maanantai 30. kesäkuuta 2008

Mikä tarjous toimii?

Paras tarjoushan on aina alennus hinnasta. Tuo on kuitenkin taloudellisesti kaikkein huonoin kampanja, jota olisi syytä käyttää vain silloin, kun ei muuta keksi.

Hinnan alennukset sisäänheittotarjouksissa saattavat kuitenkin olla useinkin perusteltuja, mutta vain satunnaisesti käytettynä. Mikäli kukaan ei koskaan osta mitään listahinnalla, se ei ole listahinta. Tuolloin se alennettu hinta on tuotteen oikea hinta.

Jos kuntokeskuksella on liittymismaksu, mutta sitä ei koskaan peritä asiakkailta, vaan sen saa aina veloituksetta, tuote on tehty asiakkaan huijaamiseksi. Sille ei siis ole mitään perustetta.

Henkilökohtaisesti vierastan eniten hinnan alennusta, paitsi kesällä. Kesäkampanjamme on ollut toimiva jo monen vuoden ajan. Olemme monena vuotena myyneet uusia jäsenyyksiä kolmanneksi eniten juuri heinäkuussa, joka on meidän alalla erikoinen poikkeus.

Uskon sen johtuvan siitä, että myyntimme ei ole heinäkuussa lomalla, vaan he kalastavat silloin, kun altaassa on eniten kalaa, eli ihmisiä, joilla ei ole mitään voimassa olevaa jäsenyyttä mihinkään. Heinäkuussa ihmiset ottavat rennosti, kun on lomaa ja aikaa käydä keskustelemassa mahdollisesta jäsenyydestä. Kesämakkaroistakin pitäisi ehkä päästä eroon jo ennen syksyä...

Kaikki muut markkinointikeinot, paitsi hinnan alennus, ovat yleensä kertakäyttöisiä, joiden toistaminen ei välttämättä toimi, vaikka se olisi toiminut aivan loistavasti ensimmäisellä kerralla.

Hinnan alennus on aina helppo tapa saada palveluja myydyksi, tuoton kustannuksella. Siksi vierastan sitä. Pidän hinnan alentamista viimeisenä oljenkortena selviytyä. Se on jopa hieman pelottava, koska jos sekään ei onnistu, saa laittaa lapun luukulle.

Kuka tahansa saa esimerkiksi kuntokeskuksen täyteen väkeä, kun ruuvaa hintaa riittävän alas. Tuottaako keskus mitään sen jälkeen, on aivan eri asia.

Rahan lisäksi kuntokeskusalalla on saatu hyviä tuloksia tarjoamalla asiakkaalle ylimääräistä harjoitteluaikaa, joka tietysti on periaatteessa myös hinnan alentamista. Tuossa meidän kesäkampanjassakin on periaatteessa kyse juuri tästä, vaikka siinä pelataankin varsinaisella hinnalla.

Alennusprosentit toimivat myös satunnaisesti, mutta taas alennetaan hintaa. Kilpailutkin toimivat joskus. Niin suurta palkintoa ei kuitenkaan ole varaa kokeilla, että sillä olettaisi olevan riittävän suuri vaikutus kampanjan onnistumiseen. Alalla annetaan usein myös liittymislahjoja, mutta niissä on vähän sama ongelma kuin kilpailuissa. Niin suurta lahjaa ei uskalla antaa, että sen olettaisi vaikuttavan niin paljon myyntiin, että se kannattaisi.

Paras tarjous kaikista on ylivoimaisesti se, että pitää asiakkaan tyytyväisenä. Tyytyväinen asiakas tuo aina lisää asiakkaita. Se toimii aina.

Muistathan Sinäkin kertoa kaverille, että kesätarjouksemme on voimassa vielä heinäkuun ajan! Tästä voit lähettää meille omat ja/tai kaverisi yhteystiedot, jos haluatte hyödyntää kesätarjouksemme.
BTW Oli mahdollisesti parhaat potkiskisat, jotka olen tuijottanut. Kaatumisia ja filmaamisia oli yhä liikaa, mutta niitä oli entistä vähemmän. Tällä kertaa ei taidettu voittaa yhtään ratkaisuottelua filmaamalla. Suhtaudun jalkapalloon nyt entistä positiivisemmin. Meidän Interkin porskuttaa yhä liigakärjessä. Pitäisi varmaan Veritaksellekin vääntäytyä...
Täytyy tehdä - listaltani (josta julkaisen otteita jossain vaiheessa) löytyy jalkapalloakin:
You´ll never walk alone -kappaleen laulaminen Liverpool - ManU -ottelussa. Tuo täytyy joskus kokea!

lauantai 28. kesäkuuta 2008

Mötley Crüe - The Saints of Los Angeles

Lock up Your daughters! They are BACK and all the Mötley Crüe members are still alive!

Viimeisestä levystä kuluikin melkein kymmenen vuotta, kunnes tämä uusi lätty näki päivänvalon. Olen nyt soitellut sitä muutaman päivän yhteen menoon ja levy paranee joka kuuntelulla, vaikka se oli tarttuva jo heti ensimmäisestä kerrasta.

Jos olen nähnyt Bon Jovin eniten livenä, Mötley Crüe tulee kakkosena tuolla listalla. Olimme jopa Mötley Crüen come back keikalla Sunrisessa, Floridassa. Viimeksi bändi tuli nähtyä Helsingissä.

Crüe on aina loistava livenä! Muistattehan tuon Moscow Music Peace Festivalin vuodelta 1989? Ai ette? No tässä vähän uudempaa:



Mötley Crüe on ollut minulle aina erittäin merkittävä, ehkä jopa merkittävin ROCK -tapahtuma, jo vuodesta 1981. Tuon joukon ympärille on aina kiertynyt kaikenlaisia, nuorta poikaa kiinnostavia elementtejä, jotka itse asiassa houkuttelevat vieläkin, koska valtaosa elementeistä ovat jollain tavalla vähintään moraalisesti arvelluttavia. Rockin raamattuhan on The Dirt, joka jokaisen vähänkin rokkarin oloisen hepun ja bändärin tulisi lukea.

Still raunchy, still rockin´ @ Larry King:








Katso ja ihmettele, kun Crüe tulee ryminällä listoille ja otsikoihin, pidit tai et.

Toivottavasti saamme Crüen jälleen Suomeen, ´cause I went to the doctor, it wasn't a shocker, when he said I should know, I'm just another psycho…

BTW Tietäisin maailman olevan jälleen hieman parempi paikka, jos Mötley Crüen lämppärinä olisi vielä joskus Hanoi Rocks... Shit happens, but life goes on, even when you´re million miles away...

torstai 26. kesäkuuta 2008

Budjetti

Yrityksen budjetin laatiminen on monelle yrittäjälle, ja jopa taloushallinnon ammattilaiselle, ylivoimainen tehtävä. Siitä tulee helposti ylivoimainen, kun ei hyväksytä totuuksia ja pidetä sitä budjettia yksinkertaisena. 

Meidän tilikautemme M&M Kuntotalossa päättyy kesäkuun loppuun. Tulemme pysymään aika hyvin vuosi sitten laatimassani budjetissa. Viimeisen kuukausiajon jälkeen olemme liikevaihdossa 0,5% jäljessä budjettia, mutta olemme kuluttaneet 4,1% budjetoitua vähemmän. Tulos tullee olemaan siis budjetoitua parempi. Laadin parhaillaan budjettia seuraavaksi tilikaudeksi, joten ehkä siksi tämä aihe tällä kertaa. 

Budjetin laatiminenhan on todellisuudessa aika helppoa, jos on käytettävissä aikaisempien vuosien kirjanpito ja osaa pitää tunteet sivussa. Uuden yrityksen budjettia laadittaessa virheet ovat helposti ymmärrettävissä, koska sitä uutena yrittäjänä helposti yliarvio tulot ja aliarvio menot. Budjetissahan on pohjimmiltaan kyse kulutuksesta ja säästämisestä sekä tulojen arvioinnista. Talousarviot perustuvat usein pelkkiin arvauksiin, siis mutuun, jolloin juuri nuo todelliset vaikuttimet unohtuvat. 

Valtaosa talousarvioista on liian optimaalisia. Useimmin kuulee, että budjetti ylitettiin kuin alitettiin tai edes että siinä budjetissa pysyttiin. Budjetin laatijan tehtävä on usein "huijata" rahoittajalta tai kassanvartijalta mahdollisimman paljon rahaa. Ehkä budjetoinnissa on silti helpompi pyytää anteeksi kuin lupaa, jonka vuoksi budjetteja ylitetään. Harva projekti kuitenkaan kaatuu siihen, että budjettiin varatut rahat loppuivat kesken. Yleensä rahoittaja kaivaa taskuaan hieman syvemmältä ja ihmettelee, miksi budjetti petti. 

Budjetin laatimisen vähimmäistavoite pitää aina olla se, että siinä pysytään. Tästä huolimatta pitäisi jo talousarviota laadittaessa osata huomioida se, että budjetti voi pettää. Tuo pitäisi olla ensimmäisenä mielessä, kun budjetin lukuja alkaa pyörittämään. Tuon takia budjettia pitäisi myös seurata, vähintään kuukausitasolla, jotta pystytään reagoimaan mahdollisimman nopeasti mahdollisiin yllättäviin kulujen nousuihin. Talousarviossa on joka tapauksessa kyse arvioista, ei tiedoista, vaikka olisikin jo kokemusta kassavirrasta jo monen vuoden ajalta. 

Kun jokin kohta ei suju budjetoidusti, pitäisi olla valmiudet muuttaa budjettia siten, että sen lopputulos ei kuitenkaan muutu. Budjetin tulee olla joustava ja samalla totuudenmukainen. Jos esimerkiksi tulot jäävät selkeästi budjetoidusta, pitäisi tuo mahdollisuus olla huomioitu jo budjettia laadittaessa. Tällöin voidaan leikata kustannuksia ennalta suunnitellusta kohdasta. Mikäli budjetti ei salli lainkaan tulojen yllättävää laskua, joudutaan yleensä käymään jonkun taskulla. 

 Olennaista budjetin seurannassa on tietysti kassavirran seuraaminen. Tulojen lasku näkyy yleensä ensimmäisenä kassavirrassa, kun ei pysty maksamaan laskuja. Viimeistään tässä vaiheessa pitää kaivaa budjetti esiin ja katsoa, mistä kohtaa niitä kuluja piti leikata. 

Talousraviota tehdessä kannattaa aina hieman liioitella kuluja ja aliarvioida odotettua tuottoa. Uusi yrittäjä tekee yleensä nimen omaan toisin päin ja juuri usein sen vuoksi uudet yritykset kaatuvat. Budjetin paikkansapitävyys on sekä tulojen että kulujenkin suhteen yksi suurimmista pienyritysten selviämistä ja menestymistä rajoittavista uhkatekijöistä. 

Valtaosa menestyneistä yrityksistä on ruopinut pohjaa. Tuolloin on ollut pakotettu tarkistamaan budjettia ja tinkimään kaikista turhista kuluista. Kuluja pystyy aina karsimaan. Osa budjetissa olevista kuluista on siellä vain ja ainoastaan virheellisen mutun vuoksi. Menestystä ei aina takaa ne suuret tulot, vaan useimmin menestyksen ratkaisee ne pienet menot ja asianmukaisesti laadittu budjetti... 

BTW On taas se aika, kun saa mielenkiinnolla seurata, miten lätkässä onnistutaan pysymään budjeteissa. Turussa mentiin yli miljoonan edestä sivuun oletetusta nollatuloksesta. Porissakin taputeltiin 111t euroa sivuun tuosta jääkiekossa muodissa olevasta nollatuloksesta. Tappara taputteli plussaa 42t euroa, joka on kunnioitettavat 500t euroa parempi kuin viime vuonna. Siellä on tehty jotain eri tavalla. Muista en vielä tiedä. Jypin panostusten vaikutusta liiketoiminnan tulokseen odottelen mielenkiinnolla...

tiistai 24. kesäkuuta 2008

Milloin kannattaa myydä?

Ainahan kannattaa myydä, jos joku ostaa niillä hinnoilla ja ehdoilla, mitä pyytää!

Oikea otsikon kysymyshän on, että milloin kannattaa markkinoida?

Kuntokeskusalalla tuotakin pohditaan monissa yhteyksissä. Jos ajaudun aiheesta keskusteluun, valitsen yleensä vastakkaisen mielipiteen, mikä toisella keskustelijalla on, jotta saadaan aikaan hyvä keskustelu.

Kun itsellä ei ole selkeää mielipidettä jostakin asiasta, tuon takin käännön voi aina tehdä, jos ei muuta, niin provokatiivisessa mielessä, lisäämään keskusteluun väriä.

Tuossa Kausikortin hinta -keskustelussa joku ihmetteli tuota Palloseuran tapaa aloittaa kausikorttimyynti pari viikkoa ennen juhannusta. Olen (taas) miettinyt tuota samaa asiaa siitä alkaen. Jep, minulla ei ole muutakaan mietittävää...

Voiko jääkiekon kausikorttikampanja olla kannattavaa keskellä kesää?

Voi olla. En tiedä, kun en tiedä. Kuntokeskuksilla on perinteisesti koettu olevan kaksi myyntikautta, syksy ja vuoden alku. Jos verrataan yksittäisiä kuukausia, tammikuu on varmasti suurimmalla osalla keskuksia se kuukausi, jolloin myydään jopa ylivoimaisesti eniten. Helmikuukin voi vielä ratsastaa hieman noiden uuden vuoden lupausten varjolla, mutta helmikuusta lähtien alkuvuoden myynnit tyypillisesti laskevat joka kuukausi, koulujen alkamiseen asti.

Alalla on yleisesti hyväksytty, että kesällä ja sen kynnyksellä tehdään kaikkein huonoimmin kauppaa. Monella keskuksella heinäkuu on myynnillisesti vuoden huonoin kuukausi. Syksyn kaupat jakautuvat elokuun, syyskuun ja lokakuun kesken, joten niistäkään kuukausista on vain harvoin lyömään tammikuun myyntiä. Onko sen kuitenkaan pakko olla niin? Pystyisikö tuota eroa tasaamaan markkinoinnin avulla? Siis niin, että huippu ei laske, mutta laakson pohja nousee.

Pitääkö siis markkinoida silloin, kun tehdään joka tapauksessa paljon kauppaa, vai pitääkö markkinointieurot kohdentaa juuri noihin hiljaisiin kuukausiin, kokonaismyynnin kasvattamiseksi? Tästä saa aina hyvän keskustelun, kun on provosoiden eri mieltä toisen yrittäjän kanssa. Ehkä kallistuisin markkinoimaan eniten silloin, kun kauppa käy muutenkin, koska silloinhan ehkä tehdään vielä enemmän kauppaa. Tuo tuntuisi loogiselta.

Miksi voisin kuitenkin olla myös eri mieltä?

M&M Kuntotalossa on viimeisen kuuden vuoden aikana heinäkuu ollut yleensä vuoden kolmanneksi paras myyntikuukausi. Siis helteillä, keskellä kesää, olemme tehneet enemmän kauppaa kuin helmikuussa ja maaliskuussa sekä elo- ja/tai lokakuussa. Täysin poiketen alan käsityksistä ja trendeistä. Paras heinäkuumme on ollut kaikkein helteisin heinäkuu tuona aikana!

Olen monta kertaa miettinyt, miksi me onnistumme niin hyvin heinäkuussa. Meillä on tietysti ollut joka kesä erityisen hyvä kampanja, mutta sen houkuttavuus on jo heinäkuussa heikentynyt, verrattuna kesäkuuhun. En usko, että asiaan on yhtä selkeää vastausta. Yksi merkittävä syy on varmasti se, että myyntimme ei ole heinäkuussa lomalla. Myyntimme lomailee pääsääntöisesti marraskuussa ja huhtikuussa.

Myyjämme on joskus sanonut, että heinäkuu on kuin kalastaisi katiskasta. Silloin tulee palvelujemme esittelyyn eniten sellaisia asiakkaita, joilla ei ole mitään voimassa olevaa kerta- tai aikakorttia mihinkään muuhun kuntokeskukseen. Kunnaliset salitkin ovat kaikki kiinni. Ihmiset ovat avoimempia kaupoille, kun he ovat lomatunnelmissa ja heillä on aikaa esittelyyn. Itse asiassa heillä on tuolloin aikaa aloittaa kuntoilukin heti.

Miksi kerron tällaisen "salaisuuden"? No ei kukaan alan yrittäjä kuitenkaan usko tätä, vaan lomailee jatkossakin koko heinäkuun...

Tuon kokemuksen pohjalta olen miettinyt tuota Palloseuran tapaa panostaa kausikorttien kesämyyntiin. Voisiko olla niin, että niitä todellakin menee kesä-heinäkuussa enemmän kaupaksi kuin esimerkiksi elo-syyskuussa? Kassavirran suhteen tuo kesämyynti on varmasti elintärkeää, koska muita tulonlähteitä ei juurikaan ole, mutta kaikki kulut, mahdollisesti hallivuokraa lukuunottamatta, juoksevat koko ajan.

Ison markkinointipanostuksen tulisi tietysti luoda tuota kauppaa, jotta markkinointi olisi kannattavaa. Palloseura on toteuttanut tuota kesäkampanjaa jo muutaman vuoden ajan, joten voisi olettaa sen tuottavan kauppaa. Joku vääräleuka voi tietysti vääntää, että tuon näkee tuloksessa, mutta ei näe. Siitä ei näe, kuinka suuri osa kausikorteista myydään kesällä.

Ajatuksena jääkiekon kausikorttien myyminen kesällä on hieman absurdi, mutta ei se välttämättä ihan mahdotonta ole. Kai se on ajatuksena yhtä outo, kuin kuntosalijäsenyyksien myyminen heinäkuussa, mutta se ei tee siitä lainkaan mahdotonta. Kun ajattelee eri tavalla, voi joskus saavuttaa mielenkiintoisia tuloksia.

Olen monessa yhteydessä verrannut jääkiekkoa liiketoimintana liikuntapalvelujen tuottamiseen. Molemmat kilpailevat ihmisten vapaa-ajan rahoista ja varsinkin siitä vapaa-ajasta. Molempien pitää saada asiakkaat sitoutumaan.

Kesää voidaan tulopuolella pitää molemilla aloilla haastavana, joskin kuntokeskusala ratkaisi tuon ongelman säännöllisillä kuukausimaksuilla, jota olen suositellut monesti myös jääkiekon kausikortin maksutavaksi. Miksi kausikorttia ei voisi laskuttaa siten, että asiakas maksaisi sitä joka kuukausi, myös kesällä? Kauppa olisi varmasti helpompi tehdä, jos siitä pitäisi maksaa kaupantekohetkellä vain 1/12 hinnasta.

Jos kausikortti olisi toistaiseksi voimassa oleva sopimus, ei sitä edes tarvitse myydä joka kausi uudelleen, vaan se jatkuisi automaattisesti aina seuraavalle kaudelle, kunnes asiakas ilmoittaa, että nyt en enää halua jatkaa, kun olen muuttanut Tampereelle jo kolme vuotta sitten. Kortin voisi ostaa koska tahansa, 12 kuukaudeksi eteenpäin, jolloin se sisältäisi liput kaikkiin otteluihin, seuraavan 12 kuukauden aikana.

Liput voisi lähettää aina kuukausittain tai käyntioikeus voisi olla sirukortissa, josta olisi yksinkertaista eliminoida käyttöoikeus, jos maksut jää maksamatta tai jos kausikortti päättyy kesken kauden.

Ei kai tuo nyt ihan hullu ajatus voi olla, vaikka se aina jääkiekkopiireissä tyrmätäänkin? Vielä nykyäänkin löytyy myös liikuntapalvelujen tuottajia, jotka eivät usko, että asiakkaille pystyy myymään toistaiseksi voimassa olevia kuntokeskusjäsenyyksiä.

Ai niin. Se vastaus kysymykseen, milloin pitää markkinoida?

En minä tiedä. Kertokaa te. Tehän näitä palveluja ja kortteja ostatte.

BTW Pitäisiköhän TPS:n sivuilla olla jokin mainos, jota klikkaamalla voisi jättää yhteystietonsa, jos on kiinnostunut ostamaan kausikortin. Ehkä tuota kausikorttikampanjaa pitäisi mainostaa myös kotisivuilla. Voi tietysti olla, että en vain löytänyt mainosta. Välillä tuo mainosten lukutaito on ainakin jonkun mielestä minulla hakusessa.
(Joo. On totta, että meidänkin sivuilla on puutteita, joista osa korjataan kesän aikana. Kerrohan meille, mitä puutteita löysit, jotta voimme ainakin harkita niiden korjaamista.)

maanantai 23. kesäkuuta 2008

Kun internetyhteys kaatuu...

... menee hermo...

Itäharjulla, Turussa oli sunnuntaina jokin sähköaseman syöttömuuntajan katkaisijavika, joka aiheutti sähkökatkoksen myös M&M:llä. Joko sähkökatkos tai sähköjen palautuminen on aiheuttanut mahdollisesti jonkin sähköpiikin, joka on rikkonut ainakin M&M:ltä tietokoneita ja reitittimiä.

Muutama asiakaammekin ehti kokemaan mielipahaa, kun he eivät päässeet sunnuntaina aamupäivällä harjoittelemaan tuon sähkökatkon johdosta. Vaikka meillä onkin kulunvalvontaa hoitavien koneiden sähköpistokkeet ylijännitesuojan ja akun takana, niin siitä huolimatta tuo sähköpiikki oli saanut kaikki koneemme nurin.

Tietysti tuollainen tapahtuu aina silloin, kun kaikki työntekijämme ovat poissa maisemista. Tällä kertaa viettämässä juhannusta. Onneksi koneet saatiin tekohengityksellä toimimaan muutaman tunnin kuluttua katkoksesta, kiitos joustavan työntekijämme, joka oli lähinnä Turkua.

Nyt olen tänään tapellut koko päivän nettiyhteyden kanssa. Sähkökatkos oli mahdollisesti rikkonut palomuurimme ja adsl-reitittimen sekä vielä koneille ip-osoiteavaruutemme jakavan purkin. Elisan kautta korjaaminen kestää tietysti vähintään tuon vuorokauden, ennen kuin mitään tapahtuu, joten yritimme olla omatoimisia ja vaihtaa itse adsl-reitittimen, mutta asetuksia ei saa Elisalta millään. Pitää odottaa asentajaa. No odotetaan...

Onneksi saimme nyt yhden osoitteen toimimaan, kun tarpeeksi kauan pommitimme reititintä. Saa nähdä, kauanko se nyt suostuu toimimaan. Ilmeisesti laatikko toimii siihen asti, kun tuo Elisan huoltomies käy toteamassa, että toimiihan tämä, jonka jälkeen tehdään taas uusi vikailmoitus ja odotellaan huoltomiestä. Niinhän näissä aina käy...

Sitä on yllättävän toimeton töissä, kun netti on alhaalla. Ei voi lainkaan kuluttaa työaikaa surfaamalla, vaan joutuu tekemään oikeasti töitä. Ehkä huomenna blogataan jo jotain oikeaa asiaa.

BTW Stringit ovat vaarallisia. Sen lisäksi, että ne ovat tuhonneet ja joskus tietysti myös pelastaneet parisuhteita, ne voivat olla lähes hengenvaarallisia tai ne voivat ainakin tehdä sokeaksi. Yhdysvalloissa, (tietysti), 52 -vuotias nainen on haastanut Victoria´s Secret -alusvaatevalmistajan oikeuteen, koska alushousuissa ollut metallinen osa oli singahtanut silmään. No niin... Tuli mieleen vain yksi kysymys, (ei se, että miksi 52 -vuotias käyttää VS:n stringejä) vaan se, että miten niitä alushousuja oikein repii päälle, jos ne toimivat kuin ritsa, kuten haasteessa ilmeisesti mainitaan...

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

Kunnon kesätreeni, osa 3

Olin tänään kokeilemassa, miltä tuntuu jääkiekkoilijan kunnon kesätreenin nopeusharjoittelu. Yllättävän hyvin niitä heppoja vielä löytyi koneesta. Oli aika mukavaa spurttailla tuolla Paavo Nurmen Stadionilla, pitkän tauon jälkeen. Mitä teimme, jääköön tällä kertaa kertomatta. Sykkeen näet tuosta ja huomaa, että harjoitus ei ollut anaerobinen. Kesto 1h 10min.
Viime viikolla olin taas juoksemassa minuutin vetoja ja portaita. Arvaa, väsyinkö neljännen vedon jälkeen, kun syke kävi kahden lyönnin päässä mitatusta maksimisykkeestäni. Yllättävän hyvin jaksoin kuitenkin tuonkin jälkeen vetää treenin taas kokonaan läpi. Tehokasta?
Tässä vielä sykekäyrä yhdestä viiden piikin intervalli spinningistä:
Jos hieman analysoit käyrää, ymmärrät hyvin, miksi mielestäni juuri intervalli spinning on loistava harjoite kiekkoilijalle.

Viimeksi lupasin käydä läpi 10-ottelijan peruskuntotreeniä. Esimerkkiviikko on loka-marraskuun vaihteesta, ottelijalta, joka oli seuraavan kesän olympialaisissa sijalla 11.

Tässä pieni ote hänen ottelustaan:
100m 10,67
400m 48,93
Pituus 752
Keihäs 73,50
1500m 4.30,15
Ei mitään tavallisen tallaajan tuloksia.

Peruskuntokaudella tuo kiekkoilijan mitat (182/84) omaava ottelija harjoitteli seuraavasti:
Ma: Aamupäivällä kevyt 5km tasavauhtinen juoksulenkki. Iltapäivällä nopeusharjoitteita, korkeushyppyharjoitteita ja perusvoimaa, rinnallevetoa ja punnerruksia. Kesto 1h 40min.

Ti: Ap kevyt 4km tv lenkki. Ip kovavauhtinen 8km lenkki.

Ke: Ap kevyt 4km tv lenkki. Ip heittoharjoitteita ja jalkavoima, peruskyykkyjä. 1h 30min.

To: Ap kevyt 5km tv lenkki. Ip pikajuoksu- ja aitajuoksuharjoitteita. 5 x 170m, 4-5 min palautus.

Pe: Ap kevyt 4km tv lenkki. Ip heittoharjoitteita, moniloikkia ja hieman perusvoimaa. 1h 30min.

La: 7-8km tv lenkki.

Su: Lepo
Ohjelmassa oli poikkeuksellisen paljon juoksua, koska henkilö siirtyi korkeushypystä ottelijaksi. Tuollaisella peruskuntoharjoitemäärällä viedään 10 lajin ottelu läpi kahden päivän aikana, edellä mainituilla tuloksilla.

Jos et usko, lisätietoa löydät tästä ja vielä lontooksi tästä.

BTW Tästä hyvät ohjeet, kun lähetät tyttäresi juhannusfestareille...

tiistai 17. kesäkuuta 2008

Bon Jovi Helsinki

Ooh, she's a little runaway. Daddy's girl learned fast All those things he couldn't say. Ooh, she's a little runaway.
Tuo kertosäe, tai ehkä pikemminkin kappaleen kosketinriffi, iski takaraivoon halon lailla vuonna 1984. Taisin joutua koulussa välillä jopa pilkan kohteeksi, kun liruttelin tuota biisiä, mutta eipä tuo hirveästi haitannut. Voi olla, että joku tuolloin pilkkaan syyllistynyt lirutteli sitä eilen stadionilla, 24 vuotta kypsempänä.

Vaikka ensimmäisellä ja toisellakin levyllä oli muutamia muitakin hyviä ralleja, Slippery When Wet on yksi levyarkistoni helmistä ja yksi eniten soittamistani levyistä.

Idea levyn nimeen kerrotaan tulleen siitä, kun Doc McGhee näki liikennemerkin, jossa varoitettiin vuorille menevän tien olevan liukas sateella. Jon sai kuitenkin lauseesta toisenlaisen mielikuvan, johon kuului tanko ja isokeuhkoinen blondi.

Levyn kannessahan piti alunperin olla kuva, jossa nuo edellä mainitut elementit yhtyvät. Siisti tarina kertoo, että kannen kuvaa pidettiin liian rohkeana ja kansi päätettiin vaihtaa aivan viime hetkellä.

Tosiasiassa tarinan kerrotaan menneen niin, että Jon ei ollut keikkakiireistä johtuen nähnyt tuota kansikuvaa ennen kuin se oli menossa painoon ja hän ei hyväksynyt kannen pinkkiä värimaailmaa. Uusi kansi piti tehdä päivässä. Jon ryntäsi valokuvaajan luokse, pyysi häneltä mustan jätesäkin, roiski siihen vettä ja kirjoitti Slippery When Wet ja pyysi ottamaan kuvan siitä.

Että noin tehtiin yksi hienoimmista kansista, mitä olen nähnyt. Yksinkertaista!

Bon Jovi on myöhemmilläkin levyillä onnistunut tekemään mieleistäni musiikkia. Jopa tuo neljän levyn, pääasiassa tähteistä koostuva, faniboksin materiaalikin on loistavaa ja leppoisaa rokkia, jota saimme eilen kuulla stadionilla, 120 miljoonan myydyn levyn jälkeen. Kun 44.000 ihmistä laulaa stadionilla yhteislaulua, niin siinä menee iho väkisinkin rullalle.

Ensimmäinen Kulttuuritalon keikka meni taannoin ohi, mutta sen jälkeen Jovia on kytätty täällä kotomaassakin muistaakseni pari kertaa hallissa, kerran stadikalla ja tietysti Ruisrockissa, jossa nuo suuret Ruotsinlaivamme pääsivät yllättämään. Ehkä ikimuistoisin Jovin keikka oli kuitenkin Ottawassa...

Eilen oli loistavat puitteet stadionkeikalle, kun aurinko laski hiljalleen horisonttiin ja kaikilla on niin mukavaa. Tällä kertaa lippumme eivät olleet ihan parhaille paikoille, vaikka D28:ssa oltiinkin. Olimme hieman liian ylhäällä, kun missasin lipunmyynnin avautumisen reissun vuoksi. Tuossa katsomon yläosassa, katoksen alla, eivät soundit pääse ihan oikeuksiinsa, joten en voi niitä sen enempää edes kommentoida. Kun yleisö laulaa kitapurjeet lepattaen, ei niillä soundeilla taida olla niin väliäkään...

Saimme varmasti tuon yli kahden tunnin aikana sitä, mitä halusimme. Keikka eteni Jovimaisesti ilman suurempia välispiikkejä, hitistä toiseen. Jovin kappaleetkin ovat sellaisia, että ne eivät vaadi juurikaan ylimääräisiä laulatuksia, vaan niitä lauletaan alusta loppuun, koko kappaleen ajan. Meillä tulee vaikeuksia, Iron Maidenin keikalla, yhteislaulaa tuo konsertti suohon...

Tajusin eilen, että kaikista bändeistä olen nähnyt Bon Jovin useimmin livenä. Minähän olen Bon Jovi fani!
It´s My Life


BTW Jos Jon Bon Jovin elämä kiinnostaa yhtään, voin suositella Laura Jacksonin kirjoittamaa kirjaa. Muutama muukin Bon Jovin historiaan liittyvä opus on tullut luettua, mutta tuo tuntuisi olevan vähiten väritetty. Jon on kuuluisa monista hyväntekeväisyystempauksista. Mahdollisesti juuri tuon työn johdosta hänen yksityiskoneensa sai lentää 100 mph säädettyä kovempaa, kun hän yritti ehtiä toisen poikansa pari viikkoa ennen aikaiseen synnytykseen. FAA jopa tyhjensi Washingtonin alueen ilmatilan Jonin lennolle ja state trooper oli häntä vastassa kentällä, jotta hän ehti synnytykseen mukaan. Lue lisää juttuja kirjoista...

lauantai 14. kesäkuuta 2008

Mainonnan vaikeus

Kuten edellisen bloggauksen johdosta on helppo todeta, mainonta on vaikeaa. Hyvän mainoksen tekeminen ei ole helppoa. Toimivan mainoksen tekeminen on vielä vaikeampaa, kuten maaliskuussakin bloggasin, pohtiessani mainoksen tarkoitusta. Siinä ihmettelin VR:n mainoksia ja muistelin tuota yhtä, isolla budjetilla tehtyä kesämainosta, joka ei tainnut toimia halutulla tavalla.

Oletteko nähneet niitä IKEAn tienvarsimainoksia, joissa mainostetaan Raision IKEAn avautumista. Ai ette? No niitä pastellinsävyisiä mainoksia, joissa lukee Löydä itsesi ja 12.6.2008 ja IKEA. Kyllä, eri pastellin sävyisiä mainoksia.

IKEAn mainosten tulee olla sinikeltaisia. Olisit huomannut tuon mainoksen, jos se olisi ollut sinisellä pohjalla ja siinä olisi lukenut isolla keltaisella IKEA ja päivämäärä. Miksi piti yrittää kikkailla? Jos väreillä olisi halunnut kikkailla, olisi voinut laittaa joka toiseen mainokseen tekstin ja pohjan värit toisin päin.

Joku IKEAn mainostoimiston ad on ollut mahdollisesti läpeensä kyllästynyt IKEAn iänikuiseen sinikeltaiseen väritykseen ja hän oli mahdollisesti saanut vielä IKEAn markkinointivastaavankin epäilemään omien värien toimivuutta. IKEA on sinikeltainen. Jos et usko, käy katsomassa Raisiossa.

Sivuhuomautus: Miksi muuten joku viitsi jonottaa IKEAan toista tuntia, kun konseptiin ei kuulu minkäänlaiset avajaistarjoukset? Samat tavarat ja tarjoukset ovat siellä vielä ensi viikolla ja heinäkuussakin...

Liian usein on itse täysin sokea laatimalleen mainokselle tai kampanjalle. Kun elää sitä omaa asiaansa 24 tuntia joka päivä, on todella hankalaa asettua sen tavallisen kuluttajan saappaisiin ja ajatella siitä omasta asiasta niin, kuin ei tietäisi siitä mitään. Jos nyt laittaa vaikka hinnat mainokseen siten, että vain itse tietää, mihin hinnalla viitataan tai se on tulkinnan varainen, ollaan juuri oltu sokeita omalle tuotokselle. Oletetaan, että lukijakin on ollut laatimassa mainosta.

Kuntokeskusalan kasvu tapahtuu tällä hetkellä täysin sohvalta. Sohvalta, jossa makaa ihminen, joka ei ole koskaan käynyt kuntokeskuksessa. Ihminen, jolla kuitenkin on kuntokeskuksesta mahdollisesti jonkinlainen mielikuva. Tuo mielikuva vastaa vain harvoin todellisuutta. Miten kertoa mainonnan avulla tuolle ihmiselle omasta palvelusta, kun tuolla ihmisellä on todellisuudesta poikkeava ennakkokäsitys?

En minä tiedä, jos odotit vastausta. Jos tiedät vastauksen, kerro myös minulle. Olen monta kertaa yrittänyt kertoa ja yleensä en onnistu. Suurin osa tempuista menee ihan kiville. Ehkä vika on juuri temppuilussa.

Meillä oli kerran CMS-klubeilla ihan loistava kampanja. "Katsastettu peli toimii". Tuo oli kampanjan nimi. Mielestäni se oli kokonaisuutena parhaiten suunniteltu kampanja, mitä olemme koskaan toteuttaneet. Kaikki materiaalikin oli parasta ikinä. Se on yhä parasta, mitä olemme tuottaneet.

Kampanjan idea oli se, että asiakas tulee meille katsastamaan itsensä. Ihan samalla tavalla kuten auto käydään vuosikatsastamassa. Oli hienot julisteet ja katsastuslomakkeet. Flyereitä, siis kutsuja katsastukseen, jaettiin postilaatikkoihin, autojen tuulilaseihin, ihmisten käsiin ja vaikka mihin. Kutsut olivat samanlaisia, jollaisia auton katsastusasemat käyttävät.

Kutsuissa oli valmiina katsastusajankohdat, jolloin voi tulla ilmaiseen katsastukseen. Kyse oli kuntokartoituksesta, jossa mitattiin verenpaineet ja kaikki. Veloituksetta, ilman mitään sitoutumista. Henkilökuntamme oli valjastettu odottamaan asiakkaita, joita tulisi tietysti jonossa ovelta.

Ensimmäinen katsastuspäivä, ei yhtään asiakasta. Ei hätää, olihan siinä muitakin päiviä merkattu. Uusi päivä, vanhat kujeet, ei asiakkaita. Koko kampanjan aikana kävi yksi mies, joka sekin taisi luulla, että auton saa katsastettua ilmaiseksi.

Silloin päätin, että Keep It Simple. Ei enää mitään kikkailuja. Arvaa, olenko pystynyt noudattamaan tuota periaatetta. No en varmasti. Tyhmä ja sokea kun olen.

Välillä, (lue: liian harvoin,) kun epäilen markkinointimateriaalin toimivuutta, olen esitellyt sitä ensin henkilökunnalle ja sitten vielä tavalliselle tallaajalle. Lopputulos on usein se, että materiaali haudataan kokonaan, koska sitä ei saa korjaamallakaan toimimaan. Ei siis kannata näyttää muille, kun se alkaa ottamaan päähän, ettei saa sanomaa perille. Parempi jatkaa siis valitsemallaan tiellä ja hakata päätä seinään ja jatkaa mainoksien tekemistä vain itselleen.

BTW

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Kausikortin hinta

Paikallisella Palloseuralla oli tänään ihan näyttävä ja tyylikäs mainos Turun Sanomissa. Mainos oli tehty ihan hyvällä maulla ja siinä näytti olevan kaikki tarpeellinen informaatio. Ulkoasu näytti olevan aikaisempia mainoksia parempi.

Onkohan mainostoimisto tai ad vaihtunut?

Kun noita hintoja on tottunut tuijottamaan ja välillä jopa miettimään, niin silmille hyppäsi mielenkiintoinen erikoisuus. Kausikorttitekstissä kerrotaan, että "Kausikortti sisältää 32 ottelua ja korttien hinnat alkavat 330 eurosta. Täten huippuviihteen hinnaksi tulee vain 10,31 euroa per peli!"

Tuo on siis yhden ottelun hinta yläkatsomossa. Parhailla paikoilla yhden ottelun hinnaksi tulee 770/32= 24,06 euroa, kun ostat kausikortin. Ei paha. Ihan linjassa muiden viihdepalvelujen hinnoittelun kanssa. Hinnoittelu on siis ihan kohdallaan.

Seuraavalla sivulla katse osui yksittäisten ottelulippujen hintoihin. Yläkatsomoon, yksittäiseen otteluun maksaa kertalippu 8,00 euroa ja parhaille paikoille 20,00 euroa. Mitä viereisellä sivulla lukikaan? Luetaanpas uudelleen... Onkohan tuossa painovirhe?

Miten voi olla, että kausikortin kanssa yksi ottelu yläkatsomossa on 2,31 euroa, eli 29% kalliimpi kuin irtolippuna ostettuna? Ja parhailla paikoilla kausikortin ostaja maksaa myös yli 20% enemmän, kuin irtolipuilla otteluja katsova?

Väärin en lukenut, koska lehti on vieläkin nenän alla. Tuossa täytyy olla jokin paino- tai muu virhe. Tai nyt en vain keksi tai ymmärrä jotakin.

Lippujahan myy lippupalvelu. "Kausikortin" saa siis yli 20% halvemmalla, kun menee ostamaan irtoliput jokaiseen kotiotteluun Lippupalvelusta nyt heti.

Miksi kausikortin ostaja joutuu maksamaan sitoutumisestaan 20-30% enemmän kuin yksittäiseen otteluun saapuva?

Mitä tuo hinnoittelumalli tekee kausikorttimyynnille?

P.S. Piti oikein lisätä kuva mainoksesta. Syyn löydät kommenteista.

BTW Tuossa Jokerien kausikorttien hinnat, HIFK:n irtolippujen hinnat ja vielä Lukon lippujen ja korttien hinnat.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2008

Kunnon kesätreeni, osa 2

Olin taas perjantaina kiekkoilijoiden mukana tekemässä kunnon kesätreeniä. Nyt sain vedettyä koko treenin läpi, joten tavoite saavutettiin. Seuraava tavoite onkin pestä nuo kiekkoilijat...

Tässä taas treenin sykekäyrä. Lämmittelin taas enemmän kuin muut, kun poljin Kuuvuorelle parikymmentä minuuttia. Muut aloittivat 23 minuutin kohdalta.


Tarkempi harjoitteen analyysi kertoo kulutuksen olleen 760 kcal, keskisykkeen ollessa 132 ja maksimisykkeen 176. Harjoituksesta 10% (6:45) on tehty maksimikestävyysalueella, vauhtikestävyysalueella 52% ja loput peruskestävyysalueella.

Ihan vain vertailuksi laitan tähän vielä oman sykekäyrän yhdestä seniorien lätkätreenistä, jossa pelattiin joka toista vaihtoa.



Jääkiekko-ottelussa pelaajan sykekäyrä noudattelee intervallia, jossa palautuksen osuus on kaksinkertainen työhön nähden, jos pelataan kolmella kentällisellä. Kiekkoilijan tulee siis pystyä noin minuutin ajan selkeästi anaerobiseen suoritukseen, jonka jälkeen sykkeen tulee laske alle aerobisen kynnyksen, vaihdon aikana. Mikäli syke ei laske, ollaan huonossa kunnossa tai ylikunnossa.

Yhteen erään mahtuu 5-7 vaihtoa, eli koko ottelussa tuo tehokas aika on yleensä 15-21 minuuttia. Anaerobista liikuntaa tehdään siis noin 15% koko ottelun kestosta, erätaukoineen. Kuinka paljon se vaatii harjoitusta, että jaksetaan liikkua anaerobisesti 15-21 minuuttia, kahden tunnin aikana?

Kuulin, että erään turkulaisen juniorijoukkueen harjoitus koostui tunnin lenkistä Hirvesalossa, jonka jälkeen kiivettiin Hirvensalon laskettelurinne 15 kertaa, välillä kääpiökävelyä kaveri reppuselässä. Lieneekö totta, mutta vaatiiko jääkiekko lajina ja haastavuudellaan tuollaista harjoitusta? Pitääkö Kuuvuoren portaat loikkia 30 kertaa, jotta jaksaa pelata 20 kappaletta minuutin mittaisia vaihtoja lätkää?

Jotta pystyy vaativaan intervalliharjoitukseen, pitää peruskunnon olla luonnollisesti hyvä. Viimeksi kerroin, miten triathlonisti harjoittelee peruskuntokaudella. Triathlonia voidaan pitää varsinaisena kestävyyslajina, jossa tarvitaan hyvää peruskuntoa. Se ei ole intervallilaji, kuten joku minulle huomautti, mutta se olikin esimerkki peruskunnon treenaamisesta yleensä.

Mutta tämän kerran pointtiin. Voittaako jääkiekko-ottelun todennäköisimmin

a) Joukkue, joka juoksee nopeimmin 3.000 metriä?
b) Joukkue, joka luistelee nopeimmin kentän ympäri?
c) Joukkue, joka luistelee nopeimmin siniviivalta toiselle?


Oikea vastaushan on d) Joukkue, joka tekee enemmän maaleja kuin vastustaja, mutta jätetään se nyt tästä pois. Minä valitsen kohdan c) ja ottaisin mielelläni yhden ketjullisen pihlströmejä...

BTW Myös kymmenottelu vaatii hyvää peruskuntoa ja myös intervalliominaisuuksia. Seuraavassa osassa otetaan käsittelyyn yksi viikko olympiatason kymmenottelijan peruskuntokaudelta. Voikohan siitä ottaa vinkkejä jääkiekon peruskuntokaudelle?

torstai 5. kesäkuuta 2008

Def Leppard Helsinki

Wau! They really poured some sugar on me!



Missasin Def Leppardin 15 vuotta sitten, erään ikävän tapahtuman vuoksi, mutta hyvää kannatti odottaa. Taas sain vetää yhden bändin toivomuslistalta yli. En olisi koskaan 80- tai 90-luvulla uskonut, että vielä vuonna 2008 pääsen kiertelemään aivan mahtavien metallibändien keikkoja ja vielä Suomessa. Uskomattoman hienoa!

Jos et jo tiennyt, olen erityisesti rumpujen ja basson ystävä. Olen aina pitänyt Def Leppardin musiikista, koska varsinkin rummut ovat aina vahvasti esillä. Eilen Helsingin hallin penkitkin tärisivät rummuista ja bassosta. Se oli hienoa.

Lähestulkoon kaikki mahdolliset hitit tuli kuultua ja uudeltakin levyltä oli valittu juuri ne parhaimman oloiset livebiisit. En nyt nopeasti keksi, minkä biisin olisin vaihtanut setistä. Ehkä en yhtään.

Käyhän muuten hakemassa tuo uusi levy, jos aikuismainen heavyrock kiinnostaa lainkaan. Se on hyvä.

Joe Elliotin kerrotaan piirtäneen joskus kuvan korvattomasta leopardista ja antaneen kuvalle nimen "Deaf Leopard". Tuon kerrotaan olevan Def Leppard -nimen takana. Niin tai näin, nyt siirryttiin näiden Wanhojen bändien perustamisvuosissa jo selvästi lähemmäs 80-lukua, eli vuoteen 1977. Olin jo kuusi.

Debyyttialbumi, On Through The Night, meni vielä ohi, vaikka löysikin tiensä hyllyyn myöhemmin. Ensikosketuksen otin bändiin levystä High'N'Dry, vuonna 1981 ja Pyromaniassa, 1983, alkoi jo selkeästi olla kyse jostakin suuresta.

1984, uuden vuoden aattona rumpali Rick Allenin toinen käsi amputoitiin, auto-onnettomuuden seurauksena. Voisi kuvitella, että rumpalin menettäessä kätensä, rummut jäisi nurkkaan. Nostan hattua todella korkealle, sillä Rick soitti livenä rumpuja seuraavan kerran 1986, Montsters Of Rockissa, vain pari vuotta onnettomuuden jälkeen. Uskomaton suoritus! Kaveri hakkaa yhä yksikätisenäkin monta huipulla kuleksivaa ammattirumpalia mennen tullen.

Monen mielestä Leppardin paras levy on ehdottomasti Hysteria, vuodelta 1987. Vaikka levy myikin aluksi hitaasti, se myi lopulta Yhdysvalloissa enemmän kuin Bon Jovin ja Guns´N´Rosesin sen aikaiset levyt. Itse olen vinguttanut tuota levyä bändin levyistä eniten, jopa enemmän kuin Vault-kokoelmaa. Ja niin vingutettiin myös eilen. Tuo levy oli konsertissa selvä ykkönen ja kansa sai mitä halusi.

Täytyy vielä antaa erityismaininta Leppardin valomiehelle, joka sai järkättyä ihan näyttävät puitteet pelkillä valoilla. On se helppoa, kun sen osaa.

Jos Judas Priestin konsertissa olivat yleisönä vihaiset miehet, nyt katsomossa oli aivan toisen tyyppinen katsojakunta. Def Leppardista on selkeästi tullut aikuisrockia, joka ei suinkaan ole huono asia. Tai sitten oli vain yksinkertaisesti niin, että nuoremman polven Lepparmanian puremat olivat käyttäneet viikkorahansa jo KISSiin tai kohta esiintyvään Bon Joviin. Oli kuitenkin hienoa nähdä jopa kokonaisia perheitä tuossa konsertissa.

50 miljoonaa myytyä levyä myöhemmin Def Leppard viivattiin yli toivelistaltani, johon sen kuitenkin lisäsin heti uudelleen. Ja naamarissa lisää kuvamateriaalia.

BTW Oletteko huomanneet, että oikeastaan kaikki metallibändit soittelevat toivomuslistallani aika ylhäällä olevaa AC/DC orkesterin musiikkia ennen konsertin alkua. Myös Def Leppard siirtyi nätisti salamoiden powermetallista omaan settiinsä. Niin ja lämppäri ei oikein lämmittänyt...

keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

Judas Priest Helsinki

Wanhojen bändien kavalkadi jatkui eilen Helsingissä. Jos KISSin alkuaikoina olin vielä aika natiainen, Judas Priestin alku sijoittuu paria vuotta syntymääni aikaisemmaksi. (Hieman lähteestä riippuen) vuonna 1969 perustettu Judas Priest on yksi tunnetuimmista NWOBHM sanahirviön aikakauden tuotteista, Iron Maidenin ja tänään konsertoivan Def Leppardin lisäksi.

Bändi löi itsensä totaalisesti läpi British Steel -levyllä, joka löysi tiensä myös minun levyhyllyyni, muistaakseni jopa ilmestymispäivänä, vaikka en ihan kymmentä vielä ollutkaan. Breaking The Law ja Living After Midnight tunkivat tämän hemmon korvista sisään lukemattomia kertoja, varsinkin myöhemmin, murrosiässä. Nuo biisit saavat yhä jalan käymään, ensimmäinen jopa Doron versiona, joka on loistava cover. Seuraaviin levyihin ei sitten ollutkaan varaa tai ne eivät olleet niin hyvä, etteikö C-kasettiäänitys olisi ollut riittävä.

Seuraava levy, joka löysi tiensä minun ja monen muunkin hyllyyn oli Turbo, jossa rikottiin metallin rajoja. Nykyäänhän tuon levyn biisit toimivat vallan mainiosti, mutta täytyy myöntää, että itsekin muutaman kerran ihmettelin takinkääntöä melkein kohti discoa... Ja ehkä juuri tuon vuoksi eilisessä konsertissa tuo levy oli kokonaan unholassa.

Myöhemmät levyt ovat jääneet väistämättä vähemmälle kuuntelulle, vaikka ne kansiosta löytyykin. Saattaa olla, että Rob Halfordin lähtökin mikin varresta jätti levyihin aukkoja, joita oli hankala paikata. Näin Judas Priestin viimeksi pari vuotta sitten, samassa paikassa kuin eilen, Rob jälleen mikissä kiinni. Edellisen konsertin siivittämänä odotin tietysti taas rockin juhlaa, jota myös saatiin.

Judas Priest ei ehkä toimi kuten Maidenin showt. Käsipelillä, katsojien nähden siirrettävät backdropit tuntuvat hieman kömpelöiltä, vaikka ihan hienoja ovatkin. Ja biisien välissä olevat hiljaiset tauot tekevät keikasta hieman hiomattoman oloisen, mutta sehän onkin Halfordin Judas Priest. Mietin vain, että onkohan niissä Robin saappaissa oikeasti jotkut lyijypainot, jotta hän muistaa koko ajan kävellä kuin hidastetussa filmissä.

Ehkä jäin muutamaa biisiä kaipaamaan, varsinkin Turbolta, koska onhan se ollut The Levy. Breaking The Law´kin heitettiin meille hieman sivulauseena, vaikka biisissä olisi tietysti hehkutusvaraa vielä tulevillekin vuosille. Keikka sinänsä oli ihan ok viihdettä. Ei parhaita, mutta ei myöskään huonoimpia keikkoja, joita olen bändiltä nähnyt.

Jos joku epäili KISSin olevan metallimusiikkia, niin Judas Priestin metallisuutta lienee turha epäillä, ainakaan eiliselle katsojakunnalle. Nopeasti laskien 77% katsojista oli vihaisia, pitkäpartaisia miehiä, joiden liiveissä oli muitakin kuin bändien merkkejä ja 20% oli muuten vain vihaisia nuoria miehiä.

Mitä ne 3% sitten olivat? No jonkun tyttöystäväkin oli uskaltautunut mukaan...

Ja tuossa Teille se Breaking The Law. Lisää jälleen naamarissa.



BTW Harvoin tulee sanottua, että musiikki on nyt liian lujaa, mutta eilinen lämppäri, Kiuas, soitti liian lujaa. Edes minä en pystynyt kuuntelemaan yhtään kappaletta kokonaan katsomosta, vaan piti mennä katsomon taakse tallaamaan... No ehkä en menettänyt sittenkään mitään... Enkä muuten käytä korvatulppia, jos olen menossa kuuntelemaan jotain. Sehän on sama kuin söisi karkin kääreineen tai... no kyllä te tiedätte...