lauantai 11. syyskuuta 2010

Vareksen siivellä

Erittäin kiireisen viikon kruunasi mielenkiintoinen ilta keskellä Varesparvea. Solarfilms kuvasi M&M Kuntotalossa Vareksen Sukkanauhakäärme -elokuvan kohtauksia. Ihan mielenkiintoista tavaraa saivat purkkiin.

Eipä sitä juurikaan tule ajatelleeksi, mitä kaikkea vaatii, että voin tuijottaa televisiota puolentoista tunnin ajan. Aikamoinen organisaatio pyörii elokuvan tekemisen taustalla. En keksinyt puolenkaan väen tarkoitusta, mutta jokaisella oli ilmeisen tärkeä hommansa.

Jotenkin laittoi silmään se, että kuten leffassa, taustajoukoissakin on jokaisella oma rooli ja homma. Toisten hommiin ei sotkeuduta ja sinun oletetaan hoitavan itsenäisesti juuri se sinun tonttisi. Ehkä tuon kokonaisuuden hallinta vaatii juuri sen, että jokainen pysyy ruudussaan ja tekee vain sen oman hommansa.

Tosin voin olla käsityksessäni myös ihan hakoteillä. Se vain näytti siltä ja se tuntui toimivan.

Leffan tekeminen on nähtävästi myös paljon odottamista. Odotuksen päättyessä sinun oletetaan olevan täydellisesti valmiina. Parin tunnin odotuksen jälkeen pitää puoli minuuttia olla täysin ajan tasalla, sekunnin murto-osissa. Virheisiin ei ole varaa tai dominot alkavat kaatumaan.

Tai voi myös käydä niin, että sitä sinun hommaasi ei tänään ehdittykään ja odotus alkaa huomenna uudelleen. Ei ihan hätäisen ihmisen hommaa, vaikka nopeasti pitääkin suoriutua, sitten kun pitää.

Todella mielenkiintoinen ilta. Tulee varmasti katsottua tätä Varesta erilaisella fiiliksellä, kun ne jokapäiväiset työtilat ovatkin nyt ikuistettu filmille hamaan tulevaisuuteen. Ehkä elokuvan tapahtumat eivät ihan vastaa arkirutiinejamme, mutta M&M Kuntotalosta tuli nyt leffatähti. Tämä tähti ei tosin jaa nimmareita, mutta ottaa niitä mielellään vastaan - jäsensopimuksiin.

Ehkä meidän pitää laittaa M&M:lle oma tähti Kalevantien jalkakäytävälle.


[Aiheeseen liittyen: Ei minulta, mutta YLE:ltä ]

BTW Olen laiminlyönyt teitä. Vaikka viimeistelemättömiä tekstejä onkin rutkasti varastossa, en ole ehtinyt edes niitä julkaisemaan teidän iloksenne tai kiusaksenne, miten haluatte. Tai siis kaiken sen ehtii elämässään, minkä kulloinkin kokee tärkeimmäksi. Blogi ei ole ollut prioriteettien kärjessä lähiaikoina. Toimarin homma ei aina ole pelkkää kahvikupin hivelyä, vaikka siihen pyrinkin. Kaikki on yrityksessä hyvin, kun näkee minut notkumassa kahvikuppi kädessä asiakkaiden kanssa jutustelemassa. Nyt ei ole ehtinyt. Olen paikannut muita spinningohjaajia, toiminut huoltomiehen sijaisena ja palkanlaskijana. Kun tekee monen ihmisen hommat, omat hommat jäävät usein taka-alalle. Jos vaikka nyt aloittaisi viime viikon postien avaamisesta tämän aikataulun tasapainottamisen. Muistan teitä taas useammin idioottimaisuuksillani, kunhan olen ensin latautunut mökillä.

Ei kommentteja: