lauantai 19. heinäkuuta 2008

Iron Maiden Helsinki

Kaikkien aikojen rock-kesän, 2008, huipennus oli eilen. Ehdottomasti. Kesän parhaat yhteislaulut kuultiin Bon Jovin keikalla. Selitys lienee se, että kun naisilla on mukavaa konsertissa, he laulavat ja kovaa. Jovin biisejäkin on huomattavasti helpompi laulaa mukana, kuin Maidenin biisejä, vaikka sanat osaisikin. Maiden taas osaa yleisön huudatuksen.

En edes oikein pysty kuvailemaan Iron Maidenin musiikillista merkitystä koko olemassa olooni. On olemassa paljon metallibändejä, jotka ovat loistavia ja joita voin sanoa jopa fanittavani. Mötley Crüe on mielestäni eniten Rock, mutta Maiden on ihan jotain muuta. Se on täysin omassa sarjassa. Kukaan ei ole oikein pystynyt edes kopioimaan sitä.

Se fiilis, joka joskus tuli, kun laitoin The Number Of The Beast -levyn ensimmäistä kertaa soimaan, oli jotain ihmeellistä. Se tunne tulee yhä joka kerta, kun näen tuon levyn kannen tai kuulen kappaleen siltä levyltä. Eniten tunteita herättää Run To The Hills, joka on loistava, ehkä Maidenin paras kappale. Tästä huolimatta rockhistorian paras metallikappale on Fear Of The Dark, minä tahansa liveversiona! Se kuultiin myös eilen, vaikka pelkäsin etukäteen kiertueen teeman tiputtavan biisin listasta. Pitihän sitä stadionilla laulattaa.



Iron Maidenin konserttien yleisökin on ihan omassa sarjassa. Viime kesänä Metallica veti ihan loistavan keikan ja on bändinä siinä mielessä erilainen, että pelkkä musiikki puhuu puolestaan. Maidenin konsertti on metallioopperaa. Siinä on musiikin lisäksi elementtejä myös muille aisteille, joskin kesäilta stadionilla vie tehon valoista. Konserttien näyttävyys ja suunnitelmallisuus on jotain sellaista, mitä ei muilla näe. Yleisön osuus tuossa showssa on merkittävä. Maidenin keikka on hyvä, jos yleisö on hyvä. Eilen oli.

Jos ei ole koskaan ollut metallikonsertissa, pitää mennä Maidenin keikalle. Menisin vielä tänään, jos olisi rahkeita...

Täysi stadion sai eilen taattua perustavaraa, Eddien huitoessa lavalla. Yleisö sai mitä halusi. Keikka eteni Maidenmaisesti loppuun asti, erittäin suunnitellusti.

Iso käsi täytyy antaa yleisölle. Sen täytyy tuntua ihan hienolta, kun istuskelee lavalla ja kuuntelee yleisön mylvintää...

Joku kysyi, kumpi oli parempi, Metallica viime kesänä vai Maiden nyt? Olisit ollut molemmilla keikoilla, niin ei tarvitse kysyä, vaan voisit päätellä itse...

Kuvia ja videoita taas lisää naamarissa. Ja hei, miettikääpä tätä!

BTW
"We shall go on to the end, we shall fight in France, we shall fight on the seas and oceans, we shall fight with growing confidence and growing strength in the air, we shall defend our Island, whatever the cost may be, we shall fight on the beaches, we shall fight on the landing grounds, we shall fight in the fields and in the streets, we shall fight in the hills; we shall never surrender..."

Ei kommentteja: