torstai 28. kesäkuuta 2007

Arki kuin lomaa

Muistan Heikki Salmelan joskus sanoneen jossakin haastattelussa, että heidän perheensä piti lomaa 22 vuoden aikana kaksi päivää joka vuosi. Tavallisella palkansaajalla on vähintään viisi viikkoa, yli 30 päivää lain määräämää lomaa, joka vuosi. Salmelan on jokaisen 22 vuoden aikana pitänyt antaa työntekijöilleen lain määräämät lomat, samalla kun on itse voinut pitää kokonaiset kaksi päivää lomaa. Reilua?

Miksei arki voisi olla kuin lomaa? Yrittäjiksi synnytään. Kaikista ei vain ole yrittäjiksi, vaikka kävisi mitä kouluja tahansa. Monelle yrittäjälle arki on lomaa ja lomalla stressaantuu, joten miksi siis pitää lomaa? Arkikin voi olla lomaa, kun sen oikein oivaltaa.

Mitä loma on? Mielestäni lomalla irtaannutaan arjesta ja tehdään mitä halutaan. Yrittäjällä saattaa olla helpompaa tehdä arjesta lomaa. Moni yrittäjä saa tehdä joka päivä sitä, mitä haluaa. Asenne työhön on erilainen. Työ ei ole työtä, vaan se on monelle yrittäjälle verrattavissa harrastukseen. Jos lähtee lomalle, ei saa harrastaa yrittämistä ja se aiheuttaa stressiä.

Kun asennoituu niin että saa mennä töihin, sen sijaan että pitää mennä töihin, lomalta töihin paluu helpottuu huomattavasti. Arki muuttuu huomattavasti, kun siihen asennoituu uudella tavalla. Jos elämässä on jotain, mistä ei pidä, se täytyy muuttaa. Valittamisesta ei ole mitään hyötyä. Jokainen luo itse oman elämänsä. Pitää nauttia kaikesta mitä tekee. Kaksi kolmesta ei pidä työstään. Miksi he eivät tee asialle mitään?

Gene Simmons kirjoittaa, että ei tarvitse lomaa. Donald Trump on samoilla linjoilla. Moni yrittäjä on sitä mieltä, että lomaa ei kannata pitää, kun voi sinä aikana menettää bisneksiä. He kaikki saattavat olla oikeassa. Siitä huolimatta minä tarvitsen lomaa, vaikka joskus luulin toisin. En osannut kaivata lomaa ennen kuin pidin ensimmäisen todellisen loman.

En kuitenkaan tarvitse lomaa töistäni, koska en koe tekeväni töitä. Tarvitsen lomaa irtautuakseni arjesta ja kootakseni ajatukset sekä lepuuttaakseni pääkoppaa, vaihtelun vuoksi. Lomalla saa monesti paljon enemmän hyviä ideoita kuin vastaavassa työajassa, vaikka kuinka pitäisi aivoriiheä. Arjesta irtautuminen avartaa maailmaa ja tuo uusia näkökulmia, ihan vahingossa.

Jonkun mielestä voi olla surullista, että arkea pitää paeta lomalle. Kyse ei kuitenkaan välttämättä ole paosta, vaan nimen omaan uusien kokemusten, ilmapiirien ja näkökulmien hakemisesta. Välillä pitää mennä kauas, nähdäkseen lähelle. Arkikin voi olla lomaa, kun arjen rikkoo, pienillä valinnoilla. Kun pieniä valintoja on tarpeeksi, arjen ja loman raja hämärtyy ja loman tarve katoaa. Arki tuntuu aikaisempaa mukavammalta, ihan kuin lomalta.

En ole jäämässä lomalle, vaikka siitä kirjoittelen. Olen mielelläni töissä kesällä, kun kaikki muut ovat lomalla. Silloin saa tehdä työt rauhassa, kun välillä on päiviä, jolloin puhelin ei soi kertaakaan. Kiireiseen aikaan puhelimen jatkuva pirinä saattaa välillä jopa ärsyttää, joten miksi menisin silloin lomalle, kun puhelin on hiljaa. Nyt voi rauhassa nauttia työnteosta!

maanantai 25. kesäkuuta 2007

Akun taustalla

Tuli taas mökillä, juhannuksena, luettua muovikassillinen vanhoja Aku Ankkoja, Suomen suosituinta viikkolehteä. Poikkeuksen lehti tekee tässä sarjassa siinä, että vanhojakin lehtiä luetaan vähintään yhtä paljon kuin tämän viikon numeroa. Veikkaan, että kyseistä lehteä luetaan eniten joka päivä, jopa enemmän kuin Hesaria. Ainakin se on ainoa lehti, jota minä luen melkein päivittäin.

Aku Ankan kulisseista löytyy mielenkiintoinen persoona, Markku Kivekäs, jonka disneymäistä tuhkimotarinaa kelpaa kertoa eläkkeellä, keinutuolissa kiikutellessa, vanhoja Akuja lastenlapsille lukiessa.

Tarina menee näin: 14-vuotias poika pääsee sattumalta suosittuun tv-visaan, jossa hän voittaa aiheenaan Aku Ankka lehti, osallistuu äitinsä kehotuksesta samaan ohjelmaan uudelleen, tällä kertaa hän voittaa aiheenaan Disneyn piirroselokuvat ja paljastaa samalla unelmansa tavata Walt Disney, pääsee aikakauslehden mukana Hollywoodiin tapaamaan Disneyn, jonka jälkeen hänestä leivotaan sen ajan julkkis ja hän pääsee tapaamaan myös Aku Ankan päätoimittajan, jonka kautta hän pääsee lehden toimittajaksi, etenee päätoimittajaksi ja jää 60-vuotiaana eläkkeelle, kun Aku Ankalla on ennätyslevikki. Lisää tarinasta kirjassa Disney, Aku & minä.

Ei kannata koskaan aliarvioida tämän hetken tekemisten vaikutusta omaan tulevaisuuteen, vaikka se olisikin "vain" Akun lukemista vessassa...

Ai niin, Akusta on hauska pongata kuuluisuuksia, kuten orkesteri nimeltään Duo Otsanappi. Rautiaisen Timolle terveisiä, että sitten on saavuttanut Suomessa jotain, kun nimiväännös on Aku Ankassa! Jään odottamaan A&A Kuntolatoa...

Ai niin ja vielä, mikään ei ole niin viisas kuin suomalainen mies. Paitsi suomalainen mies juhannuksena, teltassa grillatessaan, vaikka ei edes satanut.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2007

Miesten ja naisten ero

Näin juhannuksen keveissä tunnelmissa täytyy taas lainata Gene Simmonssin viisauksia, joita jo aikaisemminkin tuli lainattua miehen ja naisen unelmapäivissä. Genellä taitaa olla riittävästi kokemusta toisesta sukupuolesta tehdäkseen seuraavan vertailun:

Miten nainen käy suihkussa?

  • Ottaa vaatteet pois ja lajittelee ne likapyykkikoreihin, vaaleisiin ja tummiin, luonnonkuituihin ja keinokuituihin.
  • Kävelee suihkuun pitkässä kylpytakissa. Jos mies näkee, peittää varmasti koko vartalon ja kiihdyttää vauhtia.
  • Tutkii vartaloa peilistä ja kiinnittää huomiota pömpöttävään vatsaan. Valittaa lihoneensa taas.
  • Menee suihkuun etsien kasvosientä, kainalosientä ja vartalosientä ja paria muuta erilaista sientä, joilla pestä. Pesee hiukset kurkkushampoolla, johon on lisätty 83 erilaista vitamiinia.
  • Pesee hiukset uudelleen kurkkuhoitoaineella, johon on hieman lisätty kookosöljyä. Hoitoaine jätetään hiuksiin 15 minuutiksi. Pesee kasvot aprikoosipesulla ja hieroo 10 minuuttia, kunnes naama on ihan punainen. Pesee muun vartalon inkivääri-pähkinä ja aprikoosiuutteella höystetyllä pesuaineella. Huuhtelee hiuksia ainakin 15 minuuttia, jotta kaikki hoitoaine on varmasti pois.
  • Ajaa sääret ja kainalot. Harkitsee bikinirajan ajamista, mutta päättää vahata sen jossain vaiheessa.
  • Huutaa suoraa huutoa, kun mies käy vessassa hänen ollessa suihkussa.
  • Sammuttaa suihkun ja kuivaa huolellisesti suihkun ja pesuhuoneen lattian.
  • Kuivaa itsensä Afrikan kokoiseen pyyhkeeseen. Kietoo toisen pyyhkeen hiusten ympärille. Palaa makuuhuoneeseen pitkässä kylpytakissa ja pyyhe päässä. Jos mies näkee, peittää varmasti kaiken näkyvän.
  • Käyttää pukeutumiseen puolitoista tuntia. Kitisee, kun ei ole yhtään sopivaa vaatetta kaapissa.

Miten mies käy suihkussa?

  • Ottaa vaatteet pois sängyllä ja jättää ne siihen.
  • Kävelee alasti pesuhuoneeseen. Jos näkee naisensa matkalla, heiluttelee hänelle heijaria ja huutaa Jiihaa.
  • Katsoo peiliin, vetää vatsan sisään ja ihailee vartaloa ja heijarin kokoa ja raapii munia.
  • Menee suihkuun. Ei tarvitse mitään pesusieniä.
  • Pesee naaman ja kainalot.
  • Nauraa kun pieru kaikuu mahtavasti suihkussa.
  • Pesee munat ja takapuolen, jättäen karvoja saippuaan.
  • Pesee hiukset ilman hoitoainetta. Tekee shampoosta hiuksiin mohikaanin ja nauraa sitä peilistä.
  • Virtsaa suihkuun.
  • Huuhtelee ja tulee pois suihkusta. Ei huomaa, että vettä on pitkin lattiaa, kun piti ihailla mohikaania suihkuverhon raosta. Itse asiassa suihkuverho taisi olla auki koko suihkun ajan.
  • Kuivaa hieman vartaloa ja ihailee hauista peilistä ja tietysti myös sitä heijaria.
  • Jättää suihkuverhon auki, märän maton lattialle ja suihkun valon päälle.
  • Palaa makuuhuoneeseen pieni pyyhe lanteilla, jättäen märät jalanjäljet lattialle. Jos nainen näkee, heittää pyyhkeen pois, tarttuu heijariin ja huutaa Yeah, Baby, heilutellen lantiota edes takaisin.
  • Laittaa päälle eiliset vaatteet.

Että näin... Me vaan olemme erilaisia...

lauantai 9. kesäkuuta 2007

Mötley pieksi Ozzyn

...mennen tullen. Ozzy Osbournen keikka Helsingissä oli suuri pettymys. Ilmeisesti toisen iltapäivälehden toimittaja oli eri konsertissa, kun intoutui kehumaan Ozzyn keikkaa loistavaksi. 90 minuutin pakkopulla, josta 15 minuuttia vingutettiin kitarasooloa lavakalusteista, jollaisia meillä on ollut salin pikkujouluissakin. Ozzy hyppi lavalla vanhoissa farkuissa ja paidassa, yrittäen laulaa ja muistaa sanoja, joista ei saanut mitään selvää. Yleisön satunnaiset huudatukset ja vesiämpärien tyhjennykset yleisön niskaan olivat vain jäänne Prince Of Darkness -ajalta. Keikka oli ohi ennen kuin se edes alkoi. Aika oli ajanut Ozzyn ohi, ikävä kyllä. Odotusarvo edellisen, peruuntuneen keikan ja pitkän fanituksen jälkeen oli ehkä liian suuri. Nyt jäi rahastuksen maku, täydeltä laidalta ja hallilta...

Onneksi pettymys laantui Mötley Crüen keikalla, joka oli todellista tykitystä alusta alkaen. Vaikka maanantaina tulikin ajettua turhaan Mötiköiden keikalle, paikkasi jengi torstaina tilanteen loistavalla 90 minuutin hittisikermällä, joista kyllä olisi vielä riittänyt tavaraa vaikka 30 minuutin lisävetoon. Pommit, raketit, loistava äänentoisto Vincen selkeällä laululla (vaikka korkeat osat taisikin tulla taustalta) ja erittäin vahvat Tommyn rummut takasivat korville kyytiä, joka tuntuu vielä tänäänkin. Olen nyt nähnyt Mötleyn kolme kertaa come backin jälkeen, Floridassa, Turussa ja nyt Helsingissä ja täytyy sanoa, että Crüe rokkaa.

Torstain keikan jälkeen, kotiin ajellessa mietiskelin, että Mötley Crüe on varmasti kaikkien aikojen paras bändi ja vaikuttanut eniten minun olemiseeni. Siinä bändissä on alusta alkaen ollut jotain kiellettyä ja ehkä sen vuoksi houkuttelevaa ja musiikki on ollut loistavaa, aina. Maailmassa on todella vähän ihmisiä, joiden kanssa haluaisin mennä oluelle, mutta Tommy Lee on yksi heistä harvoista. En ole koskaan soittanut rumpuja, mutta olisin aina halunnut soittaa. Ehkä sen vuoksi rumpalit, varsinkin hyvät sellaiset, joihin Tommyn lasken, ovat kiinnostaneet ja heidän työtään tulee jokaisen bändin keikalla seurattua. Crüen miksaaja kun tuo rummut vielä tärykalvon viereen, niin meneehän siinä ihokin rullalle...

Jos et ole tutustunut Crüen elämään, nyt on aika lukea kasarimetallin pyhä värityskirja, The Dirt, (olikohan se Törkytehdas tai joku muu kömpelö nimi suomeksi) joka on hauskaa luettavaa, myös Hanoi Rocksin historiallisesta näkökulmasta luettuna. Myös Tommyland on leppoisan hauskaa luettavaa rokkitähden ja kuuluisien ja tuntemattomien naisten elämästä.

Ozzy jäi siis jalkoihin pahasti. Crüen menen katsomaan varmasti joka kerta, jos Suomeen eksyvät, mutta Ozzyn taidan jättää seuraavaksi väliin, vaikka musiikki onkin loistavaa, levyltä. Katson sitä ennemmin kotona DVD:ltä, niin ei pety.

Lopuksi Hanoille: Crüe oli oikeassa Andylle lähettämissään terveisissä, että "shit happens and life goes on"... Live Wire ...