusteluissa itsensä jalustalle. He ovat mielestään parhaita kaikessa. He eivät ota neuvoja vastaan. He ovat aina oikeassa. 
He luovuttavat helposti. Menestyvä ihminen näkee haasteet tienä menestykseen, mutta kykenemätön henkilö näkee jokaisessa haasteessa syyn luovuttaa. He innostuvat aluksi, mutta into katoaa kokonaan ensimmäisessä kurvissa ja he alkavat hakemaan uutta innostuksen kohdetta. Kykenemättömästä henkilöstä ei vain ole toteuttamaan unelmiaan. Kärsivällisyys ei riitä. 
He vetävät muita tasolleen. Negatiivisuus on tarttuvaa. Kykenemätön henkilö on kateellinen menestyjiä kohtaan. Työn tekemisen sijaan he levittävät huhuja ja kertovat valheita menestyjistä. He tuhlaavat aikaa. He eivät tiedä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. He keskittyvät ruokataukoihin, juhliin, televisioon tai jopa maalin kuivumisen katseluun mieluummin kuin oman elämänsä parantamiseen. He valitsevat aina sen helpoimman mahdollisen tien, jolla ei ole lainkaan palkintoja. He haluavat niitä palkintoja, mutta kaiken pitää tulla ilmaiseksi ja vaivatta. He kokevat sen etuoikeudekseen, pelkästään siksi, että ovat olemassa. 
Kykenemättömyys on muuttunut hyväksytyksi. Kykenemättömyydestä on tullut jo muotia. Ehkä me kaikki olemme kykenemättömiä, ainakin vähän - tai ainakin joskus. Tosin, menestyneet ihmiset melkein poikkeuksetta toimivat aina juuri päinvastoin, kuin edellä esitin. Mitä sinä voisit tehdä tuosta listasta eri tavalla tänään? Kun alat viivaamaan käytöstavoistasi edellä mainittuja toimintoja pois, uskallan luvata sinulle paremman elämän.
Onneksi meillä kaikilla on mahdollisuus valita ympäristössämme pyörivät ihmiset. Olen huomannut selvästi hakeutuvani nykyään entistä positiivisempien ihmisten reviireille ja kaikenlainen negatiivisuus ja vastaan hangoittelu on alkanut työntämään luotaan. Ehkä hyvä niin.

[Aiheeseen liittyen: Olen onnellinenValitetaan valittamisesta / Poispilatut ]

BTW Moni lukija on varmasti kuullut Salaisuudesta ja Voimasta. Aivan mahtavia asioita. Jos et ole kuullut niistä, ota selvää ja aloita sinäkin todellinen muutos.