tiistai 31. maaliskuuta 2009

Autiohalli

Olettehan te tämän porilaisen kannatuslaulun kuulleet:

Liigapaikka laskee selkäsi taa,
se joskus värjäs sun hiuksesi punaisellaan,
ja Sportti laulaa: "Älä mene njet njet,
menet tai et, patasydämeni viet."

On silmissäs Wasalandian yöt,
ja kaukalossa pääsi sen laidoille lyön,
et uskalla edes ääneen hengittää,
hien hajuni vie tajuntasi pimeään.

Ja käsi kädessä kuljemme halliin autioon,
ja se minua niin ravistaa.
Ja tämä hetki saa sinut pian aivovaurioon,
kun hallin aution kanssasi jaan,
ja käsi kädessä kuljemme halliin autioon,
ja tämä hetki saa sinut pian aivovaurioon.

Mä reppuselässä pataa vien,
se itkee ja sen itkut tukkii koko tien,
turha on rutista, mä tappeleen meen,
olen tamimaani, sua pyörittäen.

Joku hullu on keksinyt avoimuuden,
olin yksi heistä, liigaan kurkottaen,
et enää reppuselkääni tuu,
ja autiohallin padat puuroutuu...

Sport voi tänään laittaa padat pahasti seinää vasten. Jos Sport johtaa illan jälkeen 2-0, seuraan isolla mielenkiinnolla, onko porilaisilla oikeasti faneja, vai onko halli tyhjä seuraavassa Porin ottelussa.

Tai no tyhjä se tuskin on, koska Vaasassa on Bussipysäkki taas täynnä, kun Sata Rohkeaa Laivaa starttaa Isomäen pihalle.

Jos Sport voittaa sarjan, mitä oikeasti mahtaa tapahtua? Joutuuko Sport taloudelliseen ahdinkoon, kun jostain pitää löytyä rahat liigalisenssiin? Mahdollisesti rahaa pitäisi löytyä vielä pelaajiinkin, joskin minä lähtisin liigakauteen aika pitkälti olemassa olevalla roosterilla. Ehkä pienoinen riski, mutta roosteria voisi tarpeen tullen viilailla sitten tammikuussa, kun näkee, miten ottelut sujuvat ja talous kehittyy, eli ollaanko Elossa Jouluna.

Mitä Ässille tapahtuu, jos tippuvat liigasta? Miten pelaajasopimuksille käy? Joutuuko Ässät taloudelliseen ahdinkoon? Varmasti, jos seuran kuluja, pelaajapalkkioita myöden, ei leikata sarjaportaan mahdollistamalle tasolle. Ässille vauhdin hakeminen ei ole uusia asia, mutta onko taannoisesta hakureissusta opittu mitään?

Muodostuuko noususta Kerjäläisten Valtakunta, kun Kaikki Kaunis Katoaa? Joku väittää, että Sportin voitto ajaa kaksi seuraa konkurssiin. Jos niin on, tai niin käy, niin se ei suinkaan ole järjestelmän vika, vaan siihen leikkiin osallistuvien tahojen vika. Sarjajärjestelmää on kuitenkin aivan turha syytellä, vaikka play out olikin suuri vitsi ja täydellinen virhearviointi, kuin Hölmöläisten Laiva.

Voiko käydä niin, että hävitessäänkin Ässät saisivat säilyttää liigapaikkansa kabinettipäätöksellä? Erämaan Enkeli ilmoittaakin, että Nähdään Taas.

Vaikka se sotiikin kaikkia moraalin peli- ja kilpailusääntöjä vastaan, en olisi yhtää yllättynyt sellaisesta päätöksestä. Se voisi hyvinkin olla mahdollinen, kun sivusta on seurannut liigan Pyhän Klaanin toimintaa.

Joka tapauksessa Apinatarha on tänään Vaasassa täynnä, kun Kuumat Kuninkaat kohtaavat uudelleen Kunnian Kentillä. Kuka on illan Pistoolisankari, Tiikeri tai Ruma Ankanpoikanen? Kumpi maalivahdeista on illan Hämähäkkimies? Nyt lauletaan Laulu Tulevaisuudelle.

[ Aiheeseen liittyen: Faneja vai katsojia ]

BTW Romain Mesnil juoksi seipäät ojossa Pariisissa. Toivottavasti kukaan ei säntäile tänään mailat tanassa pitkin Vaasan katuja.

torstai 26. maaliskuuta 2009

Lakritsioireyhtymä

... ei ole vitsi, vaan yllättävä terveysriski.

Vaikka lakupiiput jäävätkin sallituiksi tuotteiksi, eikä niiden myyntiä tai käyttöä kriminalisoida, niin ehkä niiden käyttöä pitäisi kuitenkin rajoittaa. Tai ehkä niiden käytöstä pitäisi ainakin varoittaa. Ei tupakkalain puitteissa, vaan yllättävänä terveysriskinä.

Olen lakritisin suurkuluttaja. Tai nyt ehkä oikeammin, olin lakritsin suurkuluttaja. Jo pelkästään koulutuksen pohjalta olen tiedostanut lakritsin ja myös salmiakin haittavaikutukset, lähinnä verenpainetta nostavina makeisina. Olen ollut ihan tietoinen siitä, että lakritsilla on farmakologisia vaikutuksia. En kuitenkaan ole koskaan ajatellut lakritsia taudinaiheuttajana ja vielä vakavana taudinaiheuttajana.

Lakritsi on hyvää. Me suomalaiset kuulumme lakritsinkulutuksen kärkimaihin. Me syömme keskimäärin toista kiloa lakritsia vuodessa. Minä olin osaltani vaikuttamassa keskivertokulutukseen, nostaen sitä. Viikkokulutukseni on ollut vähintään 250g, joskus sitä on saattanut pulahtaa kurkusta jopa kilon viikkovauhdilla. Tästä määrästä tietysti olisi jo pitänyt kellojen soida, että kohtuus kaikessa, mutta eihän sitä aina ajattele ihan loogisesti.

Olen jo pidemmän aikaa tuntenut, että munuaiset eivät toimi ehkä ihan niin kuin niiden pitäisi. Välillä tunne on ollut poissa ja välillä se taas on hiipinyt takaraivoon. En kuitenkaan koskaan yhdistänyt sitä lakritsiin. Olin muutama viikko sitten kuntotestissä, jonka alkututkimuksissa todettiin, että verenpaine on kohtalaisen korkealla. Alapaine oli toista sataa ja yläpaineen mittaamiseksi meinasi hauis räjähtää ja luut murskautua, kun mansetti haki painetta lisää.

Eilen kävin lääkärillä, kun paineet olivat yhä taivaissa. Onneksi osui kohdalle hyvä lääkäri, Petri Mäkelä, Terveystalosta. En juo. En polta. En käytä suolaa ruuassa. Syön säännöllisesti. Liikun varmasti terveyden kannalta riittävästi. Perintönä saattaa tulla altistus verenpainetautiin, mutta sitäkin pidettiin nyt näihin lukemiin hieman mahdottomana ajatuksena.

Hetken pohdittuaan lääkäri kysyi, syönkö lakritsia. No syönhän minä. Syönkö yli 200g viikossa. Kyllä, paljon enemmän. Sitten aloimme keskustelemaan lakritsioireyhtymästä ja lakritsin, siis glykyrritsiinin farmakologisista vaikutuksista. Pääsimme yhteisymmärrykseen sen suhteen, että nyt loppui lakupiippujen tupruttelu kokonaan, ainakin vähäksi aikaa, ja jatkossakin tupruttelu jäänee pariin pötkylään viikossa.

Lakritsi ja sen sisältämä glykyrritsiini on peräisin palkokasveihin kuuluvan lakritsikasvin kuivatuista juurista. Lakritsiuute valmistetaan juurista keittämällä ja haihduttamalla. Tietyissä oloissa glykyrritsiini on 50-200 kertaa makeampaa kuin sakkaroosi. Lakritsiuute sisältää myös muita biologisesti aktiivisia ainesosia, kuten useita fenoliyhdisteitä.

Runsaan lakritisin nauttimisen on todettu aiheuttavan elektrolyyttitasapainon häiriöitä, siis turvotuksia, verenpaineen nousua ja jopa sydämen vajaatoimintaa. Lakritsista metaboloituva glykyrretiinihappo estää kortisolin muuttumista kortisoniksi. Lakritsi sammuttaa munuaisten mineralokortikoidireseptoreita suojaavan järjestelmän. Lakritsin runsas kulutus aiheuttaa entsyymi-inhibition jo muutamassa päivässä. Siis selviä farmakologisia vaikutuksia, jotka suurkuluttajalla aiheuttavat vakavan terveysriskin.

Kun nyt lopetin lakritsin syömisen, on odotettavissa, että verenpaineeni normalisoituu parissa viikossa, mutta munuaistoiminnan normalisoitumiseen voi mennä useita kuukausia. Olen kuitenkin syönyt lakritsia paljon jo monen monta vuotta, joten on mielenkiintoista nähdä, palautuvatko arvot koskaan normaaleiksi. Palaan tähän aiheeseen jossain vaiheessa, kun tuloksia ilmaantuu.

Siihen asti, olkaa varovaisia niiden lakupiippujen kanssa. Ne voivat olla terveydelle ihan oikeasti haitaksi.

Lähde: Duodecim

[ Aiheeseen liittyen: Liikaa kahvia / Elämä pelissä / Foodoo ]

BTW Tänään jatkuu taas lätkä. Minun toiveeni, ei veikkaukseni, on että finaalissa kohtaavat Kalpa ja Blues sekä Sport nousee liigaan.

Kalpa olisi mieleinen finaalikandidaatti Pekka Virran vuoksi. Soisin hänelle mahdollisuuden kokeilla siipiään finaalisarjassa. Keski-Suomen Keikarille en soisi paikkaa, koska hän ei ole saanut tähdistään mitään irti pleijareissa.

Blues on taas ollut jo muutaman vuoden ajan jollain tavalla symppis joukkue. Ehkä sen jälkeen, kun sielläkin suurin taloudellinen uho lopetettiin. Kärpätkin ovat tehneet hyvää työtä jo monta vuotta, mutta silti vaaka kallistuu tällä kertaa Espooseen.

Sportin nousun haluaisin nähdä vain sen vuoksi, kuinka paljon Tami tarvitsee sen jälkeen tilaa tässä maailmassa. Ei sillä, Tami on mielestäni yksi tämän valtakunnan parhaita, ellei jopa paras kelkan kääntäjä, kurssin nostaja, joten siksi tämä toive.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Towel Power

Ehdottelin pleijarien alkaessa Towel Powerin tuomista TPS:n otteluihin. Huolimatta siitä, että joku kokee valkoisen pyyhkeen heiluttamisen luovuttamisena, pyyhkeen kehään heittämisenä, se ei ole sitä. Se ei ole sitä jääkiekossa. Se on play off jääkiekkoon olennaisesti kuuluva traditio NHL:ssä.

Miksi se ei voisi toimia myös Suomessa?

Towel Power on lähtöisin Vancouverista ja se on yli 25 vuotta vanha traditio!

Vuoden 1982 pleijareissa Canucksien valmentaja Roger Neilson nosti valkoisen lipun, koska hän kyllästyi Blackhawksia vastaan käydyn ottelun tuomarilinjaan. Hetken päästä pelaajat liittyivät liputukseen ja seuraavissa peleissä koko halli oli mukana. Joku voisi jopa väittää, että Towel Power avusti Vancouverin tuolloin finaaliin.



Nykyään nuo pyyhkeet ovat valmiina hallissa, jokaisen penkillä, kun pleijarit alkavat. Pyyhkeisiin ei liene vaikeaa löytää sponsoria.

Turussa on ollut aikoinaan "Flag Power", joka on jostain syystä hieman laantunut. Olihan se aikoinaan hienoa, kun lähes koko halli oli täynnä mustavalkoisia lippuja. (En löytänyt tuubista) Miksi niin ei ole enää?

Katsotaan, josko meillä toteutuisi "Scarf Power" tänään. Hienoa, että tästä yritetään tehdä tuotetta, joka lisäisi onnistuessaan fanituotemyyntiä.

Yleisön aktivoiminen on ollut näissä pleijareissa esimerkillistä. Jatkakaa samaan malliin!

[Aiheeseen liittyen: Mielenkiintoinen ilmiö / Fiilistä ei voi filmata / Halli täyteen lauantaina ]

BTW jätettiin eilen tarkoituksella kirjoittamatta. Sen aika on nyt. TPS olisi eilen voinut yhtä hyvin voittaa kuin hävitä. TPS olisi voinut yhtä hyvin voittaa kuin hävitä koko sarjan, vaikka RD esiintyikin ylimielisesti lehdistötilaisuudessa. Mediapeliä tai ei, ylimielisestä käytöksestä ei saa pisteitä. Vihamiehiä kyllä.

Aika harvoin tuntuu tappion jälkeen silti näin hyvältä. Enkä ole ainoa. Esimerkiksi Facebookin viesteistä aistii saman asian. Nyt näyttää siltä, että seura on saanut kunnioituksensa takaisin. Seuran takana on jälleen helppoa ja jopa muodikasta seistä. Se tietää hyvää tulevaisuutta ajatellen. Kun menee hyvin, täytyy kuitenkin aina muistaa, että on helpompi latistaa tunnelmaa kuin luoda sitä. Hype on helppo tuhota, jos unohdetaan rehellisyys, nöyryys ja kova työ. Nyt nuo kolme elementtiä näyttävät olevan seuran peruskivessä. Kun ne pidetään siellä, tulevaisuus on valoisa.

Henkilökohtaiset kiitokset menevät koko joukkueelle, valmennusta myöden. On aina hienoa, kun joku todistaa, että yhteishengellä ja kovalla työllä pääsee pidemmälle kuin rahalla. Iso kiitos menee myös Makelle ja Joonalle, jotka loivat otteluista tapahtumia, joissa oli pitkästä aikaa hauskaa. Otteluista jäi hyvä mieli, tappioista huolimatta. Sen pohjalle on hyvä rakentaa. Muistakaa kuitenkin, että hyvääkin pystyy parantamaan!

Tein eilen sen päätöksen, että en tule enää kertaakaan lätkäotteluun ilman pelipaitaa. Mikään ei koskaan muutu, jos sitä ei muuta. Minä kannan korteni kekoon tällä tavalla.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Mielenkiintoinen ilmiö

TPS jatkaa torstaina seuraavan voiton metsästystä. Sekin on mielenkiintoinen ilmiö, mutta siitä ehkä joskus toiste.

Mielenkiintoinen ilmiö on Turkuhallin täydet katsomot ja yleisön eläminen ottelutapahtuman mukana. Tuo on harvinaista herkkua Turussa. Jokainen HIFK tai JYP -ottelussa mukana ollut voi varmasti vahvistaa, että kyse ei ollut pelkästään ottelusta vaan ottelutapahtumasta, vaikka kehitettävääkin vielä on.

Ottelusta voi luoda ottelutapahtuman, jos haluaa. Se on nähdäkseni nyt todistettu. Ääni- ja kuvamiehet ovat erittäin suuressa roolissa, kun ottelusta tehdään tapahtuma. Tuo on saattanut tulla monelle jopa hieman yllätyksenä. Tai jos ei ole, miksei niin ole tehty aina?

Mielestäni kukaan ei voi enää sanoa, että kyllä pelkkä jääkiekko riittää. Vaikka jääkiekon takia hallille raahaudutaankin, sinne tullaan myös viihtymään ja pitämään hauskaa.

Mikäli nuo elementit puuttuvat kokonaan, ottelusta jää käteen vain tulos. Vaikka lauantaina hävitiinkin, ottelutapahtumasta jäi positiivinen mielikuva. Ei harmittanut ihan niin paljon, kun oli hauskaa. Sitä alkoi heti odottamaan seuraavaa tapahtumaa.

Onko Turussa jo kyse joukkohysteriasta? Vai kiimasta ja kutinasta?



Vai onko vain yksinkertaisesti kyse siitä, että jo kertaalleen kuopattu "Joukkue Olemme Me" -kampanjointi alkaa toimimaan? Tuon kampanjan pohjalle voi rakentaa markkinoinnin moneksi vuodeksi eteenpäin. Sen kuoppaamisyritys oli selvä virhearviointi.

Ehkä me turkulaiset, katsojat ja fanit, joukkueen osana, haluamme kertoa, että lässytys riittää. Suikkanen toi seuraan suoraselkäisyyttä, johon jokaisen turkulaisen on hyvä nojata. Puhutaan asioista niin kuin ne ovat. Ei selitellä ja kerrota kauniita haavekuvia totuuden vierestä. Nyt seuran takana on hieman helpompi seistä ja se näkyy.

Joku jo ehti ilmoittamaan, että tässä on todistettu sitä, että ihmiset tulevat hallille menestyksen perässä. Älä erehdy luulemaan niin! Joukkue pääsi vasta sääläreistä eteenpäin ja niihinkin rimaa hipoen, joten menestyksen perään on tässä kohtaa ihan turha huudella. Ihmiset ovat tulleet hallille, koska rehellinen altavastaaja houkuttelee enemmän kuin ylimielinen sonnanjauhaja.

Torstaina on pahimmassa tapauksessa kauden viimeinen ottelu, joten sitä tuskin kannattaa jättää väliin. Jos ottelut päättyvät, on seuralla haasteellinen tehtävä säilyttää hype syksyyn asti. Hypen olisi ehkä voinut hyödyntää nyt, myymällä hallissa kausikortteja johonkin hintaan, mutta kesällä hypestä muistuttaminen on kivistä työtä.

Mikäli ottelut jatkuvat Turussa, hypen hyödyntämiselle saadaan jatkoaikaa. Kävi tässä miten tahansa, turkulaiset ovat nyt näyttäneet, että jääkiekolle on yhä tilauksensa Turussa. Tuotetta pystyy myymään, kun säilyttää rehellisen otteen ja tekee nöyrästi töitä. Mitään ei voi, eikä kannata olettaa eikä pitää itsestään selvyytenä.

Uudistuminen on nyt alkanut. Toivottavasti uudistuminen myös jatkuu. Seuraavan suuren uudistuksen täytyy olla lippu/kausikorttiuudistus. Väkeä tarvitaan hallille myös kausikorteilla, eikä aina vain kertalipuilla. Tuo hinnoittelumuutos tulee väistämättä vastaan. Se kannattaa hyväksyä nyt, eikä vasta sitten kun on myöhäistä.

Jatketaanhan torstaina mustavalkoisella ilmeellä, pelipaita päällä?

[ Aiheeseen liittyen: Faneja vai katsojia / Inga Pengar - Bara Hjärta / Minä olen fani / Anna tukesi TPS:lle ]

BTW Uudessa Tiede-lehdessä oli sivun artikkeli tappioputkista, kuinka tappioputki ennakoi voittoja. Artikkelin mukaan
"Joukkueet näyttävätkin pelaavan keskimääräistä paremmin, kun takana on muutama hävitty ottelu."
Tiedettä tulee kunnioittaa, joten tältä pohjalta odotamme ehdottomasti voittoa torstain pelistä.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Yrityksen arvot

Valtaosa yritysten ilmoittamista yrityksen omista arvoista ovat pelkkää sanahelinää. Arvokeskustelun pitäisi olla kirosana.

Haastoin erästä alan yrittäjää aiheesta. Tiesin, että heidän yrityksessään käydään juuri arvokeskusteluja johdon ja henkilökunnan kanssa. Haastoin aika kärkevästi niiden olevan ihan turhia. Ei arvoista tarvitse yrityksissä keskustella.

Yrittäjä tietysti puolustautui sanomalla yrityksen arvojen olevan erittäin tärkeitä ja pyysi minua lukemaan esimerkiksi IKEA - Tarina -kirjan. Olen lukenut kirjan jo aikaisemmin kahteen kertaan. En ajatellut sitä lukea nyt tämän vuoksi kolmatta kertaa, vielä, vaikka se onkin hyvä kuvaus hienon yrityksen taipaleesta maailman huipulle.

Vaikka lukisin kirjan nyt kolmannen kerran, niin väitän yhä, että IKEAssa ei ole käyty arvokeskusteluja. Arvoista ei ole keskusteltu, vaan ne ovat olleet Ingvar Kampradissa jo ennen yrityksen perustamista. Hänen teesinsä ovat hänen arvojaan. Hän haluaa, että hänen yrityksensä edustaa hänen arvojaan. Ei IK niistä ole keskustellut ja neuvotellut kenenkään kanssa, veikkaisin.

Yritysten arvot, samoin kuin meidän kaikkien ihmisten omat arvot, ovat tärkeitä. Siitä ei ole kyse. Kyse on siitä, miten yrityksen arvoihin päästään? Mistä ne tulevat ja mitä ne edustavat? En haasta arvoja, vaan arvokeskustelut.

Ajattelin joskus itsekin, että yrityksessämme pitää käydä johdon ja henkilökunnan kanssa arvokeskustelut, kun ne kerran olivat muotia. En ajattele enää. IKEAn tarinan, Googlen tarinan ja monen muun vastaavan läpimurron tehneen yrityksen tarinan pohjalta olen tullut toisiin aatoksiin.

Siitä huolimatta yrityksellämme on arvoja, joiden pohjalta kaikki päätökset tehdään. Ne voidaan tietysti kirjata myös ylös, mutta se ei muuta toimintatapaamme.

Arvoista ei pidä erikseen keskustella. Arvot joko ovat olemassa, tai ne eivät ole olemassa. Yritys, eikä ihminenkään, voi vain valita arvoja listasta ja sen jälkeen pitää niitä ominaan. Arvot ovat olemassa yrityksessä ja jokaisen ihmisen sisällä. Jos yritys esittää jotain muuta kuin on, yrityksestä tulee helposti teennäinen, kuten ihmisestäkin, joka yrittää esittää parempaa kuin on.

Arvot ovat niitä asioita, joiden mukaan jo toimitaan. Arvoja eivät ole ne asiat, joiden mukaan haluttaisiin toimia, tai olisi moraalisesti hyväksyttävää toimia, tai kaupallisesti kannattavaa toimia. Arvoissa on kyse siitä, kuinka hyvä olet. Ei siitä, kuinka hyvä haluat olla.

Yrittäjä, yrityksen vastuuhenkilöt, he kertovat omasta sisimmästään, mitkä yrityksen arvot ovat. Ei niistä pidä keskustella ja neuvotella, vaan ne näkyvät ja niiden pohjalta toimitaan. Ollaan aina toimittu ja toimitaan myös jatkossa. Arvot ovat yrityksen omatunto. Jos arvot pitää kertoa erikseen, niitä arvoja ei oikeasti ole olemassa.

Arvot näkyvät. Ne näkyvät asiakkaille ja työntekijöille ilman, että ne on kirjattu mihinkään ylös. Ei niistä tarvita huonetauluja. Jos tarvitaan, arvoja ei ole oikeasti olemassa. Tuolloin on olemassa vasta vain halu ja tahto olla ja toimia seinätaulussa lukevien arvojen mukaan. Sekään ei ole huono asia. Tavoitteitahan pitää olla, jotta voi tulla niin hyväksi kuin haluaa.

Uusikin työntekijä tunnistaa yrityksen arvot jo rekrytointitilanteessa, mikäli arvoja on olemassa. Uusi työntekijä on tunnistanut ne jo mielikuvassaan, joka hänellä on mahdollisesta uudesta työantajastaan, mikäli arvoja on olemassa.

Arvokeskustelun sijaan pitäisi yrityksen tehdä itsetutkiskelua ja katsoa, mitä arvoja yrityksessä jo on, vai onko mitään. Yrittäjän ja yrityksen johdon pitäisi nähdä arvot heti, koska ne tulevat yrittäjästä itsestään.

Valtaosa yritysten kotisivuille kirjatuista arvoista on pelkkää sanahelinää. Ne on kirjattu vain sen vuoksi, että ne näyttävät hyvältä. Yrityksen toiminnassa ne näkyvät vain harvoin, jos koskaan.

Arvo ei ole tavoite. Arvo on nyt.

[ Aiheeseen liittyen: The Breakthrough Company / IKEA - Tarina / The Google Story ]

BTW Oli aika hieno kiekkotapahtuma lauantaina, vaikka se päättyikin tappiollisesti. Eiköhän torstaina pueta taas pelipaita ja muuta mustavalkoista päälle ja pistetä vielä paremmaksi. Torstaina jätetään myös pisteet Turkuun, täyden hallin ihmeteltäviksi.

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Fiilistä ei voi filmata...

... mutta tunnelman voi luoda.

Vaikka otsikko onkin FC Interin markkinointilauseita, lainataan sitä tähän lätkäbloggaukseen. Interin lause on yksi parhaimmista, mitä olen koskaan kuullut.

Fiilis on olotila. Sitä joko on, tai sitä ei ole. "Nyt on hyvä fiilis." "Nyt ei oikein ole hyvä fiilis." Välimuotoa ei yleensä ole.



Fiiliksen voi kuitenkin synnyttää, luomalla tunnelman, joka edesauttaa fiiliksen syntymistä ja sen paranemista. Palloseuran peleissä ei ole aikoihin ollut oikein fiilistä. Tunnelmaakin on ainakin yritetty ajoittain luoda, ehkä hieman huonolla menestyksellä.

Viimeisessä HIFK-ottelussa oli jo fiilistä, johon oli yhtenä suurena syynä tunnelman luominen. Hallin ääntä ja kuvaa hallitsevat ihmiset ovat kiinnittäneet hieman enemmän huomiota tunnelman luomiseen ja kas, fiilistä alkaa syntymään. Kiitoksia siitä heille!

Ensi lauantaina Turkuhalliin matkaa JYP. Turussa on vuosien tauon jälkeen selvä tilaus jääkiekkobuumille. Aika on nyt kypsä. Nyt tuo tilaisuus täytyy hyödyntää. Turku voi jälleen kerran olla maailman äänekkäin lentokenttä, todellinen hornankattila, josta kukaan ei vie pisteitä. Meitä on yli 10.000 vastaan kuusi, joten meitä ei helpolla voiteta.

Haastoin edellisessä bloggauksessa kaikki pukemaan pelipaidan päälle lauantain peliin. Minä laitan Nurmisen paidan. Ahon ja Halosen paidat menivät heti lainaan, joten kolme varmistunutta pelipaitaa on jo menossa hallille. Ole rohkea ja ota sinäkin haaste vastaan. Tehdäänkö pelipaitojen määrässä lauantaina ennätys?

Palloseuran uusin kannatusbiisi on Mustaa ja Valkoista. Tuohon teemaan on hyvä luoda tunnelmaa. Vaikka Sinulla ei olisi pelipaitaa, pue päällesi mustaa lauantain peliin. Valkoinen saadaan valkoisesta pyyhkeestä, jonka otat mukaan, tai ostat tietysti hallilta, jos niitä on siellä ja tuet samalla seuraa.

Luodaan tunnelma, jotta meidän ei tarvitse yrittää filmata fiilistä.

Täytyyhän Turussakin näyttää tältä, kun pleijarit alkavat:



P.S. Tällaista jo oli:



[ Aiheeseen liittyen: Fiilistä ei voi filmata! / Faneja vai katsojia / Katsojamäärät ja tunnelma / Mikä kiinnostaa? ]

BTW Tällaista oli Malmössä, jossa kerroin nähneeni yhden viihdyttävimmistä peleistä koskaan. Pistetäänkö lauantaina paremmaksi. Täytyy ottaa festarikamera taas varoiksi mukaan...

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Halli täyteen lauantaina...

... ja Palloseuran paita päälle!

Malmön maalilaulun mukaisesti, What a Feeling!

8.206 katsojaa säälipleijareissa!

Kuten Nikkola jo oraakkelimaisesti ennusti, uuden lätkäbuumin synnyttäjäiset ovat täällä. Nyt!

Seuraava kotipeli JYPiä vastaan pelataan ensi lauantaina. Nyt on siis melkein viikko aikaa myydä kyseiseen otteluun halli täyteen. Sen ei pitäisi olla ihan mahdoton tehtävä. Nyt jos koskaan turkulainen seura tarvitsee faniensa, kannattajiensa, katsojiensa ja koskaan aikaisemmin Turkuhallissa käymättömien Jokinorsujenkin apua.

Ottelusarjan toinen ottelu on monesti vedenjakaja. Siinä on mahdollisuus päästä 2-0 johtoon tai tasottaa ottelusarja, joten ei ole mitään järkeä jäädä odottelemaan sitä neljättä ottelua. Se pelataan joka tapauksessa, mutta lauantain ottelussa vaikutetaan siihen, missä tilanteessa ollaan neljännessä pelissä.

Palloseura lähestyi asiakkaitaan ja yhteistyökumppanejaan seuraavalla tiedotteella:

TPS pahoittelee lipunmyynnin ruuhkaa

Sunnuntain TPS-HIFK ottelussa lipunmyynti Turkuhallilla ruuhkautui lipunmyyntijärjestelmässä päivän aikana ilmenneiden ongelmien takia.

Lippupalvelun ATK-järjestelmä ei toiminut normaalisti koko päivän aikana. Lisäksi lauantain voitto HIFK:sta lisäsi ruuhkaa hallin lipunmyyntiin, koska normaalit ennakkomyyntipisteet olivat sunnuntain takia suljettuna.

Huolimatta yli kolminkertaisesta ovimyynnistä normaaliin verrattuna, pääsivät viimeisetkin katsojat halliin ensimmäisen erän puolivälissä. TPS pahoittelee katsojille aiheutunutta odotusta.

Toivomme, että lauantain 14.3. klo 17.00 toiseen sekä torstain 19.3. klo 18.30 neljänteen neljännesfinaaliin JYP:iä vastaan katsojat hankkisivat liput ennakkomyyntipisteistä, TPS:n toimistolta Ruissalosta tai helpoimmin Lippupalvelun verkkokaupasta.

HUOM! Lipunmyynti alkaa tiistaina 10.3. klo 9.00.

Jos nyt kiukuttelet sitä, että pääsit katsomoon vasta ensimmäisen erän puolessa välissä, niin nyt se lippu kannattaa käydä ostamassa ennakkoon. Veikkaan, että ensi lauantaina voit jäädä oven ulkopuolelle, jos jätät lipun oston hallille.

Haastan kaikki vähintään tätä blogia lukevat pukemaan TPS:n paidan päälle ensi lauantain otteluun. Nyt meillä on Turussa mahdollisuus rikkoa tabuja siitä, etteikö jokainen Turkuhalliin astuva voisi pukea kannattamansa seuran paitaa päälle. Sinulla on nyt viikko aikaa hankkia Palloseuran pelipaita.

Otatko haasteen vastaan?

Meillä on M&M:llä kolme aitoa pelipaitaa, Nurmisen, Ahon ja Halosen. En ole vielä päättänyt, minkä paidan laitan lauantaina päälle. Ahon ja Halosen paidoissa on M&M:n mainokset, joten sen suhteen valinnan voisi ajatella olevan vain niiden kahden väliltä, mutta Nurmisen paidassa on kuitenkin sitä jotain. Aina.

Päädyn mihin tahansa paitaan, niin voin lainata kahta muuta paitaa jollekin tutulle halukkaalle, lauantain peliä varten. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä. Ihan ventovieraalle en näitä aitoja paitoja lainaa. Arvostan niitä sen verran.

[ Aiheeseen liittyen: Miljoonan euron peli / Inga Pengar - Bara Hjärta / Faneja vai katsojia / Minä olen fani / Mis kaik ova? ]

BTW Korporaation Sikaharria taitaa hymyilyttää maanantaina, vielä perjantaita enemmän. Kuuntele perjantain podcast, 16 minuutista eteenpäin. Jopa nuo Tsadilaiset, tuolta Itä-Suomesta alkavat lämmetä Palloseuran taakse, kultaisten lehvävuosien jälkeen.
"Mut on kasvatettu vihaamaan Palloseuraa. Nyt musta tuntuu jotenkin hyvältä, että Palloseura pääsi kymmenen joukkoon..."
Suomalainenhan auttaa aina miestä mäessä, mutta mäen päältä hän tuuppaa sen miehen takaisin alas.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Kiire - Mikä ihana tekosyy

"Jumala loi ajan, mutta ihminen kiireen"

Kiire on muotia. Kiireinen ihminen on yhteiskuntakelpoisesti tehokas. Kiire on osoitus tehokkaasta toiminnasta. Kiire on laiskuuden vastakohta. Kaikilla tärkeillä ihmisillä on kiire. Näin moni meistä on valmis ajattelemaan.

Olen sitä mieltä, että kiire ei ole osoitus tehokkuudesta, vaan organisoimattomuudesta. Kiireellä ja laiskuudella ei ole mitään tekemistä keskenään. Tai ehkä sen verran, että laiskalle ihmiselle voi tulla useimmin kiire, kuin oikeasti tehokkaalle ihmiselle.

Kiire on mielentila ja tekosyy. Se on usein itse aiheutettua ja täysin tarpeetonta.

Kiire on kuitenkin loistava tekosyy. Kun perustelee asioita kiireellä, kaikki on hyväksyttävissä. Kiireen vuoksi saa tehdä sutta ja sekundaa, maanantaikappaleita, eikä kukaan ihmettele sen enempää. Viisasta miestä, Homer Simpsonia, lainatakseni:

"Do you want the job done right, or do you want it done fast?"
Kiireen vuoksi voi myöhästyä mistä tahansa, vaikka myöhästymisen perussyy on se, että lähti liikkeelle liian myöhään.

"En nyt ehdi, kun on kiire."

Lausahdus sopii mihin tahansa tilanteeseen, josta haluaa eroon. Kiire on käypä tekosyy sille, että ei ehdi kuntoilemaan, vaan pitää jäädä sohvalle. Kiireen vuoksi ei millään ehdi katsomaan, mitä syö, vaan kiireen vuoksi on sallittua ja jopa pakotettua syödä epäterveellisesti. Kiireen vuoksi ei yksinkertaisesti ehdi huolehtimaan itsestään.

Hampaitakaan ei tarvitse pestä, koska on kiire. Autolla voi ajaa tuhatta ja sataa, muiden turvallisuudesta piittaamatta, jos on kiire. Rakennusvirheet ovat ihan ok, silloin kun on kiire.

Kiireen vuoksi ei tarvitse ottaa mitään vastuuta tekemisistään. Syyllinenhän on kiire. En minä mitään tehnyt, tai jättänyt tekemättä.

Kiireen vuoksi voi Oulussa perustella sitä, että alaikäiselle tehty vakuutuspaperi muuttuikin kahden vuoden mittaiseksi pelaajasopimukseksi.

"Arponen uskoo, että sopimussotku menee kiireen piikkiin."

Sairaalassa kerrotaan olevan ainainen kiire, joka aiheuttaa potilasvahinkoja. Voisiko olla niin, että kiire antaa luvan tehdä vahinkoja? Ei tarvitse olla ihan niin tarkka, kun on kiire.

Olin sairaalassa töissä siihen aikaan kun kiire ensimmäisiä kertoja nostettiin oikeasti esille sairaalamaailmasta puhuttaessa. Olin jonkin aikaa töissä osastolla, jossa oli niin tuskaisen kiire, että henkilökunta ei edes ehtinyt virkkaamaan patalappuja myyjäisiin, työajalla.

Työn kerrotaan aiheuttavan kiireen, mutta miten se sitten voi olla niin, että todellinen kiire alkaa, kun pääsee eläkkeelle?

Meillä on lisääntyvä kiire, vaikka samaan aikaan television katseluun käytetty aika lisääntyy, paperimedia kertoo lukijamäärien säilyvän ennallaan, radiotakin kuunnellaan vähintään entiseen tapaan ja elokuvissa käydään entistä enemmän. Pääsääntöisesti kaikki vapaa-ajanpalveluja myyvät yhteisöt kertovat käyttäjämäärien kasvusta.

Mihin meillä sitten on kiire? Vapaa-ajalle? No, miksi sielläkin pitää olla kiire? Alivaltiosihteeri kertoi vastauksen jo 1988:

"Minne nuo kaikki ihmiset rynnivät? Mihin tuo mieletön hoppu, hätä ja kiire? Eteenpäin, eteenpäin, askeleet kiiruhtavat. Mutta mihin heillä kaikilla on kiire? Minä sanon sen Teille: ei mihinkään!"
[ Aiheeseen liittyen: Elämän suuret kivet / Suorittajia ja suorittajia / Koska Sinä aloitat? ]

BTW Henkilökuntani saa välillä harmaita hiuksia, kun he odottavat minun tekevän jotain, joka omasta mielestäni voi vielä odottaa. Kaikkea ei tarvitse tehdä heti.

"Teen sen, kun sen aika on."
Opin tuon lauseen eräältä lääkäriltä, kun olin töissä lääkäriasemalla. Kaikki tehtiin aina ajallaan, mutta tuskin koskaan etuajassa. Tällä tavalla toimien torjun nyt itsekin kiireen tuntua.

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Foodoo

Harvoin tulee vilpittömästi kehuttua jotain painonhallintaan ja kuntoiluun liittyvää ohjelmaa. Nyt kehut ansaitsee Maikkarilta torstaisin klo 18:30 tuleva Foodoo. Ohjelma tulee vielä uusintana sunnuntaisin.

Harvoin mikään aihealueeseen liittyvä ohjelma yksinkertaistaa yksinkertaisen asian, painonhallinnan, noin kansantajuisesti. "Kuluta mitä syöt, syötpä mitä tahansa", on ohjelman motto. Niin yksinkertaista se on.

Kun siihen vielä lisätään ajatus, että pelkästään kuntoilemalla painon pudottaminen on vaikeaa, ei mahdotonta, mutta vaikeaa, niin ajatuspohja on täydellinen. Ja ennen kaikkea se on yksinkertainen.

Esimerkiksi tämän blogin pitäjä (185/94) kuluttaa päivässä yli 2.000 kcal, vaikka jäisin koko päiväksi sänkyyn makaamaan. Yhden sisäpyöräilytunnin aikana kulutan 600-800 kcal, siis noin 30% perusaineenvaihdunnasta. Kuntoilun osuus on siis 10-20% päivän kokonaiskulutuksesta.

Kuntoilemalla tunnin viikon jokaisena päivänä voi siis lisätä energiankulutustaan keskimäärin 10-20%, viikkotasolla. Jos kuntoilukertoja on 3-4, kulutus kasvaa viikkotasolla 5-10%. Tältä pohjalta on siis ihan selvää, että mikäli haluamme pudottaa painoa, tai siis oikeammin vähentää rasvapitoisuuttamme, pitää ensisijaisesti katsoa, mitä laittaa suuhunsa.

Moni kokee lihavuuden syynä olevan poikkeuksetta ruuan sisällön. Se ei useinkaan pidä paikkaansa.

Suurin ongelma ihmisten syömisessä on epäsäännöllisyys. Ei vain ehditä/viitsitä syödä säännöllisesti, viisi tai kuusi kertaa päivässä. Kun syödään harvoin, syödään yleensä paljon. Moni vähentää elimistönsä rasvamäärää jo pelkästään sillä, että muuttaa ruokailun säännölliseksi.

Kun sen jälkeen vielä hieman muuttaa ruuan sisältöä, lisää hieman kuntoilua, niin elämäntapamuutokseen johtava painonhallinta on valmista. Ei se ole tämän vaikeampaa!

Yleensä ruokailuaikojen säännöllistäminen muuttaa jo automaattisesti annosten kokoa ja sisältöä, koska ylensyönti ja mieliteot vähentyvät. Elimistömme ei koe niitä tarpeellisiksi, koska energiansaantimme on tasaista.

Kaikki ihmedieetit ovat sanansa mukaisesti ihmedieettejä. Yksikään dieetti ei johda pysyvään muutokseen, vaan kaikilla niillä on tavoitteena vain nopea painon pudottaminen. Aina ei ole kyse edes rasvamäärästä, vaan moni ihmedieetti perustuu vain elimistön kuivattamiseen, jossa ei ole mitään järkeä. Foodoo etsiikin katsojilta parhaita dieettitarinoita.

Foodoo tarjoaa loistavia reseptejä. Kokeilkaa esimerkiksi tuota kalkkuna-katkarapuhöystöä. Voiko painonhallintaan sopiva ruoka olla parempaa? Painonhallinnassa ei tarvitse kertaakaan nähdä nälkää, kun se tehdään fiksusti ja hallitusti.

Ohjelmassa kerrotaan aika selkeästi, kuinka paljon mikäkin ruoka tai ruoka-aine tarvitsee liikuntaa tai muuta aktiviteettia kuluakseen elimistöissämme. Hieno lisä ohjelmaan, kunhan se ei ala pelottamaan ihmisiä ja he jättävät syömiset väliin.

Kulutan joka päivä vähintään 3.500 kcal, joskus jopa 5.000. Jos nyt aloittaisin jonkin ihmedieetin, jossa energiamäärä jäisi päivässä vaikka niinkin suureksi kuin 2.500 kcal:iin, niin olisin heikkopäinen jo parissa päivässä. En kestäisi tuota diettiä kuin ehkä päivän tai kaksi. Sen jälkeen pitäisi jo jättää kuntoilua väliin, kun energiaa ei enää riittäisi siihen.

Jos et usko, ota yhteyttä minua viisaampiin, Omaohjaajiimme, jotka todistavat tämän sinulle mielellään.

[ Aiheeseen liittyen: Millaista treeniä / Vanhenemisen kauhu / Miehet kuntoon / Elämä pelissä / Koska Sinä aloitat? ]

BTW Sanonnat ovat hyviä. Niissä on usein sanomaa. Niin no, eihän ne ehkä muuten olisi sanontoja. Törmäsin jokin aika sitten hyvään sanontaan, joka pääsi tuohon selän takana olevalle seinälle:
"If you always do what you've always done, you always get what you've always got."
Voisiko tuota tuon selkeämmin sanoa. Sopii ihan hyvin yllä olevaan bloggaukseenkin, kuten niin moneen muuhunkin asiaan. On turha odottaa elimistössään mitään muutoksia, jos tekee kaikki asiat koko ajan samalla tavalla kuin ennenkin.