tiistai 28. kesäkuuta 2011

Kasiseiska on auki

Avasimme verkkokauppamme eilen, maanantaina 27.6.2011. Olen jo vuosia suunnitellut verkkokaupan avaamista yrityksellemme. Nyt siihen tuli sysäys, kun bongasin Rebel Spirit -vaatemerkin maailmalta. Meidän täytyi perustaa kauppapaikka kyseisille vaatteille. Nyt on jo muitakin koukkuja vedessä maahantuonnin suhteen. Mielenkiintoisia juttuja etsimessä.

Verkkokaupan nimi tuli taas kerran päätettyä vessassa. Täysistunto on yksi parhaita ajatuspaikkoja, kun siellä istuu Aku Ankka kädessä. Aivot selvästi lepäävät tuolloin, koska mieleen pulpahtaa usein erinomaisia ideoita. Tai ainakin uusia ideoita. Osan on tosin saanut vetää heti alas muun tuotoksen mukana.

Verkkokaupan nimeksi tuli Kasiseiska. Sen osoite on www.87.fi. Meillä oli jo aikaisemmin domain www.1987.fi, joka juontaa juurensa M&M Kuntotalon perustamisvuoteen. Siitä lyhennettynä aivoni toinen puolisko päätyi Kasiseiskaan, jonka toinen puoli hyväksyi. Se oli siinä. Ei suunniteltuja ajatusriihiä. Ei äänestyksiä. Despoottimaisesti tein päätöksen sillä hetkellä. Maailmassa tuhlataan ihan likaa aikaa turhanpäiväiseen pohtimiseen.

Sloganista voisimme pitää kilpailun. Kovakuntoisin verkkokauppa on ollut yksi ehdotus. Mitä sinä ehdottaisit?

Kaupan rakentaminen ei ole ollut lainkaan niin yksinkertainen juttu kuin ajattelin. Tai rakentaminen sinänsä oli helppoa, mutta aikaa vievää, kun päätimme rakentaa sen käytännössä alusta asti. Tähän päätökseen ajauduin, kun totesin valmiista pohjista puuttuvan paljon ominaisuuksia, jotka halusin verkkokauppaamme. Tämä oli hyvä päätös.

Eniten aikaa on vienyt tuotteiden syöttäminen. Osa käännöksistäkin on vielä kesken, mutta päätimme avata silti kaupan. Meillä on järjetön määrä tuotteita varastossa. Totesin sen nyt konkreettisesti, kun olen syöttänyt niitä järjestelmään. Kun kaupasta pyrkii vielä tekemään mahdollisimman hakukoneystävällisen, tuotteiden syöttäminen on aikamoista näpertelyä.

Olen koko projektin ajan kironut, että miksi emme ole rakentaneet tätä aikaisemmin. Meillä on varastot täynnä tuotteita, joita olisimme voineet myydä verkossa jo vuosikausia. Käymme muutenkin postissa lähes päivittäin, joten tuotetoimitukset eivät juurikaan lisää sitäkään kuormaa. Jos joudumme palkaamaan verkkokaupan hoitamiseen lisää päivystävää väkeä, siitä hyötynee myös nykyiset kuntokeskuksemme asiakkaat. Tässä ei voi paljon muuta kuin voittaa.

Halusin verkkokauppaan ansaintalogiikan. Halusin palkita asiakkaita suosituksista. Voit lähettää Kasiseiskasta suosituksen ystävällesi sähköpostilla. Mikäli ystäväsi rekisteröityy Kasiseiskan asiakkaaksi, ansaitset viisi bonusta. Sinulla on henkilökohtainen asiakaskoodi, jota jakamalla voit ansaita bonuksia suosituksista.

Bonuksia voit ansaita myös jakamalla tuotetietoja tai tekemiäsi ostoksia Facebookiin tai Twitteriin. Näistä ansaitset aina yhden bonuksen.

Bonuksia voit käyttää ostoksiin verkkokaupassa. Yhden bonuksen arvo on yksi euro, ostettaessa tuotteita Kasiseiskasta. Jotta ansaintalogiikka pysyy alennuksena, ei varsinaisena ansiona, jota tulisi verottaa, voit käyttää bonuksia maksimissaan 50% osotoksesi hinnasta. Riippuen bonusten määrästä, voit siis saada maksimissaan 50% tuotekohtaisen alennuksen. Alennuksen antamista ei voida luokitella ansioksi.

Koska varsinainen varasto ja myymälä sijaitsee M&M Kuntotalossa, nykyiset kuntokeskusasiakkaammekin voivat helposti hyödyntää Kasiseiskan ansaintalogiikkaa. Bonukset voi käyttää maksamalla ostos verkkokaupassa ja noutamalla ostoksen M&M:ltä.

Kasiseiskaan rekisteröityminen onnistuu tästä. Kirjaudu sinäkin ja jaa koodiasi, niin pääset jyvälle ja tekemään hyviä kauppoja.

[Aiheeseen liittyen: Verkkokaupan vinkkejä / Ostoskärryralli]

BTW Jos olet sitä mieltä, että sinulla on jokin tuote, jota me voisimme myydä Kasiseiskassa, ota rohkeasti yhteyttä. Olemme aika avoimia uusille innovaatioillekin, varsinkin mikäli varastoiminen ei sido pääomiamme.

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Kaverit kertovat

Jokin aika sitten tuli taas kirjailtua Aamusetissa, kuinka me lokeroimme varsinkin uusia tuttavuuksia heidän entouragen, seurueessa hengaavien ihmisten mukaan.

Me siirrämme myös vanhoja tuttavuuksia lokerosta toiseen samalla periaatteella. Mikäli vanhan tuttavuutemme seurue muuttuu, me huomaamme sen ja teemme sen pohjalta uusia päätelmiä. Mieti itse, kuinka usein ihmettelet, miksi joku pyörii juuri tuossa porukassa.
Televisiosta tutun moottoripyörävalmistajan, Paul Teutul'n äiti tapasi sanoa:
Näytä minulle kaverisi, niin kerron, kuka sinä olet.
Hyvin sanottu. Kaveripiirisi kertoo paljon siitä, kuka sinä olet ja millainen sinä olet. Seura tekee kaltaisekseen - aina. Sen lisäksi meillä on taipumus hakeutua kaltaistemme seuraan.
Muusikko Kid Rock vieraili vanhassa opinahjossaan. Hän kertoi ahjon nykyisille oppilaille hyvän ohjeen:
Hakeudu itseäsi parempaan seuraan. Jos hengaat puupäiden - knuckleheads- kanssa, sinustakin tulee puupää. Pysyt aina puupääosastolla. 

Se on juuri näin. Tyhmyys on tarttuvaa.
Uskoakseni me kaikki laitamme meille ennestään tuntemattomia ihmisiä kategorioihin heidän ystäviensä mukaan. Jos joku hengaa epäluotettavassa ihmisjoukossa, meidän on vaikea luottaa häneen. Emme luota, vaikka meillä ei olisi mitään muuta syytä olla luottamatta kuin henkilön kaverit. Kaveripiiri vaikuttaa väistämättä persoonaasi ja siihen, mitä ja miten sinusta ajatellaan.
Elämässä on aina mahdollisuus mennä moneen suuntaan. Epämääräisyydellään houkuttavia kaveriporukoita on  aina lähettyvillä. Laitapuolen kulkijoita, huijareita, jopa rosvoja. Se on jännä juttu, kuinka esimerkiksi ryyppyseuraa näyttää löytyvän aina jostakin niille, jotka sitä harrastavat, varsinkin jos ei ole kronkeli seuran suhteen. Elämän suunnan voi kuitenkin määritellä valitsemalla itselleen sellaista seuraa, johon suuntaan elämän haluaisi menevän.
Oikeastaan jokaisessa menestyksestä kertovassa opuksessa painotetaan seuran merkitystä. Aina kehotetaan hakeutumaan itseään parempaan seuraan. Kiinteistömoguli Donald Trump'kin kertoo niin kirjoissaan. Hän on aina tehnyt niin. Vaikka olisi kuinka kuningasta olla oman porukan fiksuin, se ei kehitä, vaikka ylivertaisuudestaan voikin saada henkistä tyydytystä.
Yrittämisessä pärjää aika pitkälle sillä periaatteella, että palkaa aina itseään parempia ja fiksumpia työntekijöitä. Työntekijöiltäkin voi oppia. Kun olet ammentanut opin, joudut taas seuraavaksi rekrytoimaan entistä parempaa työvoimaa. Kehittyminen ja sitä kautta usein myös menestyminen on väistämätöntä.
Katso ympärillesi. Haluatko oikeasti olla samanlainen kuin piirissäsi pyörivät yksilöt? Haluatko, että sinut nähdään samanlaisena kuin ympärilläsi pyörivä ihmismateriaali?
Onko sinulla seurueessasi henkilöitä, joita itsekin pidät luusereina, ikuisina häviäjinä? (Jos et tunnista luuseria, klikkaa edellistä linkkiä.) Hankkiudu niistä eroon heti, jos haluat elämässäsi eteenpäin. Kylmää? Ehkä. Oma on elämäsi. Saat siltä juuri sitä, mitä haet.

Jos haluat positiivisuutta elämääsi, hakeudu positiivisten ihmisten seuraan. Jos haluat onnistumisia elämääsi, hakeudu onnistujien joukkoon. Jos haluat menestystä, menestyjät kuuluvat kohderyhmäksesi. Jos taas haluat elämältäsi juuri sitä, mitä olet tähän asti saanut, jatka hengaamista nykyisessä kuviossa.

Kaikista ei vain ole muuttamaan elämäänsä. Ne ihmiset tunnistaa jatkuvasta valittamisesta ja muiden syyttelystä kohtalostaan.


BTW Orange County Chopperin, tai oikeammin Paul Teutul, sr:n tarina on ihan suositeltavaa lukemista. Ei mitään bisneskirjojen aatelia, eikä mikään henkilökohtainen avautuminenkaan, mutta luettava. Kirjasta voit lukea, kuinka elämän suunnan voi muuttaa, mutta se vaatii muutoksia myös piireissä, joissa pyörii. Alkoholistista ja narkkarista voi ihan hyvin tulla menestynyt liikemies, vaikka kouluarvosanat eivät paljon pohjaa antaneetkaan. Oikeat muutokset ja oikeat valinnat ovat aina mahdollisia. Aina. Nuorisovangista voi tulla menestynyt kirurgi.

Ai niin, rauhallista juhannusta. Menkäähän maltilla. Kuten Facebookissa kiertävässä juhannustaiassa kerrotaan; 
Kun soudat puolen yön aikaan keskelle järveä, otat kossupullon käteen, avaat sepaluksen ja nouset seisomaan veneessä ja katsot oikein tarkasti rannalle, saatat nähdä tulevan leskesi.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Bon Jovi - Helsinki 2011

Minua hävettää.

Bon Jovi ilmoitti päivällä, että konsertin alkua on aikaistettu. Aikaisemmasta tiedosta poiketen konsertti alkaisikin jo kello 20. Sopi minulle hyvin. Konsertti alkoi hieman yli kahdeksan todellisella hittitykityksellä, ilman välihöpinöitä. Täyttä höyryä eteenpäin. Normaalisti pitäisin sitä erittäin toivottavana, koska musiikkiahan sinne ollaan tultu kuuntelemaan, ei höpinöitä.

En tiedä miksi, mutta minulla tuli olo, että bändillä on tänään kiire johonkin. Tahti oli sen verran kova. Aikaistaminen vielä päälle. Nyt minua hävettää ajatukseni.

Kun Jon loukkasi polvensa, ajattelin ääneen, että nyt vielä feikataan polvikipu, että voidaan syystä lopetella ajoissa. Olin niin väärässä. Noinko huonosti tunnen bändin, jota käyn katsomassa aina, kun se vainkin on mahdollista? Olen keikkakerroissa jo pitkälti toisella kymmenellä.

Lähes kolme tuntia hittejä. Melkein kaikki, jotka voisin ikinä toivoa kuulevani. Ne pari puuttuvaa vielä lisää, niin olisimme olleet kolmessa tunnissa.

Bändi, joka pitää huolen faneistaan. Bändi, joka ymmärtää, kuinka tärkeä on pitää fanit tyytyväisinä. Bändi, joka vetää melkein poikkeuksetta settinsä tuolla tavalla. Oikeastaan kaikki näkemäni keikat ovat olleet hittitykitystä kovalla tahdilla. Miksi ihmeessä sain sellaisen ajatuksen päähäni?

Bon Jovi on takuuvarmaa hittitavaraa. Aina tietää, mitä saa. Ihmiset ovat järjettömän hyvin mukana. Myös perjantaina, vaikka vettä tuli kaatamalla oikeastaan koko ajan. Onneksi paikat olivat taas lipan alla. Tosin lipan alla, ylemmällä tasolla ei saa koskaan äänentoistollisesti mitään laatutavaraa, vaan ääni poukkoilee oudosti. Sen kuulee jopa noista videoista. jos en tietäisi tuota, voisin sanoa bändin olleen hieman epävireessä. En kuitenkaan usko, vaan veikkaan sen johtuvan paikoistamme.

Joka tapauksessa yleisö nautti. Yhteislaulua parhaimmillaan, vai mitä sanotte tästä Living On a Prayer -vedosta?



Oli hienoa, että myös Richie Sambora oli mukana. Kaverilla lienee hieman ikävä vaihe elämässään.

Joku olisi voinut Jonia varoittaa lavasta, että Slippery When Wet. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun Jon loukkaa vasemman jalkansa lavalla.

Bon Jovia voisi käydä katsomassa vaikka joka kesä. Hallikeikkakin olisi vaihteeksi mukava. Biisilistan löydät vaikka tästä Hesarin arviosta.

Voisinkin väsätä vielä koosteen videoista sunnuntain aikana.

Millainen se lämppäri oli? Meni kokonaan ohi.

[Aiheeseen liittyen: Bon Jovi Helsinki]

BTW Tämä teksti tulee poikkeuksellisen myöhään. Yleensä näpyttelen nämä heti kotiin päästyäni ja viimeistelen ja julkaisen aamulla. En tiedä, oliko univelkaa, aikaerorasitusta vaiko IKEAn uusi patja vaan niin loistava, että vetelin kevyet 14 tunnin unet, ainoastaan yhden herätyksen taktiikalla. Siitä on todella paljon aikaa, kun olen viimeksi nukkunut noin. Päivällä vielä tuon päälle melkein kahden tunnin tirsat. Nyt ei sitten nukuta.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Game 7

Jääkiekossa on tuskin mitään suurempaa kuin Stanley Cupin seitsemäs finaaliottelu. Hienointa mitä jääkiekkourheilu voi tarjota pelaajille ja lajia seuraaville. Voin vain kuvitella, mikä kuhina Vancouverin kaduilla on ollut ja mikä kuhina siellä on juuri nyt.

Minä sain vedettyä omalta bucket listiltäni yli ylimpänä siellä olleen asian - päästä katsomaan Stanley Cup finaalia. Niitä on nyt nähty kolme ja olisin vallan tyytyväinen, jos viimeinen niistä olisi ratkaissut sarjan.

Minulla olisi ollut mahdollisuus olla katsomossa juurin nyt. Jos lentojen siirto olisi onnistunut, huutaisin katsomossa
coconuts go go coconuts
Koska näin ei ole, bucket listille tuntuu nyt pyrkivän takaisin yksi juttu - nähdä game 7 Stanley Cup finaalissa.

Niin lähellä, mutta niin kaukana. Tuskin saan sellaista mahdollisuutta toiste elämässäni. Vai pitäisikö alkaa toimittajaksi? Ainoastaan finaalitoimittajaksi.

Onneksi sain elää tuota finaalihuumaa. Tuntuu jotenkin, että on lähempänä tuota ottelua, vaikka sitä seuraakin Suomesta. Toivon eniten maailmassa tällä hetkellä sitä, että Sami Salo saa tänään nostaa kannun.

Oletteko valmiit?

Don Cherry kertoi juuri, että Vancouver vie kannun. Samaa mieltä.

Oh Canada Rogers Arenalla on mahtavuutta!

Livekuva veljeltä:
Erä 1


Eka kymppi Nucksien hallintaa. Molemmilla hyviä maalipaikkoja.

Bruins tuli otteluun mukaan kolmannella vitosella. Parasta mahdollista viihdettä. Erinomainen mainos jääkiekolle. NHL:n toimistolla saadaan hieroa käsiä.

Bergeron 0-1. Merkkausvirheet. H. Sedin katsoi läheltä. Tuollaisiin ei ole varaa tällaisessa pelissä. Näyttäisi tulevan vähämaalinen ottelu.

Bruins otti pelin haltuun toisella kympillä. Vancouverin into - myös yleisöllä - tuntui laantuvan Bostonin maaliin. Ensimmäisen maalin merkitys on suuri. Jokaisen finaalipelin on tähän asti voittanut ensimmäisen maalin tehnyt joukkue, mutta voiko se vaikuttaa noin paljon pelaajien fiiliksiin?

Alku näytti siltä, että Nucks vie tämän pelin, mutta nyt tuntuu vaikealta. Ihmettä haetaan nyt pukukopista.

Erä 2

Normaalisti Nucksien huonoin erä. Toivotaan nyt muutosta tuohon.

Erän alku tasaista vääntöä. Boston ei tosin ole tainnut saada laukaustakaan kohti Luongoa. Jokin puuttuu Vancouverin pelistä. Tahto?

Chara torjui avopaikan. Nucks on ollut lähempänä maalia, mutta yritykset ovat aika vaisuja. Boston osaa pelata johtoasemassa. Vetäytyvät ehkä jopa hieman kuoreen. Peli on selvästi varmempaa heillä, kun johtavat.

Marchand 0-2. Ei tuollaisia maaleja voi päästää tekemään.

Vancouver ylivoima, hyvän painostuksen jälkeen.

Bergeron 0-3, alivoimalla, tarkistuksen jälkeen. Voittava joukkue tarvitsee tuuria. Bostonilla sitä näyttää riittävän.

Luongon piikkiin tulee menemään tämä sarja. Tulee olemaan vaikeaa pelata Vancouverissa seuraavat kuinkamontavuottasenytolikaan. Ei ehkä kannata näyttää naamaansa Vancouverin kaduilla tänä kesänä.

Nyt tarvitaan aika iso kääntö, jotta seuraavat neljä tehdään Thomasin taakse. Luongon voisi jopa vetää penkille. Jollakin tavalla joukkue pitää herättää, eikä Luongo nauti tällä hetkellä joukkueen luottamusta. Sen näkee reaktioista penkillä, maalien jälkeen.

Erä 3

Boston ylivoima, typerä jäähy. Kovat on kierrokset.

Vaikeaa pelaamista Nuckseilta.

Viimeinen kymppi. Boston on vahva.

Vancouver ylivoima. Viimeinen mahdollisuus.

Viimeinen vitonen. Missä ovat Sedinit? Ihan varjoissa, kuten koko sarjan.

Marchand 0-4, tyhjiin. Se siitä.

Sarjan ratkaisut:
  • Tim Thomas. Ylivoimainen.
  • Bostonin fyysinen ja henkinen kovuus
  • Luongon räpellys
  • Sedinien kadotus ja filmaamiset
Likainen peli oli merkittävää tässä sarjassa. Kovaa pelaaminen on ok, mutta tämän sarjan sisältämät koiruudet  johtuvat siitä, että wanhan ajan poliiseja ei enää ole.

Vancouverin yleisö hoiti tonttinsa mallikkaasti pelin jälkeen. Kannustukset omille ja voittajille. Tyylikästä. Gary Bettman näytti olevan ainoa, joka sai kurat.

Sami olisi ansainnut kannun.

[Aiheeseen liittyen: Kovaa peliä Bostonissa / Vancouver - Lätkäpitäjä]


BTW Vuoden 1994 playoff -tappio sai aikaan aikamoisen mellakan Vancouverissa. Nyt voi olla vastaavaa keittymässä. Se ei ole lasten katseltavaa, kun 150 000 purkaa turhautumistaan. Toivottavasti emme lue samanlaisia uutisia tämän pelin jälkeen.

Nyt näyttää siltä, että vuoden 1994 mellakka toistuu. Mikä saa ihmisen toimimaan tuolla tavalla?

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Vancouver - Lätkäpitäjä

Jos Bostonissa finaalit eivät näkyneet lainkaan katukuvassa, Vancouverissa näkyy. Kaikilla on Nucksien asuja päällä. Liput liehuvat ja ihmiset puhuvat jokaisesa kadunkulmassa ja porttikongissa lätkää. Nämä ihmiset hengittävät jääkiekkoa.

Mentiin lähestulkoon suoraan kentältä katsomaan Joe Rogan'ia, Vogue Theater'iin. Siis se hessu Fear Factorista, kyllä te tiedätte. Hyvä show, kerta kaikkiaan. Lämppäritkin olivat ihan hyviä. Stand up on mahtavuutta parhaimillaan. Kiitoksia järjestelyistä asianosaisille.

Vajaan vuorokauden tutustumisen jälkeen ymmärrän hyvin kehut, joita Vancouver saa. Siisti ja helposti navigoitava kaupunki. Ihmiset ovat erityisen ystävällisiä. Tosin ne tuntuvat olevan sitä ympäri Kanadaa.

Täällä pössytellään kadulla vapaasti. Joka paikassa on jokin outo katku, mistä lie...

Game 5

Tästä taas lisää tuonnempana, mutta Vancouverin pitää pystyä parantamaan otteitaan jokaisella osa-alueella, ottaakseen tänään voiton. Taidolla ei näytä tässä sarjassa olevan mitään käyttöä, jos voimassa ei pärjää. Uskon kuitenkin Nucksien palaavan nyt raiteilleen.

Aika hullua menoa! Kaupunki oli täynnä väkeä jo pari tuntia ennen peliä. Laitan vähän videota myöhemmin.

Peli oli ihan toisenlaista kuin Bostonissa. Aivan kuin Bruins olisi tiennyt tuomarilinjan muuttuneen siten, että puhalletaan helppoja jäähyjä tällä kertaa. Tuomarityöskentely ei todellakaan ollut finaalin tasolla. Yleisökin osoitti mielipiteensä varsin äänekkäästi. Onneksi Bruins ei pystynyt hyödyntämään tuomariylivoimaa. Lätkäjumalat olivat Nucksien voiton takana.

Oli jopa sellainen olo, että NHL ei olisi halunut Vancouverin voittavan. Lajille olisi varmasti pääkonttorin näkökulmasta hyväksi, että kannu menisi Bostoniin.

Miksi Boston tuli tähän peliin ilman fyysistä ylivoimaa, joka oli voittojen takana Bostonissa? Siihen ei ole mitään järkevää selitystä. Antoivat suosiolla Vancouverin hallita. Niin tai näin, parempi voitti ja kaupunki sekosi täysin.

Towel Power on hieno kokemus livenä.



Laitan vähän videota myöhemmin. Koostaminen vähän kestää, eikä viitsi käyttää siihen aikaa, jonka voi käyttää kaupunkiin tutustumiseen. (No nyt niitä videoita tipahtelee.)



100 000 ihmistä kaduilla.



Välipäivä - Ostoksia

Minullahan on paluuliput huomiselle. Olen nyt pahassa paikassa. Siirränkö paluuta? Jos siirrän, käynkö katsomassa kuudennen pelin Bostonissa, vai jäänkö Vancouveriin katsomaan tätä hullutusta. Elämä on täynnä vaikeita valintoja.

Joskus joku muu tekee valinnat puolestasi. En saanut lentoja siirrettyä millekään ensi viikon päivistä, joten kotimatka maitojunassa on edessä sunnuntaina. Ehdin kotiin juuri kuudennen pelin alkuun. Enhän olisikaan halunnut nähdä, miten Vancouverissa juhlitaan mestaruutta. Yhden otteluvoiton juhlintakin näytti olevan rajatonta.

Tiedättekö, jos se on tulista syödessä, se on tulista myös vessassa. Tuli taas tuo todistettua. Oltiin wingseillä. Tarjolla oli miehekästä väkevyyttä. Jos ottaa tulisimman satsin, joutuu allekirjoittamaan vastuuvapauslomakkeen. Aiheesta.

Kotimatka maitojunassa

Päivällä tuli oltua turisti ja kierrettyä Vancouveria. Joku höyrykellokin tuli pongattua. Laitetaan siitäkin kuvasatoa viimeistään kotoa. Jos ei jostain syystä nukuta koneessa, kuten normaalisti, siinä voi tehdä koosteita lennon aikana.

Tim Horton's French Vanilla jää taas kaipuuseen.

Onneksi monella lentokentällä on nykyään ilmainen wi-fi. Se riittää huonosta palvelusta, että turvatarkastuksessa on aina yksi tarkastuspiste vähemmän auki, kuin olisi tarpeen. Päästään aina kyykyttämään ihmisiä. Aukaisemalla yhden pisteen lisää, päästäisiin melkein poikkeuksetta jonoista.

Lontoossa on kevyt 7 tunnin odotus seuraavalle lennolle. Ehkä palataan vielä sieltä asiaan, tai jopa vielä kotoa, kuudennen finaalin studiosta.

Bostonin pelien kooste on menossa Tuubiin juuri, joten saadaan sekin ympättyä tuohon aikaisempaan postiin. Sekin on nyt omalla paikallaan.

Chillailen Lontoossa loungessa hyvin nukutun lennon jälkeen. Lentäminen ei ole lainkaan pitkästyttävää, kun nukkuu koko matkan. Viidennen ottelun kooste menossa juuri Tuubiin. Ehkä ehdin senkin ymppäämään tähän tekstiin vielä Lontoosta. Onneksi lento Vancouverista oli tunnin myöhässä. Lyhentää hieman odotusaikaa.

Tajusin koneessa, että miksen minä typerys yrittänyt vaihtaa paluulippuja siten, että olisinkin tullut Bostonista kotiin huomenna. Olisin nähnyt mahdollisesti tuon viimeisenkin finaaliottelun. Välillä sitä ei vain keksi kaikkia vaihtoehtoja. Ehkä Bostonista olisi ollut helpompi päästä jotain kautta Suomeen. Näin voisi ainakin kuvitella. Tämän keksittyäni, otti päähän entistä enemmän. Nyt sille ei vain voi enää mitään.

KÄSITTÄMÄTÖNTÄ

Katselen kuudetta peliä kotona sängyssä. Käsittämätöntä, miten Bostonilla onnistuu kotonaan kaikki ja Vancouver ei saa maalia mistään. Miten Luongon kasetti voikaan sotkeentua noin pahasti mankkaan Bostonissa. Thomas on taas tasaisen varma illasta toiseen. MVP.

Game 7 tulee olemaan jotain käsittämätöntä Vancouverissa.

[Aiheeseen liittyen: I am Canadian / Canadian / We are the C of Red]

BTW Meinasi tulla matkalla Vancouveriin iso pomppu. Kun pääsimme kentälle Bostonissa, taululla luki, että lento peruttu. Ei hitto! Tiskille selvittelemään. Kertoivat lentoja olevan vasta seuraavana päivänä. Emme siis näe peliä? Ei voi olla totta! Virkailijalle tuli mieleen, että mahtaisikohan monta tuntia myöhässä ollut eka lento Chicagoon olla vielä tuubin päässä. Oli ja lupasivat odottaa meitä. Singahdimme tykin suusta siihen koneeseen ja pääsimme Chicagoon, Vancouverin lennollemme. Kiitos Unitedille loistavasta palvelusta!

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Kovaa peliä Bostonissa

Olen aina halunut kirjoittaa tuon otsikon. Nyt se toimii enemmän kuin hyvin.

Pikkupojan unelma on jossain muodossa täyttymässä. Jokaisen kiekkoa pelanneen unelma on ollut voittaa Stanley Cup. Myös minun. Harva pääsee tuosta kannusta koskaan pelaamaan viimeistä finaaliottelua. Harva pääsee edes halliin, jossa tuollaista ottelua pelataan.

Vaikka minusta ei jääkiekon ammattilaista tullutkaan, olen saanut seurata sellaista läheltä. Olen ollut jääkiekon suhteen etuoikeutetussa asemassa. Olen ollut monessa hallissa katsomassa NHL-kiekkoa. Olen ollut pukukopeissa. Olen ollut jäällä, jopa aamutreeneissä statistina. Olen nähnyt kulissien taakse. Se on ollut hienoa. En ehkä oikein osaa edes arvostaa kokemuksiani, joista joku voisi antaa sisäelimiä.

Nyt olen taas etuoikeutettu. Olen Bostonissa, kun Bruins pelaa finaaleja. Olen toisen finaaliottelun jossakin paikallisessa sporttikuppilassa, kannustamassa vaivihkaa Vancouveria. Olen Boston Gardenissa kahdesti, kolmannen ja neljännen ottelun. Mahdollisesti myös siis ratkaisevan finaalin. Tämän lähemmäs pääsen tuskin koskaan Stanley Cupia - siis sitä varsinaista ottelutapahtumaa.

Minuakin jännittää, kuten pikkupoikaa. Voin vain kuvitella, mitä Sami Salon päässä liikkuu. Sattuneesta syystä Saminkin uraa on tullut seurattua läheltä. Vaikeuksiakin. Jos jollekin tässä maailmassa soisin kannun noston, se on Sami. Ylivoimainen ykkönen tuossa toivelistassa. Sami on antanut itsestään paljon jääkiekolle. Melkein jopa toisen pähkinöistään. Se on omistautumista parhaimmillaan. Monta arpea paranee, jos kannun saa nostettua.

Se lässytyksestä. Nyt olemme Bostonissa ja päivitän tätä tekstiä aina, kun on aihetta. Tulee kuvaa, videota, tekstiä, havaintoja. Maahantulokin näytti sujuvan mukavia jutustellen, kun ilmoitti maahantulon syyksi Stanley Cup. Lentokentän turvamiehet kertoivat Raskienkin saapuneen juuri meitä ennen kaupunkiin. Ne tietävät kaiken. Olkaa hengessä mukana tai lähtekää menee, mukana haluaisitte kuitenkin olla. Nyt Boston Pizzaan.

Jos jollekin ei auennut viimeisen lauseen vitsi ja jos tuon linkin taakse ilmestyy finaalien jälkeen toisenlainen sivu, niin tästä oli kyse. Bostonissahan ei ole Boston Pizzaa. Kyse on kanadalaisesta konseptista, joka on lähtöisin Edmontonista, 1962. Vaikka paikkoja on yli 325 kanadalaisen toimipisteen lisäksi jo yli 50 Kanadan rajojen ulkopuolella, Boston Pizza on kanadalainen, henkeen ja vereen, jota tämä finaalien aikainen nimenvaihdoskin osoittaa. Hienoja tempauksia tällaiset. Mitä muuta voi odottaa Vancouverin kupeessa, Richmondissa majaansa pitävältä yritykseltä?

Take me to the ball game - We won't rest

Toinen päivä näyttää alkavan aikaisin. Tosin tulimme illalla katsomaan loput pelistä hotelliin, kun alkoivat virrat ehtymään. Onneksi jatkoaikaa ei menty tuon pidemmälle. Nyt olemme jo olleet viidestä asti hereillä. Hotellien kokolattiamatot pitäisi kieltää. Heräsin aamulla toinen silmä muurautuneena kiinni ja nenä tukossa.Taidamme mennä aamulenkille Bostonin laiturille. Suosittelevat sitä näin aamutuimaan hyväksi lenkkipaikaksi.

Päivällä menemme katsomaan pesäpallon paikallista kopiota. Fenway Park lienee aika legenda. Onhan se viihdyttänyt pesiksen ystäviä kohta 100 vuotta, vuodesta 1912. Pitää hommata jostakin punaiset sukat.

Olihan amerikkalaista taas kerrakseen tuo baseball. Fenway Parkista huokuu arvokkuus. Joidenkin vanhojen areenoiden tulee vain pysyä.



Ihmettelimme tovin, että miksi ihmeessä jengi buuaa aina kun numero 20 tulee lyömään tai ottaa koppia. Rohkenimme kysyä asiaa vieruskaverilta, joka opasti meitä, että he eivät buuaa, vaan kannustavat. Numero 20 on Kevin Youkilis, joku iso stara, ja ihmiset huutavat juuuuu(kilis), suluissa olevan ollessa hiljainen. Tuukan kannustus Gardenissa kuulostaa kuulema samalle.

Oltiin aika turisteja tuossa pelissä. Ottelu pääsi loppumaankin niin, että emme tajunneet sen loppuneen. Emme vieläkään tiedä, mitä tapahtui, mutta taululla luki Red Sox'n voittaneen. Se kai oli pääasia.

Nyt kaupungille pyörimään ja odottelemaan illan peliä. Saa nähdä, näkyykö lätkäfinaali tänään katukuvassa. Se on näkynyt erittäin vähän, joka on ainakin minulle todella iso yllätys.

Pelipäivä - Kiekkoilijan juhlapäivä

Peli oli, jos ei kovaa, niin ainakin likaista, kolmannessa kohtaamisessa. Aikamoinen pleijaripeli. 8 - 1. Tuosta lukemasta on mahdollisesti helpompi toipua, kuin tiukasta tappiosta. Nyt ei jäänyt mitään tulkinnan varaa. Ei selittelyjä. Nollaaminen on helppoa ja veikkaan kaukaloon astuvan seuraavaksi ihan toisenlainen Canucks.

Tyypillinen peli, jossa toisella onnistuu kaikki ja toisella ei mikään. Tuskin nähdään toista vastaavaa.

Vaikka TD Gardenissa olikin kuhinaa, jotenkin odotin vielä enemmän jotain. En tiedä, mitä. Iso showhan tämä joka tapauksessa on. TD Garden oli yllättävän sokkeloinen käytäviltään, vaikka varsinainen areena onkin ihan kelpo pelipaikka, katsojallekin.

Laitan vähän videotakin myöhemmin. Tässä:



Välipäivä

Aloitimme päivän taas lenkkeilemällä pitkin Bostonin kujia. Päivällä pihviä ala Morton's, parhaassa seurassa. Pyörimme vähän kylillä. Copley/Prudential Center ostoskeskus oli ihan ok. Löysin Creediäkin.

Finaalit eivät näy vieläkään arkisessa katukuvassa mitenkään. Bostonilaisilla on ilmeisesti muutakin elämää kuin jääkiekko.

Pelipäivä - Kääntyykö sarja, vai meneekö Nucks menojaan?

Oma veikkaukseni on jälkimäinen. Se sopii myös matkasuunnitelmaani, koska ajattelin katsoa Vancouverissa vain yhden pelin. Siis sen ratkaisevan finaalin.

Hallissa lienee tänään ihan asiallinen kuhina.

Hallissa oli kuhinaa. Kertoivat taululla, että edellinen ottelu oli NHL-historian äänekkäin finaaliottelu. Ei jääty toisessa pelissä kauaksi siitä, ellei ennätystä rikottu uudelleen.

Nucks ei siis mennyt menojaan. Bostonilta kaksi vahvaa peliä. Olivat jokaisella osa-alueella aavistuksen edellä ja se näkyy taululla. Timmy on matkalla mvp:ksi. Ei taida kukaan kyseenalaistaa sitä. Ei edes silloin, jos Vancouver vie seuraavat pelit.

Pelit olivat likaisia. Timmyn viikatteestakin olisi runkosarjassa voinut ansaita pelin tai pari huilia. Nyt ne näyttävät kuuluvan sarjaan. Samoin kuuluvat Charan poikkarit, joita varsinkin Sedinit saavat tuntea nahoissaan koko ajan, tuomarin katsellessa vieressä. Kova peli tuntuu kuitenkin toimivan. Ainakin sillä näyttää saavan Nucksit aseettomiksi.

Matkapäivä - Vancouveriin

Hienoa päästä näkemään Vancouver, jota kaikki kehuvat. Hienoa myös korkata taas uusi NHL-areena. Kovaa peliä Bostonissa päättyy osaltani tähän. Täällä pelataan vielä maanantaina, mutta taidan pysyä ennakkosuunnitelmassani ja lähden Vancouverista kotiin sunnuntaina. Rullakiekon pleijaritkin alkavat meillä heti tiistaina.

Boston oli lyhyesti tutustuttuna ihan käypä kaupunki. Tuskin missään on yhtä paljon pubeja. En myöskään ole koskaan aikaisemmin kävellyt näin paljon punaisten katukivien päällä. Vähän tylyä palvelua ajoittain, mutta suomalaiselle sekin on erinomaista, koska emme saa kotona lähellekään edes tätä.

[Aiheeseen liittyen: Sunshine hockey / Californication - Staples Center / Honda Center]


BTW Vaikka saimmekin pelisilmällä järjestettyä molemmille lennoille redneck business -paikat, minun matkalla oli jo yksi pomppu. Aika monta mailia piti lentää, että jätin lentokansioni Helsinki-Frankfurt koneen penkin taskuun. Onneksi sain sen lost and foundista, Frankfurtin kentältä. Liput, passi, kortit, muutama kilo eri valuuttoja... Olisi pikkupoikaa suoraan sanoen vituttanut, jos olisi matka tyssänyt Saksaan ja finaalien sijaan yrittänyt järjestellä kyytiä takaisin kotiin. Toivottavasti tämä BTW-pomppu ei päivity tämän enempää. Olipa amatööri olo. Hemmetin junnu!

torstai 2. kesäkuuta 2011

Kävin parturissa

Ei sattunut yhtään. En pelännyt yhtään. Jännitin tosin.

Monelle parturissa käyminen on peruskauraa. Minulle ei. Olin elämäni toista kertaa parturissa. Kerran aikaisemmin - saattoi olla 80-luvulla - kävin parturissa, kun sain jonkin lahjakortin. Nyt maksoin parturoinnista ensimmäistä kertaa elämässäni.

Olen säästänyt pitkän pennin, kun olen päässyt hyödyntämään äitini parturiopintoja syntymästäni lähtien. Saan nauttia tuosta edusta yhä, mutta nyt omaa saamattomuuttani ajauduin tilanteeseen, jossa välitön saksien heiluttelu ei ollut mahdollista.

En edes tiennyt, mihin suuntaisin. Partureitahan on joka kulmassa. Hiusten kasvu kun ei lopu, eikä edes hidastu taantumassakaan. Onneksi Facebookista saa aina oikeita suosituksia, kun kysyy kavereilta. Nyt kaverin suosituksesta paikaksi valikoitui Clips Skanssissa.

Kokemus oli ihan hyvä. Tosin minulla ei ole mitään vertailukohtaa. Pää oli kotoisan oloinen ovesta lähtiessäni, joten parturini onnistui tavoitteessani. Jos joskus ajaudun vastaavaan tilanteeseen, taidan mennä samalle parturille. Puhuttiin jopa vähän high lightseista, mutta ei (onneksi) ehditty toteuttamaan sitä. Ehkä seuraavaksi.

Hiukset pestiin ja hoitoainetta laitettiin. En tiedä, minkä merkkistä. Sitä ei yritetty myydä minulle. Hyvälle kuitenkin tuoksui. Vahaa laitettiin, mutta en tiedä mitä vahaa. Olisin saattanut ostaa purkin, tuubin tai missä se vaha ikinä olikaan säilötty. Ei tullut mieleen, kun ei tarjottu. Mietin vasta autossa istuessani, että olisin voinut ostaa vahaa.

Tuskin koskaan lakkaan ihmettelemästä sitä, miksi on niin vaikea myydä operaatiossa käytettyjä tuotteita.

Veikkaan myynnin moninkertaistuvan parilla kysymyksellä. Kysymyksillä, jotka ovat vain hyvää palvelua, siis erittäin kaukana minkäänlaisesta tyrkyttämisestä.

Minä tiedän, mitä hiusvaha on, kun alan ammattilainen tutustutti minut siihen. Moni parturoitava ei varmastikaan tiedä ja ihmettelevät kotona, kun sillä halvalla geelillä ei saa päästä lähellekään saman näköistä, kun se oli parturista ulos kävellessä.

Aloittaa voi kysymyksellä,
onko sinulla kotona shampoota/hoitoainetta/hiusvahaa?
Tuosta on aika helppo jatkaa kassan kolisteluun, jos vastaus on,
että ei juuri nyt ole. On päässyt loppumaan.
Yksi ainoa kysymys sillä hetkellä käytettävän tuotteen kohdalla voisi nostaa tuotemyynnin ihan uusiin ulottuvuuksiin. Eikä kenellekään jää paha mieli.

[Aiheeseen liittyen: Kasvohoitoa / Haistakaa... - Creed]

BTW Väsäilin parina iltana M&M:lle omaa iPhone-aplikaatiota. Jonkinlaisen sain näpyteltyä. Voit demoilla sen kanssa tässä. Yritin jo syöttää sitä App Storeenkin, omaan luuriin testikäyttöön ladattavaksi, mutta kyllästyin matkalla, kun julkaisu on mahdottoman monen mutkan takana. Sitä polkua ei ole tehty kärsimättömälle. Polku on jopa yllättävän kivinen ja mutkikas Applen raivaamaksi. Enköhän sen jossakin vaiheessa tarvo läpi. 2.0 versioon pitää vielä saada Trainer.fi-sivusta jonkinlainen syöte appiin. Täytyyhän sen appinkin kehittyä.