keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Todelliset johtajat

Jääkiekkoyhteisö koki tänään järjettömän menetyksen, kun Jaroslavl Lokomotiven kone tippui kesken nousukiidon, vieden koko joukkueen mukanaan taivaalliseen kaukaloon. Järkyttävä uutinen, vaikka en menettänytkään yhtään läheistä. En edes varsinaista tuttua, vaikka olenkin tainnut jonkun kanssa viettää iltaakin.



Järjettömyydestä huolimatta en voi olla taas ihmettelemättä sitä närkästymisen määrää, jota joku kokee kivuliaista päätöksistä, joita tämän tapahtuman johdosta joudutaan tekemään. On helppo närkästyä, kun ei itse tarvitse tehdä niitä päätöksiä.

Todelliset Johtajat joutuvat astumaan esiin kaiken surun ja järkyttävyyden keskeltä. KHL:n presidentti, Alexander Medvedev joutui tekemään päätöksen pelien jatkumisesta. Päätöksen mukaan pelit jatkuvat heti huomenna. Päätös on aivan oikea. Se on todellisen johtajan päätös.

Medvedev teki tuon päätöksen, vaikka kaikella varmuudella tiesi monen närkästyvän siitä. Hän joutuu kuitenkin katsomaan isompaa kuvaa, kuin yhdenkään närkästyjän. Ei häntä tuossa kohtaa kiinnosta, mitä joku pää-, kesä- tai tyhjäntoimittaja ajattelee päätöksestä. Ei häntä tuossa kohtaa kiinnosta, mitä uhrien lesket, lapset, läheiset tai muut kylänmiehet ajattelevat ottelujen jatkamisesta. Ei, vaikka hänkin menetti katastrofissa varmasti hyviä tuttuja. Hänellä on liiga johdettavana ja hän joutuu tekemään surutyönsä muun kuin johtamansa liigan kustannuksella. Hänen työtään on tehdä liigan kannalta se kaikkein parhain päätös - omasta mielestään se paras päätös.

Sama koskee Lokomotivin omistajia ja johtajia. He menettivät koko joukkueensa, mutta siitä huolimatta he joutuvat tekemään nopeasti isoja päätöksiä. Vaikka kuolleiden haamut tulevat varmasti uniin, he tekevät tärkeät päätökset mahdollisimman nopeasti. Heillä on nyt firma ilman työntekijöitä, mutta lukuisia firmaan liittyviä vastuita hoidettavanaan. Vastuita, joiden hoidosta ovat muutkin kiinnostuneita. Vastuutonta olisi olla ajattelematta firman tulevaisuutta, kaiken järkytyksen keskellä. Todelliset Johtajat pystyvät tekemään nuo kipeätkin päätökset katastrofien keskellä, välittämättä kaikista niistä närkästyjistä, joista ei koskaan olisi tekemään samoja päätöksiä.

Näillä näkymin aurinko nousee huomennakin. KHL:ssä se tuonee mukanaan uudenlaisia haasteita ja lisää tukun uusia, erittäin vaikeita päätöksiä. Todelliset Johtajat tekevät nekin. Ja joku närkästyy. Arjen jatkaminen ei kuitenkaan ole kenekään surusta tai empatiasta pois. Päätösten tekeminen ei mittaa empatian tai surun määrää mitenkään.

[Aiheeseen liittyen: Nukutaan yön yliTehdään oikeita asioita]

BTW Olemme lähellä erityisen suuren katastrofin merkkipäivää. Myös tuolloin nousi esiin todellisia johtajia. He saattoivat menettää lähestulkoon kaikki työntekijänsä tai työkaverinsa, jopa perhetuttunsa, mutta siitä huolimatta heidän täytyi pitää pyörät pyörimässä. Maailma ei pysähdy, vaikka se voi siltä tuntua. Todellinen johtaja ei jää nurkkaan kyhjöttämään ja valittamaan, vaan hän nousee esiin. Kunnioitan tuollaisia ihmisiä erittäin paljon.

Ei kommentteja: