tiistai 7. elokuuta 2007

Minun 7 kuolemansyntiä

Seitsemän kuolemansyntiä ovat varhaisessa kristillisessä opetuksessa käytetty paheiden luokitus. Kuolemansynnin käsite on katolisen kirkon opissa rakennettu Raamatusta Sananlaskut 6:16-19 tehtyjen tulkintojen varaan. Seitsemän kuolemansyntiä ovat Danten jumalaisen näytelmän mukaan lajiteltuna (mutta ei minun syyllisyydentuntoni mukaan lajiteltuna) pahimmasta laskevassa järjestyksessä näin: 

Ylpeys (turhamaisuus). 
Siis kumpi? Onko ne sama asia? Voiko ylpeys olla turhamaisuutta? Mielestäni jokaisella on oikeus olla ylpeä saavutuksistaan, eikä se välttämättä tee ihmisestä turhamaista. Juhani Tamminen on varmasti ylpeä saavutuksistaan, eikä siinä ole mitään vikaa, ainakaan minun mielestäni. Joku saattaa pitää Tamia myös turhamaisena, ehkä juuri ylpeyden vuoksi. Olenko minä ylpeä? Toivottavasti minulla on jotain syytä olla ylpeä. Olen mielestäni saanut joskus jotain sellaista aikaiseksi, josta voisin olla ylpeä. En kuitenkaan jaksa uskoa, että ylpeyden suhteen minua voisi pitää turhamaisena, koska olen aina ollut sitä mieltä, että antaa tekojen puhua puolestaan. 

Kateus. 
Olenko kateellinen? Kyllä. Olen kateellinen Tamin itseluottamukselle. Olen myös kateellinen Robbie Williamsin itseluottamukselle. Siinä on kaveri, joka osaa kukkoilla, olla turhamaisesti ylpeä, ilman että se ärsyttää, ainakaan minua. En kuitenkaan kadehdi kenenkään omaa. Maailmassa on aina ihmisiä, joilla on jokin asia paremmin, kuin itsellä, joten energiaa kuluisi ihan turhaan, jos vaivautuisi kadehtimaan muita. Maailmassa on myös aina ihmisiä, joilla on asiat huonommin, kuin itsellä, joten pitää olla tyytyväinen siihen mitä on ja omistaa. Viha. Kannanko kaunaa? Ehkä niille, jotka mahdollisesti yrittävät viedä minulta jotain omaa, jonka eteen olen tehnyt työtä tai käyttänyt aikaa. Onko se kuitenkaan vihaa, niin en usko. Olen jonkun mielestä tyypillinen skorpioni; erittäin hyvä ystävä, mutta erittäin vaarallinen vihollinen. Tiedä häntä. Monesti tulee oltua liian kiltti, vaikka olisi aihetta muuhunkin. Viha on aika vahva käsitteenä. Uskonnon vuoksi on vihattu kautta aikojen ja se on mielestäni ollut todellista vihaa. Tämä menee hieman kateuden kanssa samaan laatikkoon, joka tuhlaa turhaan energiaa. Laiskuus. Olen ehdottomasti laiska. Joku saattaa pitää minua tehokkaana ja ahkerana, mutta oikeasti olen todella laiska. Minulle kuuluvat työt teen aina, mutta laiskottelen aina kun se on mahdollista. Voin hyvällä omatunnolla maata kaksi viikkoa aurinkotuolissa, tekemättä mitään. Se on todellista laiskottelua. Voin kuitenkin hyväksyä laiskuuteni, koska en koskaan laiskottele töiden kustannuksella. Työ tulee aina ennen huvia! Ahneus. Taidan olla myös ahne. Vaikka olenkin ahne, olen myös valmis jakamaan omistani, mutta jos joku yrittää ottaa omastani väkisin, valheella tai viekkaudella, saa kokea ahneuteni. Minulta voi aina pyytää, mutta jos yrittää ottaa väkisin, ei saa sitä, minkä olisi saanut vain pyytämällä. Rehellisesti ja avoimesti pyytämällä saa yleensä paljon enemmän toiselta, kuin viekkaudella ja vääryydellä, jossa yleensä myös polttaa sillan takanaan. Kohtuuttomuus. Liika on aina liikaa. Silti tulee välillä syyllistyttyä kohtuuttomuuteen. On varmasti kohtuuttomuutta, kun syö niin paljon makeisia, että tulee pahaa olo tai syö ruokaa niin paljon, että pitää mennä vatsan viereen makuulle. Näitä tapauksia on sattunut elämässä todella paljon, mutta onneksi nykään vähemmän. Irstaus. Tässä voisi taas lähteä filosofoimaan, että mitä irstaus tarkoittaa. Kyse lienee lähinnä epäsiveellisyydestä. Irstautta voi olla monenlaista. Joku voi pitää irstaana sitä, kun kengät katoaa laivareissulla. Minä voisin pitää irstautena vaikka kalsarikänniä. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi joku viitsii istua yksin kotona, kalsarit jalassa ja juoda viinaa. Sehän on sama asia kuin hakkaisi päätään seinään; molemmista tulee paha olo ja pää kipeäksi, aivan turhaan. Todellista irstautta on kuitenkin vanhat äijät, jotka kuolaavat alaikäisten perään. Se on sanan synonyymi! Älkää kysykö, mistä tämäkin aihe tuli mieleen. Vain Luoja tai Dante tietää, jos nekään...

Ei kommentteja: